Koulutuskeskus Valon ensimmäisiin keväällä valmistuviin ylioppilaisiin kuuluva Saara Viitanen on helpottunut, kun vaativaksi muodostunut viimeinen vuosi lukiossa on juhlia vaille ohi. Itse kirjoitusurakka oli siedettävä, sillä abiturientti hajautti tutkintonsa kolmeen osaan.
Juhlavalmisteluista Viitanen ei viitsi stressata, mutta hän pitää lakitustilaisuudessa myös ylioppilaan puheen, mikä tuo oman lisämausteensa hänen koulu-uransa tärkeimpään päivään.
– Vihdoin koko urakka on ohi, Saara Viitanen huokaa helpottuneena ja nauraa kuvaillessaan päällimmäisiä tuntemuksiaan kunnialla loppuun suoritetusta koulutaipaleesta.
Vuonna 1993 syntyneen Viitasen opintie kesti kaikkiaan 13 vuotta, sillä hän vietti lukion toisena vuotena yhden lukukauden Saksassa vaihdossa.
– Viimeinen vuosi oli aivan kamala, Saara jatkaa naureskellen.
– Olin pitkin vuotta aika stressaantunut. Perheellä ja kavereilla oli siinä välillä kestämistä.
Abiturientti ei ole tuntemustensa kanssa yksin, vaan ne ovat varmasti yhteisiä isolle osalle koulutiensä päättävistä.
Tukea opintojensa loppuun saattamiseen Viitanen sai myös mieluisasta harrastuksesta, jalkapallosta.
– Se auttoi välillä unohtamaan kouluasiat, Saara kertoo.
Kaikkiaan seitsemän eri ainetta kirjoittanut Viitanen ei kuitenkaan ajattele, että ylioppilaskokeet ja niihin valmistautuminen olisivat olleet erityisen kuluttavia.
– Itseäni helpotti paljon se, että suoritin tutkintoni kaikkiaan kolmessa osassa, entinen lukiolainen valottaa.
– Kirjoitin saksan jo viime keväänä, kun se oli vaihdon jälkeen vielä suhteellisen tuoreesti muistissa. Ruotsin ja filosofian kokeisiin osallistuin puolestaan viime syksynä.
Muita aineita Viitasen ylioppilastodistuksessa ovat äidinkieli, englanti, lyhyt matematiikka sekä psykologia, johon y-lukiolainen satsasi keväällä kaikkein eniten.
– Lukulomalla en ehtinyt paneutua juuri muuhun. Kokeeseen menin kolmen tunnin yöunilla ja vielä aamulla yritin kertailla muistiinpanojani, Saara naureskelee.
– Kaikki vaiva tuotti lopulta tulosta, sillä sain psykologiasta eximian eli toiseksi korkeimman arvosanan, hän toteaa.
Kokonaisuudessaan Viitanen on tyytyväinen tuloksiin. Ainoastaan englannin arvosana jäi hieman kismittämään, sillä eximia jäi vain pisteen päähän.
– Tavoitteeni oli kuitenkin magna – kolmanneksi paras arvosana – joten eipä sekään niin suuri harmi ollut, Saara kommentoi.
Viihtyisä rakennus, löyhempi yhteisö
Saara Viitasella on sekä kokemusta uudesta koulutuskeskuksesta että muistoja vanhasta opinahjosta. Molemmissa on hänen mukaansa hyvät ja huonot puolensa.
– Onhan uusi rakennus iso ja hieno. Tilat ovat viihtyisiä ja kaikki välineet moderneja, Saara luettelee.
– Mutta vanhalla lukiolla oli kiistatta enemmän yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen meininkiä kuin Valossa. Täällä tuttuja ei helposti edes näe käytävillä, oikein pitää etsimällä hakea, hän naurahtaa.
– Toisaalta täällä ainakin ilmastointi toimii toisin kuin vanhassa rakennuksessa.
Saman tien uudet kirjat auki
Päättynyt lukiourakka ei tarkoittanut Saara Viitaselle vapaalle heittäytymistä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän alkoikin valmistautua jo yliopiston pääsykokeisiin.
Viitanen hakee Tampereen, Turun ja Jyväskylän yliopistoihin. Hän tavoittelee paikkaa niin erityispedagogiikan kuin sosiaalityön tutkinto-ohjelmista. Hänen yo-kokeissa kirjoittamansa reaaliaineet heijastelevat hyvin niitä aloja, joita kohtaan hän tuntee mielenkiintoa ja joille hän aikoo myöhemmin sijoittua työelämässä.
– Haluan oppia ymmärtämään, millä tavalla ihmiset ajattelevat ja tekevät päätöksiä jokapäiväisessä elämässään, minkä vuoksi valitsin psykologian. Filosofiasta olen kiinnostunut sen vuoksi, että tykkään pohtia asioita, Viitanen toteaa.
Saaran alavalintojen takana on myös halu auttaa ja tukea ihmisiä.
– Sosiaalityö olisi mukavaa senkin vuoksi, että siihen voisi yhdistää myös kielet, saksaa, ruotsia ja englantia taitava Viitanen sanoo.
Haastatteluhetkellä erityispedagogiikan pääsykoe oli jo takana mutta sosiaalityön valintatentti oli vielä jäljellä.
Edellisestä jäi Viitaselle hieman epävarma fiilis.
– Kysymyksissä edellytettiin välillä melkoista nippelitietoa. Joihinkin monivalintatehtäviin minun piti arpoa vastauksia, sillä tyhjistä vastauksista olisi tullut miinuspisteitä, Saara taustoittaa.
Kiireisestä vuodesta huolimatta tuleva ylioppilas jaksaa puurtaa loppuun asti; kevätväsymystä ei juuri ole.
– Aikataulut menivät minun kannaltani hyvin. Saatoin ensiksi keskittyä ainoastaan erityispedagogiikan kokeeseen, jonka mentyä ohi aloitin valmistautumisen sosiaalityötä varten. Molemmista piti lukea onneksi vain yksi kirja.
Saara on pääsykokeiden osalta toiveikas, mutta hän on varautunut myös välivuoteen, jos yliopiston ukset eivät aukea vielä ensi syksynä.
Suuren suuri päivä
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä uudet ylioppilaat voivat painaa valkolakit päähänsä opintomenestyksensä merkiksi. Saara Viitasella on tuolloin vielä yksi velvollisuus jäljellä, sillä hän saa kunnian pitää kaikkien valmistuvien puolesta ylioppilaan puheen.
– Puhuminen jännittää kyllä, mutta tietysti olin oikein otettu, kun minua tähän hommaan pyydettiin, Saara kiittelee.
Viitasten perheessä abiturientti itse ja tämän äiti vastaavat juhlajärjestelyistä.
– Minä en niistä juurikaan stressaa, mutta äiti huolehtii senkin edestä, Saara naureskelee.
Seuraavan vuoden ylioppilaskokelaille Viitasella on jakaa muutama arvokas vinkki.
– Lukeminen kannattaa aloittaa ajoissa, ja aikataulut on hyvä suunnitella huolella. Lisäksi yhtä tärkeää on varmistaa, että on riittävästi vapaa-aikaa. Koulujutut pitää välillä pystyä nollaamaan, Viitanen opastaa.
