Ylöjärven Uutisten kakkosjoukkueen 16-vuotias aloittaja Nea Leppänen tuuletti antaumuksella Jämsä-Jukolan Venlojen viestin aloitusosuudelta kunnialla selvittyään.
– Ihan sikahienoo! Nea kiljaisi päästyään muutaman minuutin päästä joukkueen tukikohtaan, Epilän Esan teltalle joukkuetovereittensa ja valmentajansa Kalle Heinon luokse.
Aivan samoilla sanoilla eivät seitsemän muuta Uutisten kahdessa joukkueessa maailman suurimpaan suunnistusjuhlaan osallistunutta naista ilmaisseet tunteitaan, mutta viesti oli kaikilla sama:
– Tämä pitää ehdottomasti kokea uudestaan! Ensi kesänä mennään Kuopioon.
Kilpasoutuakin harrastava Nea nautti täysin siemauksin ainutlaatuisesta tunnelmasta, jossa samalle viivalle pääsevät sekä maailman kärkinimet että tavalliset kuntoilijat.
– Olihan se aivan mahtavaa, kun heti paikalle tultuamme näin Minna Kaupin, ja sitten pääsin juoksemaan hänen kanssaan samaa osuutta, Nea huokaili.
Hän arveli, että olisi päässyt kovempaakin, mutta reilusti yli tuhannen naisen vauhtiin pääseminen kesti aikansa. Letkan hännillä piti vain tyytyä odottelemaan suman selviämistä.
– Letkassa mentiin, mutta piti siinä silti ihan suunnistaakin. Hieman pelkäsin, että jos jään yksikseni, mutta oli siellä muutama muukin, joilta kyselin neuvoja, Nea naureskeli.
Hän oli yksi nuorimmista osanottajista, eikä kovin paljon nuoremmilla ollut edes asiaa mukaan, sillä ikäraja on asetettu 15 vuoteen.
Kovaa paikkaa helpotti jonkin verran lähes ihanteellinen sää: pilvipouta ja vajaan 20 asteen lämpö sekä tuuli, joka piti hyttyset loitolla.
”Äitiä piti hoputtaa vaihdossa”
Vallan loistavasti Jukolan henkeen kuului, että Nea lähetti toiselle osuudelle matkaan äitinsä Kati Leppäsen, joka suunnisti samalla tavalla kuin tyttärensä eli rauhallisen varmasti, kuten suunnistuskoulussa ja iltarasteilla lajia opiskelleelle kuuluikin.
– Äiti jäi antamaan minulle neuvoja vaihdon jo tapahduttua, ja minun piti hoputtaa, että alahan mennä jo. Häntä taisi jännittää vielä enemmän kuin minua, Nea nauroi.
– Eipä ollut oikein mitään hankaluuksia. Kaikki rastit löytyivät ilman isoja hakemisia, Kati tuumasi tyynesti.
Kati nosti sijoitusta komeasti 73 pykälää, ja Jenni Torvisen harteille jäi varmistaa, ettei Uutisten kakkosjoukkue jäisi häntäpään ankkureiden yhteislähtöön. Jennikin onnistui mainiosti, vaikka hänellä ei enää ollut joka rastivälillä polkuja pitkin edenneitä letkoja turvanaan.
– Välillä piti juosta ja suunnistaa ihan yksikseenkin, mutta polkuja oli paljon ja maasto muutenkin helppoa, Jenni kuvaili keskisuomalaista kangasmaastoa.
Kun Gitte Määttä oli selvittänyt pitkän ankkuriosuuden kaikella kunnialla, todettiin, että Uutisten kakkosjoukkue sijoittui
1 075:nneksi käytettyään aikaa 6.09,04. Ei todellakaan hassummin ensikertalaisilta kuntoilijoilta, sillä taakse jäi vielä 75 nelikkoa.
Yhtä hienona suorituksena voidaan pitää Uutisten ykkösjoukkueen sijaa 775, sillä taakse jäi monta huomattavasti sitä kokeneempaa porukkaa.
Mikäli sama kvartetti lähtee pohjoissavolaiseen metsään ensi vuoden Jukolassa, sen lähtönumero on merkittävästi pienempi kuin tämänkertainen 1190, ja silloin lähtöruuhka helpottuu merkittävästi.
Ei ihme, että valmentaja Heinon naama loisti kilpaa Jämsän ilta-auringon kanssa.
– Se oli sataprosenttinen onnistuminen meiltä. Vaikka letkoissa juostaankin, ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta Jukolassa, Heino muistutti.
Seuraavia kertoja ehtii nyt Jukolan korkanneille debytanteillekin tulla vaikka kuinka paljon. Epilän Esan kolmesta naisjoukkueesta iäkkäimmän nelikon keski-ikä oli vaatimattomat 70,75 vuotta.
”Helpompaa kuin iltarasteilla”
Ykkösjoukkueen viestin aloitti erittäin juoksuvoimainen Jutta Kukkurainen, jonka askel lensikin runsaan kahdeksan kilometrin osuudella sitä paremmin, mitä pidemmälle matka ehti. Jutta tuli vaihtoon 710:ntenä 33,55 minuuttia kärjessä viilettäneen Asikkalan Raikkaan tähden Minna Kaupin jälkeen.
– Hieman jäi harmittamaan se, että jouduin lähtemään ihan letkan perältä korkean kilpailunumeromme vuoksi, eikä siinä pystynyt rynnimäänkään. Pientä hakua tuli, mutta muuten mentiin aika lailla jonossa, Jutta kertasi.
Hän oli varustautunut suojalaseilla, mikä saattoi koitua onneksi, sen verran kuraa Jutan naamassa oli urakan jälkeen.
– Savi roiskui, kun hyppäsin yhden ojan yli. Helppoahan tuo maasto kaiken kaikkiaan oli, paitsi että vähän kierreltiin yhden mäen rinteillä, kun ei oikein viitsinyt lähteä suorinta tietä puskien läpi tunkemaan, Jutta naureskeli.
Ennenkin Jukolassa suunnistanut Eeva Teuho tuli maaliin 889:ntenä ja kertoi joutuneensa hakemaan yhtä rastia selvästi pidempään kuin muita.
– Noudatin Kallen antamia ohjeita eli en hätääntynyt vaan pysähdyin, tarkistin, missä olin ja käännyin takaisin, Eeva kertoi hyväntuulisena.
– Monen naisen letkoissa juostiin paljon ja kyseltiin toisiltamme, missähän mikäkin rasti on, Eeva kuvaili Jukolalle tyypillistä yhteishenkeä.
Seuraavaksi päästettiin irti Johanna Olli, jonka juoksu kulki mainiosti ja joukkueen sijoitus koheni 889:nnestä 53 pykälää.
– Helpompaahan tämä oli kuin iltarasteilla. Yllättävän nopeasti meni, eikä yhtään pummia tullut, Johanna iloitsi.
Henna Mustikkamäki oli tehnyt keskiviikon viimeistelyharjoituksessa klassisen 180 asteen suuntavirheen, mutta huono kenraali tiesi hyvää ensi-iltaa. Vaikka osuudella oli mittaa melkein yhdeksän kilometriä, Henna teki loistojuoksun ohittaen 61 joukkuetta.
– Se meni ihan nappiin, vaikka yhtä rastia piti hieman aikaa etsiskellä, ja meillä oli rankka rata mäkineen.
– Hyvä, että tuli paha virhe kenraaliharjoituksessa, sillä nyt oli mentaalipuoli kunnossa; keskityin huolella ja luotin kompassin kertomaan suuntaan välittämättä vääristä poluista, Henna iloitsi.
– Oli todella hieno fiilis istuskella juoksun jälkeen armeijan telttasaunassa ja kerrata kilpailua tuntemattomien kilpakumppaneiden kanssa, Henna hehkutti.
Täyden kattauksen urheilujuhla
Jos olivat Ylöjärven Uutisten joukkueissa suunnistaneet naiset innoissaan Jämsä-Jukolasta, teki tapahtuma melkoisen vaikutuksen ensikertalaiseen toimittajaankin.
Moneen muuhun suureen urheilutapahtumaan verrattuna merkittävin erikoisuus on osanottajien ja heidän tukijoukkojensa telttakylä, joka levittäytyy todella laajalle alueelle kilpailukeskuksen ympäristöön. Reunimmaiset teltat oli pystytetty linnuntietä yli kilometrin päähän keskuksesta.
Jukola-kylästä löytyy vaikka mitä, jopa metsäkirkko, jossa eräs vantaalainen suunnistajapari vihittiin avioliittoon, kunhan morsian oli ensin juossut Venlojen avausosuuden.
Merkillepantavaa oli myös leppoisa tunnelma ja hyvä järjestys, jolla esimerkiksi valtavan ihmismäärän ruokkiminen ja ruokailujätteiden lajittelu hoidettiin. Jonot vetivät, vaihtoehtoja riitti, ja lihapulla-annoksella tuli raskasruokainenkin mies tyytyväiseksi.
Tietenkin kylän keskellä seisoo myös jättimäinen markkinahalli, mutta ylenpalttinen kaupallisuus Jukolasta loistaa poissaolollaan.
Pelko, ettei paikan päällä pysyisi kilpailun kulusta ajan tasalla, osoittautui turhaksi. Suunnistusväessä on paljon tietotekniikkamiehiä, ja tulospalvelu toimii reaaliajassa suunnistaja suunnistajalta, väliaikarasti väliaikarastilta.
Katsojaa palvelee myös valtava videotaulu. Yleisradio on ottanut Jukolan viestin yhdeksi urheiluvuoden satsauskohteekseen, ja se näkyy.
Lipputangoissa liehui 22 maan liput, joista kaukaisin oli Australian. Suunnistuksen suosio on noussut niin nopeasti, että lippujen määrän luulisi kasvavan lähivuosina.
Että sellaisesta urheilujuhlasta jäitte paitsi te miehet, jotka harkitsitte Ylöjärven Uutisten joukkueeseen mukaan lähtemistä, mutta ette toteuttaneet aiettanne. Seuraava tilaisuus koittaa vuoden päästä Kuopiossa, ja Heinon Kalle varmasti opastaa teidätkin alkuun. Naiset avasivat pelin hienosti kahden joukkueen voimin. Nyt on miesten vuoro vastata huutoon!
