Juhannuksen alla suomalaiset saivat jälleen kerran tutustua iltapäivälehtien kepeisiin kesäjuttuihin. Eräs niistä oli Iltalehden tekemä tutkimus Suomen onnellisimmista kunnista.
Tilastoihin perustuneen selvityksen mukaan Ylöjärvi ei lukeudu onnen määrässä maamme kärkipäähän. Aiheesta useita kirjoja kirjoittanut psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen kuitenkin muistuttaa, ettei listaus kerro todellisesta onnellisuudesta juuri mitään.
– En halua tyrmätä tutkimusta, mutta se mittaa enemmänkin ulkoisia positiivisia tekijöitä kuin onnea, lempääläläinen pyörittelee.
Aron uimarannalla Ylöjärven Kirkonseudulla onnettomasta olosta ei näytä olevan tietoakaan. Kaunis kesäpäivä on tuonut ihmiset sankoin joukoin nauttimaan vedestä ja auringosta.
Kahden alle kymmenvuotiaan lapsensa temmellystä seuraava Tarja Kultala kuulee Iltalehden selvityksestä ensimmäistä kertaa. Se, ettei hänen nykyistä kotikaupunkiaan löydy 50 onnellisimman paikkakunnan joukosta, on yllätys.
– Aika huonoltahan tuo kuulostaa. Meidän perhe on ainakin tosi onnellinen täällä, perheenäiti naurahtaa Ylöjärven Uutisille.
Kultala kertoo asuneensa Ylöjärvellä noin kahdeksan vuotta. Tuona aikana kaupungin väkiluku on kasvanut roimasti, mutta se ei ole tehnyt elämästä yhtään sen ikävämpää.
– Täällä on kaikki, mitä tarvitaan: rauhaa, lapsille paljon harrastusmahdollisuuksia ja palvelut ihan lähellä. En äkkiseltään keksi, mitä Ylöjärvessä muuttaisin, Kultala hymyilee.
Pohjoiskarjalaisesta Kiteen kaupungista kotoisin oleva nainen on asunut elämänsä aikana muun muassa Tampereella ja Helsingissä, mutta puutarhakaupunki on hänen rankingissaan tähänastinen ykkönen. Pois muuttaminen ei ole käynyt mielessä.
– En oikein tiedä, voiko alueiden onnellisuutta verrata keskenään. Helsinki on minulle liian suuri kaupunki, enkä usko, että muuttaisin enää Pohjois-Karjalaankaan. Siellä asutaan, minne elämä milloinkin kuljettaa, hän tiivistää.
Todelliset erot marginaalisia
Kultalan vastaukset kuvaavat hyvin sitä, mistä onnellisuudessa on pohjimmiltaan kysymys. Paikkakunnalla ei ole kovinkaan paljon merkitystä sille, onko sisäisesti hyvä olla.
Onnellisuusprofessorina tunnettu kirjailija-luennoitsija Markku Ojanen ei innostu Iltalehden tutkimuksesta, vaikkei sitä suoranaisesti lyttääkään. Hänen mukaansa ei ole mahdotonta, että vertailun ykköseksi kruunatun Kauniaisen asukkaat voisivat hieman paremmin kuin jossakin muualla Suomessa majaansa pitävät.
– Silloin kyse olisi kuitenkin vain desimaalien kokoisista eroista, hän täsmentää.
Iltalehden kriteereinä onnellisuuden määrittämiselle olivat työttömyys, perheiden hyvinvointi, terveys, rikollisuus, kesän lämpötila, kesän sateisuus, asukasluvun muutos ja ikärakenne. Ojanen korostaa, että niillä ei ole minkäänlaista suoraa yhteyttä onnen kokemiseen.
– Totta on, että esimerkiksi työttömyys laskee yksilötasolla onnellisuutta, mutta tässä tutkimuksessa kyse on vain positiivisten asioiden kasaantumisesta eri paikkoihin. Tyytyväisyys omaan elämään ratkaisee, onko ihminen onnellinen vai ei, pitkän linjan tutkija alleviivaa.
Onnellisuustutkimus on maailman tiedepiireissä vakavasti otettava asia. Onni koetaan yhdeksi ihmisen perustarpeista, minkä vuoksi sen muodostumista ja esiintymistä nähdään tarpeelliseksi selvittää.
Yksimielisyyttä esimerkiksi oikeista tutkimusmenetelmistä ei kuitenkaan ole olemassa. Ojasen mukaan yksinkertaisin tapa onnen kartoitukseen on kysyä ihmisiltä siitä suoraan.
– Itse olen käyttänyt tutkimuksissani asteikkoa nollasta sataan: ihmiset ovat saaneet kertoa, kuinka onnellisia he mielestään ovat. Se metodi antaa jo vähän suuntaa, hän miettii.
Paikkakuntakohtaisia onnitutkimuksia Ojanen ei leimaa huuhaaksi, sillä tarpeeksi laajalla perspektiivillä eroja voi kuin voikin löytyä. Pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella johtopäätöksiä on sen sijaan vaikeampi vetää.
– Onhan se tietysti selvää, että maailman kurjimmissa kolkissa onnellisuutta on vähemmän kuin vauraassa länsimaassa. Suomessa onnellisuus on kuitenkin pitkälti samalla tasolla kaikkialla.
Onnen ohjeita vaikea antaa
Venettään Aron rannassa pesevä Matti Koskinen on Ylöjärvi-kommenteissaan eri linjoilla kuin Tarja Kultala. 12 vuotta puutarhakaupungissa asunut eläkeläismies ei liiemmin pidä kotipaikastaan, ja syykin on selvä.
– Muutin tänne aikoinaan Ruotsin Göteborgista, ja siellä ovat kaikki kaverini. Voi olla, että Ylöjärveltä joskus muutan, mutten tiedä tuleeko tässä iässä enää niin kauas lähdettyä, hän pohtii.
Koskisen mielestä myös Tampere on Ylöjärveä mukavampi paikkakunta asua ja elää. Hän vieraileekin naapurikaupungissa todella usein.
– Tänäänkin tuli käytyä Tammelan torilla kahvilla, hän hymähtää.
Suoranaisia heikkoja puolia Koskinen ei osaa Ylöjärvestä äkkiseltään nimetä. Onnellisuusprofessori Ojasen mielestä siihen ei ole tarvettakaan.
– Jos ei ole läheisiä ihmisiä, niin totta kai se vaikuttaa onnellisuuteen. Toki jotkut viihtyvät yksinkin, mutta lukuisten tutkimusten mukaan useimmat eivät halua yksinäisyyttä, Ojanen tuumaa.
Erilaisuus on onnellisuuden kokemisessa kuitenkin rikkaus. Ojasen mukaan olisi mahdotonta edes kuvitella kaikkien ihmisten pitävän samoista asioista.
– Olen antanut ties kuinka monta onnellisuusohjetta vuosien varrella, ja aika varovainen niiden kanssa pitää olla. On esimerkiksi turhaa sanoa liikunnanohjaajalle, että liikuntaa lisäämällä olisit onnellisempi, hän heittää.
Jotain yleisluontoista onnellisuuskirjailija sentään rohkenee neuvomaan: jos läheisiä ihmissuhteita löytyy, niistä kannattaa pitää kiinni.
– Tämä on tietysti ohje, jonka kuusivuotiaskin voisi antaa. Suurin osa onnellisuuteen vaikuttavista asioista on talonpoikaisjärjellä ajateltavissa.
Kansainvälisessä onnellisuustutkimuksessa on Ojasen mukaan ollut viime aikoina nähtävillä uusi trendi. Epäitsekkäiden hyveiden merkitystä pohditaan nyt laajemmin kuin ennen.
– Puhutaan siis sellaisista asioista kuin anteliaisuus, lempeys ja kohtuullisuus. Tänä yksilökeskeisenä aikana ne tuppaavat monelta unohtumaan, Ojanen toteaa.
