Harrastekirjat sujahtavat tiheään tahtiin kirjastojen hyllyistä kasseihin. Niitä myös julkaistaan innokkaasti. Muutaman vuoden takainen ruokakirjabuumi on jo laantunut vilkkaimmista ajoistaan.
Pöydällinen muotia esitteleviä tietokirjoja komeilee hyllyjen kupeessa pääkirjasto Leijassa. Kansi toisensa jälkeen kutsuu katsojaansa hypistelemään opuksen sivuja.
Pikku näyttely kuvastaa hyvin Suomessa julkaistujen tietokirjojen tilannetta. Tällä hetkellä kaikenmoiset harrastekirjat elävät kukoistuskauttaan.
Helsingin yliopiston dosentti Pirjo Hiidenmaa kertoo, että tuon tuosta putkahtelee uusia vapaa-ajan puuhailua käsitteleviä teoksia. Yksi opastaa tuunaamaan vanhasta uutta, toinen neuvoo nikkaroimaan ja kolmas uppoutuu johonkin elämäntapaan.
– Se, että suomalaiset harrastavat kotoilua, näkyy kirjoissa, Hiidenmaa kuvailee.
2000-luvun alussa pintaan pulpahti todellinen ruokakirjabuumi.
– Se alkoi voimistua, kun tuli paljon lisää kokkiohjelmia ynnä muita. Ruokaan alkoi tulla myös lisää teemoja, jotka liittyivät esimerkiksi elämäntapoihin, ruokavalioihin ja vaikka julkkisten ruokiin, Hiidenmaa kertoo.
Kuuluisuuksien herkkuja esittelevistä kirjoista hän mainitsee vaikkapa Mannerheimin, Kekkosen ja Mozartin ruokapöytään kurkistavat opukset.
Huikeimman julkaisupiikin aikaan vuosien 2007 ja 2008 tienoilla uusia ruokakirjoja ilmestyi keskimäärin kolme nimekettä viikossa. Tämä tarkoitti noin 150 kirjan määrää vuodessa.
Kovin ruokakirjaryntäys on laantunut, mutta aihepiiri on yhä voimissaan osana kaikkea harrastekirjallisuutta.
Historia on ikuinen suosikki
Ylöjärvelläkin tämän hetken suosituimmat aihepiirit houkuttavat lainaajaa toisensa jälkeen.
– Kyllä harrastekirjabuumi näkyy sillä tavalla, että erityisesti tuota aihetta käsittelevät kirjat kiertävät. Ja niitä on myös hankittu – siksikin, että tarjontaa on, selittää Ylöjärven kirjastotoimenjohtaja Marko Ojala.
Ruokakirjapyrähdyksen lisäksi muita äkkiä putkahtavia, yhteen aihepiiriin keskittyviä isoja buumeja ei Hiidenmaan mukaan kirjasadon joukosta juurikaan hahmotu.
– Minibuumeja toki tulee, kun on vaikkapa teemavuosia, kuten muutama vuosi sitten Darwinin juhlavuosi.
– Ja Suomessahan on aina sotakirjabuumi. Sota-aiheeseen löydetään jatkuvasti uusia näkökulmia. Joka vuosi sotaa käsitteleviä kirjanimekkeitä tulee ihan hirveän paljon. Suomalaiset harrastavat ainakin kirjojen perusteella historiaa, niin henkilö-, yritys-, tavara- kuin perinteistäkin historiaa. Historiateoksille on jatkuvasti pontevaa tilausta, Hiidenmaa jatkaa.
Tällainen suuntaus näkyy myös puutarhakaupungin kirjastoissa.
– Historia ja elämäkerrat ovat aina suosittuja. Harrasteet menevät niitä enemmän buumien mukaan, Ojala arvioi.
– Semmoinen, joka näkyi selkeästi, oli karppausbuumi. Sen aikaan aihetta käsittelevät kirjat olivat hyvinkin paljon lainassa. Nyt tilanne on tasaantunut, kirjastotoimenjohtaja äkkää.
Ylöjärveläiskirjastojen lainatuimmiksi tietokirjoiksi Ojala luettelee historia- ja käsityökirjat sekä matkaoppaat. Myös lemmikkieläin-, ruoka- ja sisustuskirjoja napataan ahkerasti hyllyistä.
Tietokirjojen määrä ylivoimainen
Kirjoista puhuttaessa monen mieleen juolahtavat ennen kaikkea kaunokirjalliset teokset.
Julkaisutilastoja katseltaessa kaunokirjat jäävät kuitenkin tietokirjojen varjoon. Kaikesta julkaistusta kirjallisuudesta noin
80 prosenttia on tietokirjoja.
– Mutta määrää tutkittaessa nousee aina kysymys: ”Mikä on kirja?” Hiidenmaa huomauttaa.
Joudutaan esimerkiksi miettimään, onko Aku Ankan taskukirja kirja vai lehti.
Noin puolet sekä kauno- että tietokirjoista on kotimaista, puolet käännettyä kirjallisuutta.
Kirjalajien julkaisusuhteista huolimatta Ylöjärvellä kaunokirjoja lainataan enemmän kuin tietokirjoja, mikäli tarkastellaan kaikkia lainauksia yhteensä. Viime vuonna kaunokirjoja lainattiin 370 650 ja tietokirjoja
156 652 kertaa.
Tilastokäppyrät vaihtavat hiukan muotoaan, kun tarkastellaan aikuisten ja lasten teoksia erikseen.
Viime vuonna aikuisten osaston lainoista 137 838 koski kaunokirjallisuutta ja 128 628 tietokirjallisuutta. Lasten hyllyistä taas napattiin 232 812 kertaa kaunokirja ja vain 28 024 kertaa tieto-opus.
Tilastot eivät kerro kuitenkaan aukottomasti lasten ja aikuisten mieltymyksistä, sillä pienokaiset lainaavat vaikkapa lemmikkejä koskevia kirjoja myös aikuisten osastolta.
Tietokirjat nousevat jossain määrin näkyviin kirjastossa mutteivät erityisesti rävähdä silmille.
Hyllymetrit nimittäin jakautuvat aikuisten puolella melko tasaisesti kauno- ja tietoteosten kesken. Lasten puolella kaunokirjoja kuitenkin on lähes seitsenkertaisesti verrattuna tietokirjoihin.
Hyllyt suuntaavat huomiota tietokirjoihin sikäli, että tieto-opukset on jaettu lukuisiin alaryhmiin.
– Se tekee tietokirjojen hyllyjärjestyksestä monimuotoisen, Ojala sanoo.
Tietokirjat pilkahtelevat myös kirjaston pöydille kootuissa näyttelyissä.
Ojalan mukaan tietokirjojen suosio ei ole vähentynyt vuosien saatossa, vaikka esimerkiksi suuria sanakirjoja ei lainata eikä edes tehdä entiseen malliin.
Kesäkirja kiinnostaa talvellakin
Tietokirjat ovat ja toisaalta eivät ole sesonkikamaa.
Esimerkiksi vuotuisjuhlien aikaan kyseisiä juhlia käsittelevät teokset lähtevät hanakasti hyllyistä.
– On tällaisia itsestään selviä sesonkeja. Vaikkapa sienikirjoja lainataan, kun kesä vaihtuu syksyyn, kirjastotoimenjohtaja toteaa.
Muuten tietokirjoja lainataan varsin tasaisesti pitkin vuotta.
– Kaunokirjallisuuden puolella taas dekkarien lainaus lisääntyy selkeästi kesällä, Ojala vertaa.
Myös Hiidenmaa löytää jonkin sortin sesonkeja. Julkaisussa ja kirjamyynnissä otetaan huomioon esimerkiksi joulumarkkinat sekä äitienpäivä ja isänpäivä.
– Kirjamarkkinat kuitenkin elävät paljon kirjamessujen mukaan, Hiidenmaa sanoo ja toteaa messujen tekevän syksystä kirjabuumin aikaa.
Sesonkiajatus hämärtyy sikälikin, että tiettyyn vuodenaikaan liittyvä aihe ei estä lukijaa tarttumasta teokseen milloin vain.
– Esimerkiksi puutarhakirjat ovat haaveilukirjoja. Niitä voi lukea talvellakin, dosentti muistuttaa.
Ajatuksen allekirjoittaa myös kirjastotoimenjohtaja, joka kalamiehenä selailee kesäisiä kalastuskirjoja talviaikaankin.
Tietokirjoja luetaan usein eri otteella kuin kaunokirjoja. Tieto-opuksista voi kaivaa vain tietyn tiedon tai niitä saattaa selailla.
Toki kannesta kanteenkin tietoteoksen voi ahmaista. Marko Ojala lukee hyvin kirjoitettuja historiateoksia samalla tavalla eläytyen kuin kaunokirjoja.
Sesongeista ja buumeista huolimatta tietokirjat ovat useimmiten kestotavaraa: ne kaivetaan hyllystä kerta ja vuosi toisensa jälkeen.
Ruokakirjabuumin tuottamat teokset ovat siis kelpo luettavaa ja myytävää vielä pitkään. Mikäli kaupat malttavat pitää kirjoja hyllyissään riittävän pitkään, myös tuotantokulut tulevat katetuiksi.
– Yleensä 800–1 000 kappaleen painos riittää kattamaan kulut, Hiidenmaa arvioi.
Ääri-ilmiöiden ja hetken pyrähdysten, kuten karppauksen, kohdalla riittävän myynnin saavuttaminen lyhyessä ajassa saattaa kuitenkin tuottaa pähkinän purtavaksi.
– Toivoisin, että tehtäisiin aikaa kestäviä kirjoja, joilla on mahdollisuus klassikoksi, Hiidenmaa tuumaa.
