Ensi viikonloppuna koittava kylätapahtuma Suuret Kissanpäivät Pinsiössä tuo maalaismaisemiin rutkasti ohjelmaa. Tapahtuma havahduttaa ihmisiä huomaamaan, kuinka elävä meno maalla voi olla. Myös paikallisten silmissä pimentoon jäänyt mutta ulkomailla mainetta saanut maataideteos pääsee ansaitsemaansa valokeilaan.
Harva Pinsiön nurkilla ajeleva tietää köröttelevänsä maailmanmainetta niittäneen maapläntin ohi.
Mutta näinpä on, nimittäin vain muutaman hassun harppauksen päässä Sasintiestä komeilee valtaisa maataideteos. Se on päässyt jopa brittiläisen Telegraph-lehden sivuille.
Vanhaan soranottopaikkaan rakennettu teos kiemurtelee lonkeromaisessa muodossa. Kaarteleviin kumpareisiin on asetettu betoniputkia, joiden läpi ihmiset pääsevät kävelemään.
Kun nousee viereiselle kukkulalle, taju teoksen mittakaavasta hämärtyy. Vasta kun maakiemuroiden kupeelle saapuu ihmisiä, hoksaa, kuinka pieniltä nämä näyttävät ja kuinka massiivinen teos on.
Tuolla kumpareella kesäkuisena päivänä seisoo Pekka Ruuska ja kertoo, että aivan piakkoin paikalla nelistää hevosia.
Tulossa on nimittäin pinsiöläisten aktiivien ponnistama koko perheen tapahtuma Suuret Kissanpäivät Pinsiössä.
Kunnat löysivät yhteisen sävelen
Kissanpäivät kokoavat kolmen kunnan väen yhteen. Pinsiön kylä sijaitsee nimittäin Ylöjärven, Hämeenkyrön ja Nokian mailla.
Pinsiöläiset asukkaat ovat vuosien ajan touhunneet aktiivisesti yhdessä ja tunteneet yhteenkuuluvuutta. Kolmen kunnan katseet sen sijaan eivät oikein ole yltäneet raja-alueen kylään saakka.
Maataideteokset – niin Kissanpäivien tapahtumapaikka Yltä ja Alta kuin Ylöjärvellä sijaitseva Puuvuori – herättivät kuntaväen.
Kissanpäivien puuhamies, Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven yhteisen Strata-hankkeen projektipäällikkö ja pinsiöläinen Pekka Ruuska pohtii, että kolme kuntaa yhdistävä kylä olisi voinut aiemminkin innostaa kuntia satsaamaan kylään, koska kyse on ikään kuin yhteistoiminta-alueesta. Esimerkiksi kylän kehittämiseen tarvittavaa julkista rahaa olisi nimittäin helpompi hankkia yhteistuumin kuin yksin.
– Mutta onkin käynyt päinvastoin. Yksikään kolmesta kunnasta ei ole vielä tähän asti satsannut merkittävästi Pinsiöön.
Asukkailla on kuitenkin vahva paikallisidentiteetti.
– Sen sijaan, että olisi vaivuttu suruun, onkin aktivoiduttu. Vaikkapa talkoisiin tulee helposti kolmisenkymmentä ihmistä. Olen asunut monessa paikassa, ulkomaillakin, enkä missään ole ennen kohdannut tällaista.
Viime vuoden elokuussa kolmen naapurikunnan väki kuitenkin hoksasi lyödä päänsä ja tekevät kätensä yhteen. Kunnat päättivät nostaa maataideteokset unohduksen alhosta. Erityisesti haluttiin tuoda teokset pirkanmaalaisten tietoisuuteen – jotkut ulkomaalaiset kun tuntevat työt paremmin kuin suuri osa paikallisista.
– Teosten luo haluttiin luoda vipinää ja tapahtumatoimintaa. Kyseltiin, mitä ihmiset haluaisivat tänne. Alueelle on tullut viime vuosina paljon lapsiperheitä, joten päätimme tempaista ison lastentapahtuman.
Ruuska uskoo ja toivoo, että maataideteosten vauhdittamina kolme kuntaa innostuvat käärimään hihojaan yhdessä lisää.
– Maa- ja ympäristötaiteen myötä on löytymässä yhteistyön henki. Se voi säteillä muuhunkin tulevaisuudessa. Olisi tervetullutta, että hämeenkyröläiset kävisivät Ylöjärvellä, samoin nokialaiset – ja toisinpäin.
Projektipäällikön mielestä Kissanpäivien kaltaiset tapahtumat vahvistavat kyläläisten yhteishenkeä ja tarjoavat tervettä konkreettista tekemistä.
– Teknologian kehitys on mennyt hurjaksi, ja työtä tehdään yhä enemmän tietokonepäätteillä. Se näkyy esimerkiksi terveydessä. Ihmiset ovat myös yksinäisempiä kuin ennen. Onko tosiaan niin, että vain tappiin asti sote-menoja lisäämällä, keskittymällä isoon möykkyyn päästään ratkaisuihin? Pitäisi satsata pieniin asioihin, kuten kulttuuriin. Jos vaikka niskassa on iso möykky, ei auta, että vain sitä hierotaan.
– Mutta taide ei saa olla mikään pääkallotorni. Sen pitää olla ihmisten saatavilla, mies lisää.
Tunnetun amerikkalaisen taiteilijan Nancy Holtin vuonna 1986 idulle pantua ja vuonna 1998 valmistunutta Yltä ja Alta -teosta kunnostetaan elokuuhun saakka. Tarkoitus ei ole vain ehostaa teosta ja antaa sen taas vaipua unholaan, vaan paikalle toivotaan lisää tapahtumia ja ihmisiä.
Kissamaista hauskanpitoa
Suunnitelmat Suurista Kissanpäivistä muotoutuivat Pinsiö-Seurassa yhteisen aivoriihen tuloksena.
– Miina ja Manu ovat kotoisin tästä läheltä, Ruuska kertoo.
Näistä kattihahmoista kertovien kirjojen kustantaja Satukustannus innostui pinsiöläisten ideasta ja lähti mukaan tapahtumaan.
Tuuminnan myötä ajatusitujen ympärille kertyi lisää kissameininkiä. Esimerkiksi esiintyjäksi saapuu Katti Matikainen. Koko tapahtuma sai kissamaisen sekä lekottelua ja mukavaa meininkiä huokuvan nimen.
Tapahtuma levittäytyy muutamaan kohteeseen. Maataideteoksella jolkottavat hevoskoulun harjapäät. Pinsiön koululla voi tutustua vaikkapa vanhan ajan leikkeihin, pyöräillä hiekkakentän radalla, piirtää tai katsoa, kuinka Täti Taikakynä loihtii kuvia.
Maamiesseurantalolla ainakin jammataan kissadiscossa, kuullaan musiikkia ja nähdään esityksiä.
Tapahtuma on noin viidenkymmenen hengen pinnistys. Ison työn ovat tehneet paikalliset vapaaehtoiset.
Tapahtumalla ei tavoitella voittoa.
– Pääasia on, että ihmisille tulee hyvät fiilikset ja että he löytävät Pinsiöön.
Jos pienistä pääsylippu- ja muista tuloista jää kirstuun jokunen kolikko, varat päätyvät Pinsiö-Seuran nuorisojaostoon. Rahalla kehitetään kylän lastenkulttuuritoimintaa.
– Osa käytetään myös maataideteosten kunnostamiseen. Paikoista tehdään turvalliset lapsille, jotta niissä voi kulkea vaikka paljain jaloin.
Maaseudussa on voimaa
Pinsiöläisten kissapinnistys on maaseudun tapahtumaksi poikkeuksellisen iso ja paljon ahkerointia vaatinut.
– Kyllä maaseudulla edelleen elää talkoohenki, Ruuska pohtii kylien nykymenoa.
– Mutta onhan se fakta, että maalla porukka alkaa käydä vanhaksi ja työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla.
Pinsiö tosin on miehen mielestä positiivinen poikkeus. Kylä porskuttaa elinvoimaisena.
Projektipäällikkö toivoo, että elämä maalaismaisemissa jatkuisi tulevinakin vuosina ja että maaseudun valtit osattaisiin valjastaa hyödyksi.
– EU ja Sitra investoivat tähän, jotta löytyisi liikeideoita ja toimintamalleja. Sitra on puhunut paljon luovien alojen hyödyntämisestä maalla.
Mies huomauttaa, että syrjäseutujen aktivointi edellyttää hyviä nettiyhteyksiä ja edullisia vuokria, jotta yrittäjien kiinnostus heräisi.
Ruuskan mielestä Suomen valtti kansainvälisesti tarkasteltuna on juuri maaseutu. Suomi ei ole metropolien maa, joten keulakuvaa on etsittävä muista asioista.
– Ulkomaalaiset vieraat voi viedä vaikka tansseihin, ja täällä on lampia, joiden vettä voi juoda. Tässä on meidän vetovoimatekijämme. Meidän ei pitäisi häpeillä tätä, päinvastoin. Kuntien markkinoinnissakin voisi huoletta nostaa kylät esiin.
Ruuska uskoo Kissanpäivien olevan hyvä keino saatella lapset ja nuoret ruoan sekä ylipäätään suomalaisten alkujuurille.
Tapahtuma myös osoittaa, että maallakin voi yhä tehdä yhtä ja toista. Tapahtuma viestii Miina ja Manu -kirjoistakin tuttua maalaiselämää henkivää ideologiaa.
Projektipäällikkö toivoisikin, että kokemukset kylien pyyteettömästä talkoohengestä lisääntyisivät.
– Yhteinen kokemus on tärkeä. Siihen ei tarvita väliin mitään laitetta. Tämä lisää elämän mielekkyyttä.
Maalla Ruuskaa ilahduttaa leppoisa meininki. Kylänraitilla morjestava naapuri tuo hyvän mielen.
– Nämä ovat pieniä, merkityksellisiä juttuja.
Suuret Kissanpäivät Pinsiössä 15. ja 16. kesäkuuta kello 12–17 Pinsiön koululla, Maamiesseurantalolla sekä Yltä ja Alta -maataideteoksen äärellä.
