Venlat Jämsään kahdella joukkueella

Naiset osoittivat huomattavasti parempaa siviilirohkeutta kuin miehet koottaessa Ylöjärven Uutisten joukkueita kesäkuun puolivälissä pidettävään Jämsän Jukolan viesti -suunnistusjuhlaan.
– Kyllä tämä tästä lähtee, kunhan vähän vielä kartan ja kompassin käyttööön saadaan lisää varmuutta, Jutta Kukkurainen (vas.) ja Henna Mustikkamäki hymyilivät Kaupin iltarasteilla.
– Kyllä tämä tästä lähtee, kunhan vähän vielä kartan ja kompassin käyttööön saadaan lisää varmuutta, Jutta Kukkurainen (vas.) ja Henna Mustikkamäki hymyilivät Kaupin iltarasteilla.

Valitettavasti joukkuetta miesten seitsenosuuksiseen Jukolan viestiin ei saatu kokoon, mutta neliosuuksiseen naisten Venlojen viestiin lähtee peräti kaksi porukkaa, jotka Epilän Esa kouluttaa kevään ja alkukesän aikana.
– Onkohan asia niin, että miehet pelkäävät epäonnistumista enemmän kuin naiset? Esan puheenjohtaja Kalle Heino aprikoi.
– Naiset näyttävät joka tapauksessa niin komeasti esimerkkiä, että eiköhän miestenkin ole suorastaan pakko vastata haasteeseen ensi vuonna, hän huomauttaa.
Venlojen koulutus alkoi heti vapun jälkeen Esan suunnistuskoulussa, ja viime viikon maanantaina taitoja hiottiin jo iltarasteilla Tampereen Kaupissa.
Kuten Heino alun perinkin oli luvannut, aloittamisen kynnys pidettiin riittävän matalana. Naiset lähtivät rastireitille pareittain – eivät tosin aivan yhtä aikaa – ja valmentaja tuli hieman taaempana tarkkaillen suunnistajien toimintaa.
– Oikein hyvältähän se näytti. Siellä on neljä niin kovakuntoista naista, että saamme sekä aika vauhdikkaan joukkueen että tätä rauhallisempaan tahtiin etenevän nelikön, Heino myhäili.
Suurin osa naisista on ihan vasta-alkajia, mutta kahdella on entuudestaan kokemusta Venlojen viestistä. Neljä on suunnistanut aikuisiässä, hän taustoitti.

Jutalla ja Hennalla riittää vauhtia

Tamperelaiset Jutta Kukkurainen ja Henna Mustikkamäki muodostavat Uutisten Venloissa sellaisen tutkaparin, ettei heiltä ainakaan kunto varmasti lopu.
Jutta on harrastanut monenkinlaista urheilua, muun muassa seikkailukilpailuja ja triathlonia. Henna on hoitanut kuntoaan juoksulla ja ratsastuksella sekä osallistunut jo kerran Venlojen viestiin.
– Viime kesänä suunnistettiin Taysin höntsyporukalla. Luulin, että polkuja pitkin menemällä kyllä selviän, mutta eihän niitä siellä ollutkaan, vaan piti lukea kartan korkeuskäyriä ja muita merkkejä, Mustikkamäki muistelee.
– Se meni kuitenkin hyvin, ja siitä jäi niin hyvät muistot, että ilman muuta haluan kokea sen tunnelman uudelleen. Oman nappisuoritukseni lisäksi mieleen jäi se, että siellä näki huippuja tavallisten suunnistajien seassa, hän jatkaa.
Mutta miten ensikertalainen Kukkurainen saatiin houkuteltua mukaan?
– Olimme viime viikolla Lamminpäässä iltarasteilla, kun Heinon Kalle tuli kysymään, että kiinnostaisiko lähteä Jukolaan. Kyllä kiinnostaa!
– Ei näitä naisia tarvinnut kahta kertaa pyytää. Heti tuli myöntävä vastaus, Heino myhäilee.
Olisikohan tuo eteläpohjalaisten juurien ansiota. Kumpikin on nimittäin kotoisin Töysästä, vaikka he ovatkin tutustuneet toisiinsa liikunnallisissa merkeissä vasta Pirkanmaalla.

”Kyllä ne sitten metsästä hakevat”

Suunnistus ei toki ollut Jutta Kukkuraisellekaan entuudestaan täysin tuntematon urheilumuoto – pitäähän seikkailu-urheilijankin kartalla pysyä.
– Joskus aikoja sitten osallistuin suunnistuskouluun ja olen sitten käynyt iltarasteilla.
Henna Mustikkamäki tutustui lajiin pari vuotta sitten Tampereen Pyrinnön järjestämässä aikuisten suunnistuskoulussa.
– Aina olen tykännyt liikkua metsässä ja nyt toivon, että saan siihen lisää varmuutta. On se niin kiehtovaa puuhaa etsiä rasteja ja sitten löytää!
Kukkurainen myöntää, ettei suunnistus suju häneltä vielä valtavan hyvin, mutta kovakuntoisena naisena hän uskoo selviävänsä Jämsän kangaspohjaisista maastoista kunnialla takaisin.
– En ole vielä ehtinyt jännittää, enkä tiedä, kannattaako jännittää sittenkään. Kyllä ne panee miehet perääni juoksemaan, jollei minua ala kuulua metsästä pois! Kukkurainen virnuilee.
– Kaikesta muustakin on tähän asti selvitty, ja jos jään metsään, sitten jään!
Hennaa kiehtoo yhdessä tekemisen tunnelma, vaikka jokainen vastaakin itse kilpailusuorituksestaan.
– On se hienoa, kun suunnistajat tsemppaavat toisiaan. Juoksu kyllä kulkee, ja eiköhän siellä peesiapuakin saa niin isossa joukossa, vaikka oikeastaanhan peesaaminen taitaa olla kiellettyä, Henna arvelee.
Koulutus jatkuu tiiviinä niin, että lähitienoiden suunnistustapahtumia hyödynnetään, ja hieman ennen h-hetkeä Heino suunnittelee järjestävänsä jonkinlaisen ”loppukokeen” yhdistettynä hengenkohotustilaisuuteen.
Seuraamme Ylöjärven Uutisten Venla-joukkueiden projektin edistymistä vielä kesäkuun puolella sek