Sadasosasekunnit olivat ylöjärveläisen Valtteri Toimelan puolella Jämsän pikajuoksukarnevaaleilla kaksi viikkoa sitten.
400 metrin aidoissa.
Toimela jahtasi takaa 400 metrin aidoissa junioreiden EM-kilpailujen tulosrajaa 53,65 ja runttasi menemään sen kummemmin miettimättä, vaikka taivaalta tuli vettä aika reippaasti. Tultuaan maaliin hän ei voinut vielä olla varma, oliko toive toteutunut.
– Kun juoksun voittaneelle Jussi Heikkilälle ilmoitettiin 51,87, uskoin rikkoneeni rajan, koska en hävinnyt mielestäni kovin paljoa. Lopulta hieman yllätti, kun niinkin tiukalle meni, mutta pääasia, että onnistuin.
– Ei se ollut täysosumajuoksu. Rytmi kylläkin säilyi hyvänä, mutta aitatekniikkaan jäi parannettavaa. Tuli otettua kontaktiakin muutamaan aitaan, Toimela muistelee hymyillen.
Suomen Urheiluliitto piti valintalinjansa, joten Tampereen Pyrintöä edustava Toimela valittiin joukkueeseen, joka suuntaa ensi viikolla Italian Rietiin. Joukkueeseen kuuluu myös Ylöjärven Urheilijoiden keihäsmies Joni Karvinen. Italia on Toimelalle tuttu paikka, sillä hän lomaili siellä viime kesänä tuttavaperheen luona pari viikkoa. Sen sijaan arvokilpailut kaikkine kommervenkkeineen ovat hänen ensimmäisensä.
– Olen jo hieman valmistautunut kaikkeen, mutta olivathan järjestäjät tarkkoja viime syksynä 17-vuotiaiden Ruotsi–Suomi-ottelussakin Göteborgissa. Minulle oli ihan uutta esimerkiksi piikkareiden piikkien pituuden tarkastus.
– Maaottelujuoksuni 300 metrin aidoissa ei mennyt kovin hyvin, sillä Ruotsi otti kaksoisvoiton, ja minä sijoituin vähän nuhaisena neljänneksi ajalla 38,53, Toimela tunnustaa.
Mihailov kannusti yrittämään rajaa
Rietin EM-kilpailuihin pyrkiminen tuli Toimelalle ajankohtaiseksi vasta viime talvena, kun nuorten maajoukkueryhmän aitajuoksuvalmentaja Anatoli Mihailov vakuutteli, että ylöjärveläisellä olisi 400 metrin aidoissa parhaat mahdollisuudet rikkoa raja.
– Täytyy myöntää, etten pitänyt sitä silloin realistisena, mutta pohdin valmentajani Marjukka Suihkon kanssa, pitäisiköhän sittenkin yrittää, Toimela kertoo.
Lopullinen rohkaisu tuli, kun Toimela juoksi Tampereella nuorten SM-hallissa 300 metrin aitahopeaa ajalla 38,75. Mitalin väri oli sama viime kesän SM-radalla.
– Kesällä hävisin Kristoffer Olinille, mutta nyt olen juossut kaksi sekuntia parempia aikoja kuin hän. Tämäkin kuvaa sitä, että olen koko ajan kehittynyt,.Vai onkohan Kristofferin kehitys sitten pysähtynyt? Toimela miettii.
Hän aloitti yleisurheilun Ylöjärven Urheilijoiden viikkokilpailuissa, joihin hänet vei isoäiti. Alku oli hieman hankalaa.
– Minut sai suurin piirtein raahata Räikän kentälle, sillä yleisurheilu ei silloin kiinnostanut. Pelasin jalkapalloa ja tykkäsin siitä paljon enemmän.
Toimelan ilmiselvät lahjat kuitenkin huomattiin, ja pian hän tajusi itsekin, että juokseminen voisi olla hänen juttunsa. Käännekohta tuli syksyllä 2006.
– Siirryin Pyrintöön ja aloin harjoitella kunnolla. Seurasiirron syynä oli se, että kaverit alkoivat kadota Urheilijoista ja Pyrinnöllä oli kunnon viestijoukkueet.
Marjukka Suihko oli jo silloin yksi kolmesta Toimelan harjoitusryhmän valmentajasta. Toimela luonnehtii häntä aika vaativaksi mutta taitavaksi valmentajaksi, mutta myöntää, ettei itse ole urheilijana helpoimmasta päästä.
– Olen välillä kova kyseenalaistamaan ja tiedustelen, miksi mitäkin harjoitetta tehdään. Kyllä minä sitten teen, kun olen kuullut perustelut.
Kestävyys auttaa happomatkalla
Aidattua ratakierrosta pidetään miehentappomatkana, koska maitohapot jyräävät reisiin ja sitä myötä päähän asti siinä vaiheessa, kun sijoituksia tosissaan ratkotaan kahdeksannesta aidasta eteenpäin.
– Olen joskus ihmetellyt, miksi piti valita tällainen laji, mutta se vain rupesi kiinnostamaan viime vuonna enemmän kuin pituushyppy ja muut juoksumatkat.
– ”Happoreenit” eli 200–400 metrin vedot ovat ilkeimpiä, ja oksennuskin lentää, mutta niitä on pakko tehdä, jos meinaa kehittyä, Toimela tietää.
Hän pitää kestävyysominaisuuksia kenties vahvimpana valttikorttinaan, vaikka uskoo, että satasen ennätyksestä 11,50 olisi lohkaistavissa kenties puolisen sekuntia sopivassa kilpailussa.
– Aion kokeilla vielä tänä kesänä, miten 800 metriä kulkee. Minuutin kierros tuntuu sen verran helpolta, että eiköhän kasi mene kahden minuutin pintaan.
Toimela valmistautui Rietin-reissuun Joensuun SM-viesteissä ja nautti Pyrinnön porukoiden hyvästä yhteishengestä.
– Pyrintö on mielestäni erittäin hyvä vaihtoehto ylöjärveläisillekin yleisurheilun harrastajille. Tässä seurassa kaikki asiat toimivat, hän kehuu.
Lukiota jäljellä kaksi vuotta
Italiassa Toimela aikoo käyttää samaa jännityksenhallintamenetelmää kuin yleensäkin kilpailun alla.
– Ajattelen suoritustani ja sitä, että olen tehnyt sen monta kertaa aiemminkin. Totta kai hieman ennen lähtöä vatsassa hieman pyörii, mutta se kuuluu asiaan.
– Lähden reissuun sillä tavoitteella, että pystyisin tekemään mahdollisimman hyvän tuloksen, mihin se sitten riittääkin. Mahdun junioreiden eli 19-vuotiaiden sarjaan ensi kesänäkin, ja olen jo nyt asettanut tähtäimeni USA:n Eugenessa pidettäviin MM-kilpailuihin.
Veittijärven rantamaisemissa asuva Toimela aloittaa kuukauden päästä kolmannen lukuvuotensa Sammon lukion urheilupainotteisella linjalla, mutta vielä vuoden 2014 keväällä ei ole hänen lakkiaistensa aika.
– Valitsin alusta pitäen neljän vuoden opiskelutahdin, koska urheileminen vie niin paljon aikaa – käytännössä kaiken vapaa-aikani. Ratkaisu on osoittautunut oikeaksi, ja olen kokenut hyötyneeni koulun aamutreeneistä kolmesti viikossa.
– Normaali koulupäiväni sujuu niin, että menen koulusta suoraan harjoituksiin, ja kotona olen noin iltaseitsemältä. Sen jälkeen tulee läksyjen vuoro, joten ei siinä paljoa vapaata jää.
– Suurin osa ihmisistä ei varmaankaan ymmärrä, miten paljon tälläkin tasolla yleisurheileminen vaatii.
Heinäkuun 16. päivänä täysi-ikäiseksi tuleva Valtteri aikoo hankkia pikapuoliin ajokortin, mikä hieman lyhentää hänen koulupäiviään. Kuskaamista perheessä silti riittää, sillä Valtterin pikkusisko Elina yleisurheilee Pyrinnössä, ja veli Ilari pelaa lentopalloa Ryhdissä.
– Ilari ottaa pian minut kiinni pituuskasvussa, vaikka olen 194-senttinen, eli raameista ei hyväksi aitajuoksijaksi tuleminen ainakaan jää kiinni, Toimela naurahtaa.
