Eläväisen ja touhukkaan nuoren naisen on täytynyt totutella odotteluun ja hiljaisuuteen kirkko-oppaan pestissään. Opeteltavaa on riittänyt myös Ylöjärven kirkon historiassa, johon opas uppoutuikin mielellään. Avukseen hän sai pinon monisteita, kirjoja ja vihkosia.
Kello lähestyy yhtätoista kesäkuisena aamupäivänä. Ylöjärven kirkon verkkaisessa hiljaisuudessa astelee nuori kirkko-opas Veera Varis.
Hän on kesäpestissään toista viikkoa, joten kukkamaljakoiden asettelu alttarin koristukseksi käy jo tutuin ottein. Aamun ensi töiksi on myös avattava korkeat ovet. Ja tässä puuhassa ei olekaan käytössä mitkään Abloyn mustapäiset vaan 1850-luvulla rakennettuun kirkkoon sopivat ikivanhat, järkälemäiset avaimet.
Oppaan työ on kovin kiireetöntä. Kirkkoon tutustumaan saapuvia asiakkaita käy varsin harvoin.
– Kävijöiden määrä vaihtelee. Viime maanantaina kävi 13 ja tänä maanantaina kaksi. Kirkkoa olen päässyt esittelemään kunnolla kymmenisen kertaa, Varis ynnää.
Kun yhdeltätoista aukeavan kirkon aamuiset valmistelut on tehty, on Variksen vain käytävä odottelemaan. Aika kuluu vuoroin lauleskellen, vuoroin kännykkää näpläten.
Moni nuori voisi kuunnella tällaisen työpäivän kuvausta silmät kiiluen – kuinka leppoisaa ja vaivatonta! Mutta Varis ei katso asiaa ihan näin. Pikemminkin hitaaseen tempoon on täytynyt totutella.
– Alussa oli ihan kamalaa, Varis kertoo tuskailleensa laahustavien ensi hetkien aikana.
– Mutta sitten totuin ja aloin ajatella, että tämä on minun työni.
Päivien kuluessa nuori nainen on havahtunut, että kirkon hämyisessä rauhassa on hyvä kerätä hiljaisuutta itseensä hektisten aikojen vastapainoksi ja niiden varalle.
Seurakunta oli luonnollinen valinta
Opas on pestissään ensi kertaa, mutta ajatus siihen hakemisesta ei ole uunituore.
– Hain jo viime vuonna tähän työhön mutten päässyt. Yksi kaverini on ollut aiemmin kirkon oppaana, ja kuulin häneltä, että tähän työhön kannattaa hakea.
Kaupungilta ja seurakunnalta suvipestiä hakenut Varis ei jaksanut odottaa liikoja haun tärppäämisestä.
Oppaaksi hakeneiden tarkkaa määrää hän ei tiedä, mutta arvelee paikkaa havitelleita olleen useita kymmeniä. Ylöjärven kirkkoon tehtävään valittiin vain kaksi – toinen alku- ja toinen loppukesäksi. Lisäksi Kuruun otettiin yksi opas.
Kun Varis sitten kuuli saaneensa paikan, ilo pirskahti pintaan.
– Olin innoissani ja huusin äidille: ”Äiti, äiti, sä et usko tätä!” Kavereillekin oli heti kerrottava, opas hymyilee.
Tulojen suuruus ei neidon työnhakukohteen valintaan vaikuttanut. Itse asiassa hän ei edes muista, mitä työsopimuksessa lukee palkan kohdalla.
Pestin ajankohta sen sijaan vahvisti Variksen haluja hakea kirkkoon töihin. Heinäkuussa on nimittäin oltava rippileirillä isosena, joten alkukesästä oli juuri sopiva rako hypätä töihin.
Kokeneelle isoselle työ seurakunnassa oli luonnollinen valinta. On myös toinen syy, miksi kirkollinen työ sopi hänelle kuin hanska käteen: Varis haluaa papiksi.
Papin työssä häntä kiehtoo monipuolisuus. Saa olla sekä ihmisten kanssa että yksin.
Myös auttamisen halu houkuttaa Varista ryhtymään liperikaulaksi. Hän tukee mieluusti ihmisiä näiden vaikeina aikoina mutta nauttii myös ilojen jakamisesta.
– Ja kaikki papit, jotka tiedän, ovat himoihania ihmisiä! seurakuntanuori hymyilee.
Variksen äiti tuumi jo vuosia sitten, että hänen tyttärestään taitaa tulla pappi.
– Mutta minä vastasin, että ei, minusta tulee siivooja. Nyttemmin olenkin ajatellut, että kyllä minusta sittenkin tulee pappi.
Ihmiset ovat opastyön suola
Aiempia kesätyökokemuksia Variksella on mansikkamaalta. Hän on ollut myös hoitamassa äitinsä tuttavan vuohia.
Tämänkesäinen pesti on siis edellisiin verrattuna varsin toista sorttia. Vaan löytääpä tyttö hetken pohdittuaan yhtymäkohtiakin. Niin mansikkasavotalla kuin kirkossa hiljentymisellä on terapeuttinen vaikutus.
– Mansikkamaalla ei ajatellut mitään. Täällä taas ajattelee koko ajan.
Varis selittää, että niin mielen tyhjentäminen kuin jatkuva ajattelu auttavat päätymään aatokseen, että kaikki asiat kyllä selviävät.
Vuohien hoitoa ei voi edes verrata toisiin kesäpesteihin, koska eläinrakkaalle ihmiselle se ei tuntunut työltä lainkaan.
Oppaan työssä Varis nauttii ihmisten kohtaamisesta. Mieleen on jäänyt esimerkiksi nainen, joka tuli tutustumaan kirkkoon juuri kesken musiikkirippikoululaisten konfirmaatioharjoituksen.
– Hän nauroi, että nyt sinä joudut ihan karjumaan, Varis hymyilee.
Myös Lempäälästä saapunut pariskunta oli hauska kohdattava.
– Mies tiesi hirveän paljon kirkoista. Tuli tunne, että kumpi meistä on se opas. Mutta opin siinä itse, ja heillekin tuli jotain uutta, kesätyöläinen virnistää.
Aktiiviselle ja tekemisestä nauttivalle Varikselle rauhallinen ja paljon odottelua vaativa työ ei istu kaikkein parhaiten.
Hän kuitenkin toteaa, että tällainen kesätyökokemus auttaa oppimaan paljon itsestään. Siten myöhempiäkin ammattisuunnitelmia on entistä helpompaa tehdä.
Kesätyö kantaa tulevaisuuteen
Touhukkaan neidon mielestä kesätöihin hakeutuminen on tosi hyvä juttu.
– Oppii tulevaisuutta varten. Eikä kesä ole vain löhöilyä. Työelämään siirtymien on šokki, jos ei ole aiemmin ollut töissä.
Nuori toteaa, että vanhemmilta päivän päätteeksi kuultavat jutut töistä ovat ihan eri juttu kuin omien kokemusten saaminen.
Työnhakukaan ei ole Varikselle kauhea peikko. Netti on tehnyt hakemisesta varsin helppoa, kun hakemuksen voi lähettää muutamalla klikkauksella.
Toisaalta hakijan on oltava itse aktiivinen. Vaatimuksetkin Varis näkee koviksi.
Hän myöntääkin, että nykymaailma kasaa nuorille aimo lastin paineita kesätöistä. On esimerkiksi seliteltävä muille, jos kesätöitä ei satu olemaan.
Nuori tuumaakin, että asenneilmapiiriä voisi hiukan höllätä. Kesätöitä vailla olevia pidetään helposti laiskoina ja huonoina, vaikka pitäisi muistaa, että kesätöitä on yksinkertaisesti rajallinen määrä.
Varis kuitenkin varoittaa lannistumasta, jos haku ei jonain kesänä tärppää. Hanskoja ei kannata lyödä tiskiin.
Suviopas asennoituu kesätöihin aina tosissaan.
– Töissä edustaa itseään, hän kuvailee lyhyenkin työpätkän merkitystä.
Kesätyöt nimittäin luovat suhteita, ja niiden avulla saa suosituksia uusia pestejä varten.
– On tosi tärkeää, ettei polta siltoja mennessään.
Kommentointi on suljettu.