Näyttelijä ja teatterinjohtaja Kirsi-Kaisa Sinisalon kesässä riittää säpinää. Hänen on nimittäin sinetöitävä työnsä Rauman Kaupunginteatterin johtajana ja valmistauduttava uuteen työhön johtajana Hämeenlinnan Kaupungin Teatterissa. Kotona Takamaan suvimaisemissa kelpaa kuitenkin ladata akkuja.
Kirsi-Kaisa Sinisalo istuu helteen hellimänä Räikän rannassa ja katselee kesäistä maisemaa.
Uutteran naisen on suunnattava katseensa rantahiekan ja liplattavan veden lisäksi niin taakse- kuin eteenpäin.
Hän on nimittäin siirtymässä Rauman Kaupunginteatterin johtajanpallilta Hämeenlinnan Teatterin puikkoihin.
Ajatuksia on suunnattava Hämeen teatterikuvioihin, mutta tehtävää Raumallakin on vielä riittämiin jäljellä.
Innokkaana, terveesti jännittäen
Uusille poluille astuva Sinisalo odottaa tulevaa iloisin mutta myös hiukan jännittäväisin mielin.
– Kyllähän siellä haasteita piisaa. Salin koko on 350 paikkaa, ja henkilökuntaa on noin kymmenen ihmistä enemmän kuin Raumalla.
Lisäksi Hämeenlinnan Teatteri on paininut viime vuosina taloudellisten vaikeuksien puristuksessa.
– Siellä on tehty raskaita operaatioita. On ollut lomautuksia, teatterinjohtajan ja toimitusjohtajan kaksoispestiin astuva kertoo.
Leikkurin heilutuksesta on kuitenkin ollut apua.
– Viime vuoden tulos oli ihan hyvä. Näistä asioista on pidettävä kiinni, niin pahalta kuin se taiteessa kuulostaakin. Mutta teatteri on kuitenkin ryhmätyötä, eikä sitä voi tehdä ilman ihmisiä. Täytyy toivoa, ettei tuollaiseen tilanteeseen jouduta enää.
Raumalla kukkaronnyörien hallintaa helpottaa kaupunginteatterin alaisuuteen kuuluva kesäteatteri. Jos suvi on tuottoisa, se tasapainottaa kassavirran heilahtelua muina vuodenaikoina.
– Raumalla kesäteatteri antaa hengitysvaraa syksyyn. Hämeenlinnan Teatterissa ei kuitenkaan ole kesäteatteria.
Sinisalon ei tarvitse hypätä uusiin saappaisiin tyystin omin neuvoin. Pestinsä taakseen jättävä Heikki Paavilainen on auttanut seuraajaansa polun alkuun.
– Keväällä olemme käyneet pitkiä puheluita. Heikki on ollut Hämeenlinnan Teatterissa seitsemän vuotta, joten hänellä on erilainen näkökulma kuin minulla. Häneltä voin aina kysyä neuvoa.
Hauska yksityiskohta Sinisalon ja Paavilaisen risteävillä teillä on, että Paavilainenkin on johtanut Rauman teatteria.
– Selvästi on tällainen ura Raumalta Hämeenlinnaan, Sinisalo naurahtaa.
Liikaa perhosia ei siis tunnu pörräävän vatsassa.
– Ehkä toistaiseksi on sellainen terve jännitys. Tokihan uuteen astuminen aina jännittää, mutta tässä ehtii vielä hyvin perehtyä.
Houkuttelevaksi uuteen taloon siirtymisen tekee mukava työyhteisö.
Koska porukka pelaa hyvin yhteen, Sinisalo ei kaavaile juuri uudistavansa talon toimintatapoja. Uusia tuulia on silti luvassa.
– Hämeenlinnassa on nyt jäänyt kaksi vakituista ohjaajaa eläkkeelle. Tuon siis ainakin uusia ohjaajia. Lisäksi alkukaudellani on Hämeenlinnan 375-vuotisjuhlavuosi. On myös tulossa kuluneeksi 150 vuotta Sibeliuksen syntymästä, ja Suomi täyttää sata vuotta. Nämä ovat isoja teemoja. Jospa löytyisi jokin raikas näkökulma käsitellä niitä.
Kaiken kaikkiaan Sinisalo on astumassa uuteen innokkaana.
– Olen pääsemässä kotimaakuntaani, hämäläiseen sielunmaisemaan.
Rauman pyörteissä vielä hetki
Taakseen Sinisalo on jättämässä onnistumisten satoa tuottaneen pestin.
– Näyttää, että tästä vuodesta on tulossa ennätysvuosi. On tulossa katsojaennätys. Olemme myös saaneet tasoitettua velkaa, joten melkein voi sanoa, että jätän taakseni velattoman teatterin, johtaja myhäilee.
Seuraajalleen hän siis lupailee mukavia työolosuhteita.
– Ei ainakaan pitäisi mitään ikäviä yllätyksiä mattojen alta löytyä. Toisaalta vaikka kuinka tuntuisi, että nyt on sellainen ohjelmisto, joka kiinnostaa yleisöä, ja ettei vettä sada tänä kesänä, niin aina tulee yllätyksiä. Niihin on hyvä varautua.
Sinisalo uskoo avautuvan paikan olevan haluttu, sillä hänen tietojensa mukaan hakemuksia on jo sadellut.
Taakse jää myös johtajaa miellyttänyt kaupunki.
– Rauma on ihan mahtava paikka. Se on pienen kylän ja kotoisan kaupungin välimuoto. Sellainen on ihmiselle ideaaliympäristö. Raumalla on myös kansainvälinen ilmapiiri Olkiluodon takia. Koko perheellemme onkin vähän vaikea paikka lähteä sieltä.
Hyvästit on jätettävä myös työkavereille, joista osan kanssa Sinisalo uskoo jakavansa elämän mittaisen ystävyyden.
– Toisaalta on pakko mennä eteenpäin ja ottaa uusia haasteita vastaan.
Raumalla vietetystä ajasta taskuun jää tukku muistoja.
Ensinnäkin Sinisalolle on painunut mieleen hänen johtajuuskautensa ensimmäinen ensi-ilta vuodelta 2010.
– Itselleni ihan hauskinta aikaa oli kesä 2011, jolloin jouduin vähän sattuman oikusta näyttelemäänkin kesäteatteriin.
Johtajanhommista niin Raumalla kuin Kajaanin Runoviikon taiteellisen johtajan pestissäkin plakkariin on painunut tuiki tärkeitä oppeja.
– Verkostoituminen on tosi tärkeä juttu. On moneen suuntaan tuttuja, monelta alalta. Raumalla olen saanut henkilöstöjohtamisen taitoa. Sitä tarvitsee Hämeenlinnassakin. Olen käynyt myös koulutuksissa.
Rauma pitää Sinisalon aatokset otteessaan viimeiseen asti. Kesäteatterin lisäksi edessä on 7. syyskuuta ensi-iltaan tuleva Kuubalainen serenadi, jota tähdittävät muiden muassa Satu Silvo ja Reidar Palmgren.
– Luulen, että tulee aika tunteikas syksy, kun saa Kuubalaisen serenadin ensi-iltaan ja kun on pitkää jäähyväisten jättöä kesä ja syksy.
Herkkyys on avainsana
Näyttelijän koulutuksen saanut Sinisalo innostui johtamisesta oltuaan Kajaanin Runoviikon taiteellisena johtajana.
– Opin perustaitoja ja aloin miettiä, löytyisikö oma polkuni tältä tieltä.
Työllisyysnäkymätkin häämöttivät johtajan hommissa varmempina kuin aiemmassa freelance-näyttelijän työssä.
– Tällä hetkellä on todella hienojakin näyttelijöitä ainakin epävakaassa työtilanteessa, Sinisalo harmittelee.
Johtajan työn monipuolisuuskin kiehtoo Sinisaloa.
Hänen mukaansa viime vuosina on ollut myös merkkejä siitä, että johtohommiin halutaan nuorta ikäpolvea.
– Näyttelijän työ on aika sosiaalista, johtajan työ taas välillä tosi yksinäistä. Johtaja joutuu sanomaan ikäviäkin asioita. Työ ei ole aina mukavaa, joten varmaan ei ole aina helppoa löytää ihmisiä tähän hommaan.
Näyttelijän työssä Sinisaloa puolestaan kiehtoo esiintyjältä vaadittu herkkyys. On aistittava toisilta näyttelijöiltä tulevat impulssit sekä näyttelijöiden synnyttämä tunne. Tästä herkkyydestä on toki hyötyä johtotehtävissäkin.
Johtajan uraa kyntänyt nainen harmitteleekin, ettei näyttelemiselle ole liioin jäänyt aikaa viime vuosina.
– Ideaali olisi, että ehtisi tehdä vaikka yhden roolin vuodessa. Silloin säilyisi ammattitaito ja rutiini.
Teatterimaailma avasi porttinsa Kirsi-Kaisa Sinisalolle jo lapsuusvuosina näyttelijäisä Veikko Sinisalon ammatin myötä.
– Se oli kuin taikamaailma. Haluni sinne oli voimakas. Teatterikorkeakouluun pääsy oli elämäni mahtavimpia asioita.
Opiskeluaikana nuori näyttelijätär yritti kuitenkin myös unohtaa, että isän ammatti oli synnyttänyt kipinän teatterityöhön. Nainen muistuttaa, että jokaisen näyttelijän on löydettävä juttunsa itse.
Sinisalon elämässä on riittänyt huisketta vuosikaudet. Mahtaako moinen väsyttää?
– Juu, mutta onneksi pääsee kotiin Takamaalle ja äidin luo saunaan. Silloin akut latautuvat.
Hämeenlinnassa työskennellessä Ylöjärven-kotikin on entistä lähempänä.
– Varmaan jokin pieni työasunto pitää etsiä, mutta nyt pystyy olemaan paljon aiempaa enemmän kotona.
Kommentointi on suljettu.