Agirotu 2013 keräsi aktiiviset agilityn harrastajat Ylöjärvelle viikonloppuna. Kahden päivän aikana Teivossa kirjattiin yli 4 000 kilpailustarttia ja jaettiin muun muassa avoimet SM-tittelit.
Ylöjärveläisen Ville Pirisjoen pohkeissa taisivat sunnuntaina painaa maitohapot. Miehellä on urheilutaustaa kilpahiihdosta, yleisurheilusta, jalkapallosta ja sulkapallosta. Silti neljä peräkkäistä starttia agilityradalla näyttivät olevan jopa hänelle vähän liikaa, ja välillä koira lipsahti väärälle esteelle.
Ville Pirisjoki osallistui sunnuntaina Teivossa Agirotu-tapahtuman viestikilpailuun. Joukkueessa nimeltä Kestääkö kunto? kisasi neljä parsonrussellinterrieriä, ja kaikkien ohjaajana juoksi Pirisjoki. Lentävien vaihtojen aikana avustaja piteli seuraavaa koiraa lähtökuopissa.
SM-kakkonen
Ylöjärveltä
Agility on koirien esteratakilpailu. Radalla on muun muassa hyppyesteitä, putkia ja keinulautoja.
Ohjaajan pitää omalla liikkeellään opastaa koira suorittamaan esteet oikein ja juuri tietyssä järjestyksessä. Jos koira on nopea, ohjaajakin joutuu juoksemaan tosissaan ehtiäkseen kertomaan koiralle, mihin suuntaan rata jatkuu. Nopeimmat koirakot kiitävät noin 20 esteen radan suurin piirtein 30 sekunnissa.
Pirisjoki on agilityssa maan huippuja. Tällä hetkellä hän treenaa neljän parsonin kanssa. Kesäkuisissa SM-kisoissa Kirkkonummella hän voitti minien sarjassa hopeaa koiransa Ainon kanssa.
Ensimmäisen koiransa Klenin kanssa miehelle vakiintui tyyli viedä koiraa läheltä esteeltä toiselle. Seuraaville parsoneille hän on yrittänyt opettaa enemmän esteirtoavuutta kuin Klenille.
− Kun koira juoksee rataa omatoimisesti eikä ohjaaja sählää liian lähellä, koira usein toimii luontevammin ja nopeammin, Pirisjoki sanoo.
Talkooapua naapureilta
Agilityn harrastajien kesän suurtapahtuma Agirotu järjestettiin nyt kolmannen kerran Ylöjärvellä, Teivon raviradalla. Edellisestä kerrasta ei ehtinyt kulua kuin pari vuotta: Ylöjärven Koirakerho sai vuoden 2010 tapahtuman järjestelyistä niin paljon kehuja, että Teivo oli taas tapahtuman miljöönä.
Samanaikaisesti kilpailtiin neljällä kentällä, ja viikonlopun aikana kirjattiin noin 4 000 starttia.
Talkookoordinaattori Laura Lamminsivu harmitteli perjantaista ukkoskuuroa.
− Se yllätti järjestäjätkin, sillä Ylöjärven Koirakerhon kisoissa ei ole koskaan satanut, Lamminsivu naureskeli.
Agilityurheilijoiden hienoa yhteishenkeä kuvastaa se, että pieni järjestäjäseura sai talkooapua tamperelaisten seurojen jäsenistä.
− Jopa jotkut kauempaa saapuneet kilpailijat ilmoittivat etukäteen, että ovat käytettävissä silloin, kun eivät itse ole kisaradalla, Lamminsivu kiitteli.
Harjat eivät karanneet
Perjantaina ja lauantaina kilpailtiin virallisissa sarjoissa. Myös muun muassa avoimista Suomen mestaruuksista mittelöitiin. Avoimet SM-kisat eroavat varsinaisista SM-kilpailuista siten, että niihin voivat osallistua myös sekarotuiset koirat.
Sunnuntain rotujenväliset viestit olivat epävirallisia ja leikkimielisiä kisoja, joissa ei juostu veren maku suussa.
Ylöjärven Koirakerho on valinnut tämänvuotisen Agirodun teemaksi elokuvat. Teema ei näkynyt Teivossa voimakkaasti, mutta ainakin jotkin poppoot olivat sen muistaneet joukkuetta nimetessään.
Rhodesiankoirat kisasivat nimellä Pirates of The Rhodesian. Kiinanharjakoirien joukkueen nimi oli Kauas harjat karkaavat, koska karvakorvat eivät aina malta pysyä radalla. Mutta tällä kertaa ne pysyivät.
Timo ei enää pelkää
Nurmijärveläinen Sari Puusaari ja parsonrussellinterrieri Tuikku sijoittuivat lauantaina Open SM -radalla medien sarjassa viidensiksi.
Koirakko osallistui avoimeen SM-kilpailuun peräti kymmenennen kerran. Agirotuun se tuli yhdettätoista kertaa.
Sari Puusaari aloitti agilityn vuonna 1987 ja on menestynyt hyvin. Välillä hän piti monen vuoden tauon, mutta Tuikun tultua taloon vuonna 2002 vanha kipinä virisi uudestaan.
− Kun vertaa 1980-luvun loppuun, lajin taso on noussut valtavasti. Ohjaustekniikoita on tullut lisää ja opetusmenetelmät ovat hioutuneet, Puusaari miettii.
− Tuikku ei enää kisaa kuin muutaman hassun startin vuodessa. Jäähdyttelen sen kanssa, mutta jos Tuikulta kysytään, niin sehän tekisi vaikka kuinka.
Puusaarien perheessä on viisi parsonrussellinterrieriä, joista vanhin on 11-vuotias. Myös Sarin puoliso Timo on innostunut kilpailemaan agilityssa.
− Pelkäsin koiria 40 vuotta, mutta kaikki muuttui, kun tapasin Sarin viisi vuotta sitten, Timo Puusaari paljastaa.
Pariskunta treenaa yhdessä. Eripuraa kehkeytyy kuulemma harvoin, sillä he ovat tottuneet puhaltamaan yhteen hiileen myös työpaikalla. Sari on Timon pomo.
Timo Puusaaren mielestä Sarille sopivat tekniset radat – siis sellaiset, joissa on paljon kikkailua eikä niinkään pitkiä juoksusuoria. Myös hermojen hallinta on Sarin vahvuus.
− Olen pelannut golfia ammattilaisena, joten osaan tsempata itseäni tärkeissä paikoissa. Monella tulokset heikkenevät isoissa kisoissa, minulla vain harvoin, Sari Puusaari tuumii.
