Annos keramiikkataidetta löysi tiensä maalaiskylän maisemiin. Joukossa komeilee myös Pinsiön historiaan sukeltava moniosainen keramiikkatyö.
Pinsiöläisen hotellin Urkin Piilopirtin pihassa kulkevaa tervehtii joukko metsärinteeseen asetettuja saviurheilijoita.
– Jari Vesterinen on tehnyt nämä anagamauunilla. Sen avulla savesta tulee kovaa kuin kivi. Jarin piti mennä polttamista varten ulkomaille, koska Suomessa ei ole tällaista uunia, Urkin Piilopirtin yrittäjä Jyrki Sasi kertoo.
Rantarakennuksen seiniä koristaa kaksi keraamisin reunuksin koristettua uuninluukkua. Luukkujen kehykset valmistanut taiteilija Silja Merikallio on koristellut myös kirjailija Sofi Oksasen takan.
Paviljongissa taidekeramiikka leviää huoneesta toiseen. On patsaita, seinälle asetettuja reliefejä, maljakoita ja astioita.
Työt ovat syntyneet pääosin viiden taiteilijan käsistä.
– He ovat arvostettuja ja niin sanotusti luokiteltuja taiteilijoita, Sasi sanoo.
Lisäksi näyttelyssä on yksittäisiä muiden taiteilijoiden töitä.
Keramiikkateos symboloi Pinsiötä
Mutta kokoustilan perällä odottaa vielä jotain aivan erityistä.
Pinsiön kylä on nimittäin saanut itselleen symbolin, moniosaisen keramiikkateoksen, joka kuvaa kylän historiaa.
Teoksesta käy kiittäminen kokonaista tekijä- ja ideointiporukkaa.
Taiteilijoina luovuutensa löivät yhteen Johanna Luostarinen ja Jonna Kuusisto. Mutta ulkopaikkakuntalaisina he tarvitsivat apua. Niinpä naisten avuksi tuli paikallistuntija ja Kolmen pitäjän Pinsiö -kirjan tehnyt Salme Turunen-Tuulos.
Mutta kaiken kipinänä oli Jyrki Sasin idea. Hän halusi, että Pinsiö ikuistetaan taideteokseen. Miehellä oli valmiiksi myös visio kolmiosaisesta teoksesta.
Turunen-Tuulos perehdytti taiteilijat kylän historiaan.
– Ilman Salmea työhön ei olisi tullut välttämättä olennaisimpia asioita Pinsiöstä, Sasi perustelee.
– Pinsiö on isojen pitäjien sivualueita, paikallistuntija pohjustaa.
Seudun symboleina kunkin kolmen esittävän osan taustalla kaartelee Pinsiön harju sekä Pinsiön-Matalusjoki. Tarina kertoo, että joki sai alkunsa lähteestä, joka oli naapuripitäjien rajapyykkinä 1500-luvulta lähtien.
Vasemmanpuoleiseen osaan on muotoiltu savesta varsta, viikate ja ohran korsi. Ne symboloivat elämän mahdollistaneita tekijöitä Pinsiön seudulla.
Keskimmäisessä osassa komeilee mylly ja sen ratas.
– Myllyjä tehtiin jo 1500-luvulla joen alajuoksulle. Mylly kuvastaa jonkinlaista elämän keventämistä, Turunen-Tuulos sanoo.
Kolmannessa osassa tunnustuksensa saavat ilon hetket ankaran elämisen ja työskentelyn lomassa. Saven pinnasta kohoaa nimittäin sahtikolpakon kuva.
– Sahdin teko on ollut täällä hyvin kauan perinteenä. Brittitutkija Michael Jackson on kirjoittanut: ”Yhdentyvässä Euroopassa on jotakin perisuomalaista. Sahti on Länsi-Euroopan viimeinen alkukantainen olut. Se on enemmän kuin kuriositeetti, se on osa eristyneen kansan kulttuuria. Suomalaisilla on ollut jopa oluen ja maltaan jumalansa Pekko.”
Kolmea osaa ympäröiviin palkkeihin on paikallislajistoa kunnioittaen painettu uhanalaisen kasvin harjumasmalon sekä raakun eli jokihelmisimpukan kuvia.
Luovat ja tietävät päät yhteen
Pohjatyöt vaativat melkoisen sähköpostirumban paikallistuntijan ja taiteilijoiden välillä.
– Harva tajuaa, ettei taiteen tekeminen ole sitä, että saadaan materiaalia ja siitä ruvetaan sitten läiskimään, Turunen-Tuulos toteaa.
Taiteilija Jonna Kuusisto kiittää, että paikallistuntija oli tärkeä apu. Kummallakaan taiteilijoista ei ollut paljon tietoa hämäläisestä maatalouskulttuurista ja viljelyn historiasta.
Teoksen toteutus monen osallisen voimin ei kuitenkaan mutkistanut työskentelyä.
– Yhteistyö Johannan kanssa on ennenkin sujunut hyvin. Työskentely oli aika helppoa ja mukavaa, Kuusisto sanoo.
Vierasta paikkaa kuvaavan teoksen loihtiminen ei silti käy sormia napsauttamalla. Taustatyö on tehtävä hyvin.
– Ei se täysin helppoa ja yksinkertaista ollut, mutta tykkään haasteista, hämeenlinnalaistaiteilija tuumii.
Ahkerointi jätti myös jälkensä.
– Nyt tykkään ehkä aiempaa enemmän kansantaiteesta ja taiteesta, joka ei pääse gallerioihin esille, Kuusisto huomaa.
Taideprojekti oli mieluinen paikallistuntijallekin:
– Suurin unelmani olisi joskus ollut tulla taiteilijaksi. Niinpä koin, että minulla oli tähän työhön jotain annettavaa.
Niin Kuusiston kuin Turunen-Tuuloksen mielestä työ onnistuu kuvastamaan Pinsiön historiaa olennaiselta osin.
– Toteutus on toki riippuvainen materiaalista, mutta olisin toivonut teoksesta hieman isompaa, jotta harju näkyisi kunnolla. Toivoisinpa myös, että teoksen rinnalle tulisi toinen työ, joka kertoisi tästä päivästä, paikallistuntija ideoi pilke silmäkulmassa.
Teoksesta puuttuvat vielä metallikehykset, joiden avulla työ nostetaan pystyasentoon. Lopullinen teos jää Urkin Piilopirttiin.
– Jos taustansa unohtaa, katoaa jotain oleellista siitä, mistä luovuus ja todellisuus kehittyvät eteenpäin, Turunen-Tuulos kuvailee teoksen ja historian merkitystä.
Pinsiöläinen taiteen jatkumo
Näyttely jatkaa Urkin Piilopirtin taideperinnettä. Isoja näyttelyitä on aiemmin ollut jo viisi.
Teoskokonaisuudet on kulloinkin koottu materiaalin mukaan. Nyt oli keramiikan vuoro.
Toisinaan näyttelyiden moottoreina on ulkopuolisia tahoja, kuten Suomen lasimuseo.
– Tällä kertaa minulla oli selkeän voimakas rooli, Sasi kertoo.
Taidekeramiikasta sekä taiteen ja rakentamisen yhdistämisestä kiinnostuneena hän koki aihepiirin itselleen läheiseksi. Harrastuneisuuden ansiosta hänellä on kyky yhdistellä ideoita.
– En kuitenkaan ole taiteilija. Voin antaa impulsseja ja rajoja, mutta taiteilija toteuttaa työn.
Taiteilijat eivät edusta mitään kiinteää kollektiivia, vaan Sasi toi heidät yhteen ottamalla kuhunkin yhteyttä.
– Ehkä halusin tuoda esiin myös paikallisuutta. Mukana on kolme tamperelaista taiteilijaa.
Sasin mielestä taiteen tuominen hotelliympäristöön on niin taiteilijoiden, hotelliyrittäjän kuin asiakkaiden etu.
– Kysymys on mesenaattitoiminnasta. En ota teosten myynnistä mitään provisiota. Intressi ei ole myöskään kilpailla minkään gallerian kanssa.
Ajatuksena onkin, että taide sopii myös luontomaisemiin. Sasi toteaa, että Pinsiöön on muotoutunut pieni kulttuuriympäristö. Hänen näyttelyidensä lisäksi Urkin Piilopirtin vieressä metsässä on Jari Antilan ja Tapio Holopaisen taidepuisto. Pikku matkan päässä komeilee myös pari maataideteosta.
– Kyllähän näyttelyiden järjestämisessä on paljon vaivaa, mutta elämässä eletään elämää ja itseään varten. Elämässä voi olla jotain suolaakin.
Keramiikkataidenäyttely Urkin Piilopirtillä 31. lokakuuta saakka, Sasintie 400, Pinsiö.
