Naisten pesäpalloilun pääsarjapaikan viime syksynä saaneen Mansen Räpsän kapteenistossa näkyy erittäin vahvasti ylöjärveläinen kasvatustyö.
Joukkueen kapteeni Nina Taipale ja toinen varakapteeni Jatta Vuorinen ovat Ylöjärven Pallon kasvatteja ja todellisia luottopelaajia niin taidoiltaan kuin henkisiltä ominaisuuksiltaankin.
Taipale saa ensi lauantain vierasottelussa Vihdissä superpesiksen tulikasteensa, mutta Vuorisella on takanaan jo kuusi pääsarjakautta Ylihärmän Pesis-Junkkareiden, Rauman Feran ja Turku-Pesiksen riveissä.
– Monta vuotta olen omatoimisesti Kaupissa harjoitellessani miettinyt, milloinkahan siellä pääsisi pelaamaan paikallisen seuran paidassa. Nyt siitä tulee totta! Vuorinen myhäilee.
Vuoriselle, 26, kotikonnuilla pelaaminen tuo helpotusta arkeenkin, sillä hän asuu Tampereella ja käy töissä Hyvinkäällä. Ajamista toki tulee tälläkin tavoin, mutta esimerkiksi Turussa hänen ei enää tarvitse reissata.
– Joukkueemme vaikuttaa erittäin hyvältä ja monipuoliselta, ja siinä usealla pelaajalla on useita vahvuuksia. Tuntuu todella hienolta päästä pelaamaan tällaiseen porukkaan tutuissa maisemissa, Vuorinen innostuu.
– Meidän on pidettävä hyvän ja huonon pelimme ero mahdollisimman pienenä; jos sattuu huono päivä, voimme hävitä kenelle tahansa, mutta hyvänä päivänämme voimme vastaavasti voittaa kenet hyvänsä, hän pohtii.
Ninaa kysyttiin muuallekin
Nina Taipale aloitti pesäpalloilun sattumalta ekaluokkalaisena 19 vuotta sitten.
– Menin yleisurheiluharjoituksiin tuntia liian aikaisin, ja kun siinä oli sitten pesisharjoitukset, menin kokeilemaan, ja hetihän se tuntui niin hauskalta, että yleisurheilu jäi, Taipale muistelee.
YPA:lla oli siinä ikäluokassa todella hyvä joukkue, joka voitti F-tyttöjen Suomen mestaruudenkin. Seitsemän vuoden jälkeen joukkue hajosi, ja Taipale lähti pelaamaan Hämeenkyrön Räpsään, josta hän ei vaihtanut pois ennen kuin nyt.
– Kyselyjä tuli superporukoistakin, mutta päätin pysyä näissä maisemissa. Täksi kaudeksikin neuvottelin sekä Lappeenrannan että Turun suuntaan siirtymisestä, kunnes tämä tilaisuus tuli, ja ratkaisu oli helppo tehdä.
– Nyt olen innoissani siitä, että saan pelata maan parhaita naispelaajia vastaan ja kokea keltanokkana, mitä superpesis oikeastaan on, Taipale sanoo.
Hän asuu Tampereella ja työskentelee Ylöjärvellä parturi-kampaajana. Äkkiseltään ajatellen raskas seisomatyö ei ehkä ole aivan ihanteellinen kilpaurheilijan ammatti, ja Taipale myöntääkin menevänsä osittain urheilupuoli edellä.
– Harjoittelen 12 kertaa viikossa, ja kaikki ylimääräinen aika menee pesäpalloiluun. Se on nyt tärkeysjärjestyksessä ykkönen.
– Uskon, että voin oppia tästä lajista vielä vaikka kuinka paljon ja kehittää itseäni myös fyysisesti, vaikka kolme viime vuotta olen kovaa treenannutkin. Viime talvena rasitus meni vähän ylikin, ja siitä tässä on toivuttu, Taipale myöntää.
Sisällä ja ulkona luottokaksikkona
Kapteeni Taipaleen pelipaikka ulkona on kakkosvahti. Vuorinen pelaa hänen vierellään polttolinjassa tontilla, jossa tarvitaan rautaista pelinlukutaitoa ja melkeinpä ennustajan lahjoja.
Etenkin Kaupissa kaksikko on paljon vartijana, koska kakkospuolelta löytyy lääniä, johon vastustaja voi palloa paukuttaa.
Sisäpelissä Vuorisen numerona on yleensä kolmonen ja Taipaleen nelonen, eli Vuorinen on päävaihtaja ja Taipale kotiuttaja, mikäli kärki on päässyt kentälle toivotusti.
– Yritän pelata täällä mahdollisimman varmasti ja olla pelaaja, joka ei ”hörpi” palloja. Hämeenkyrössä kakkospuolella ei ole kovin paljon tilaa, joten siellä pystyin pelaamaan hieman eri tavalla, Taipale vertailee.
– Luotan niin Ninaan kuin muihinkin joukkuekavereihini täysin. Se on minun pelipaikallani erittäin tärkeää. Päävaihtajan osaan olen tottunut jo monen vuoden ajan. Se on oikeastaan aika helppoa, kun edessä on varmat etenijät, Vuorinen sanoo.
Jos kenttä on rullannut toivotusti ja Vuorinen on täyttänyt kaikki pesät, pääsee Taipale yrittämään kotiutusta. Siihen hänellä ei ole ihmeellisiä kikkoja, vaan hän antaa mailansa puhua puolestaan.
– Bravuurilyöntini on kova, ja katson sille suunnan aina tilanteen mukaan, Taipale kuvailee.
Pelinjohtaja Juha Antikaisen mukaan Taipaleen pommien teho ei niinkään piile kovuudessa, vaan siinä, että hän käyttää niitä ajatuksen kanssa.
– Se on vähän samanlainen ase kuin Tapparan ylivoimassa puolustaja Teemu Aallon hirmulämäri, Antikainen vertailee.
Otteluita lähdetään voittamaan
Voisi kuvitella, että Mansen Räpsä lähtee superkauteen varovaisin tavoittein ottamaan, mitä annetaan, mutta joukkue lähestyykin mielenkiintoista tilannetta hieman erilaisen ajatusmaailman kautta.
– Vaikka tavoitteenamme on yltää kolmessa vuodessa SM-mitaliin, kaikkia pelejä lähdemme voittamaan jo nyt. Harjoituspelit ovat menneet niin hyvin, että katettakin sellaiselle ajatukselle on, Juha Antikainen sanoo.
– Juuri niin. Jatkopeleihin eli kahdeksan parhaan joukkoon meidän pitäisi ilman muuta päästä, Jatta Vuorinen säestää ja kuvailee pelijohtajaansa nykyaikaiseksi.
– ”Upi” ei yritä saada meitä pelaamaan hyvin huutamalla, vaan toisenlaisin keinoin. Luulen, että se onkin oikea tapa johtaa naisjoukkuetta.
Superin suursuosikkeina pidetään yleisesti Porin Pesäkarhuja ja Lapuan Virkiää, mutta esimerkiksi lajin pitkäaikaisen valtiaan Jyväskylän Kirittäret Manse on jo tänä keväänä voittanut. Mikään ei tunnu mahdottomalta.
– Pelaamme hieman erilaista pesistä kuin vastustajamme, eli nopeampaa ulkopeliä.
Manse tekee myös koko lajin kannalta arvokasta pr-työtä, sillä Hämeenkyrön ja Tampereen lisäksi se pelaa yhden kotiottelunsa Ruovedellä.
– Olemme lajin jäävuoren huippu ja näyteikkuna Pirkanmaalla. Pitkästä aikaa junioritilannekin näyttää täällä hyvältä, ja Tampereen urheiluakatemia tarjoaa osaltaan hyvät kehittymisen edellytykset, Antikainen tuumaa.
Räpsän ensimmäinen kotiottelu pelataan perjantaina 17. toukokuuta Hämeenkyrössä Lappeenrannan Pesä Ysejä vastaan. Kauppi korkataan lauantaina 25. toukokuuta sotkamolaista Vuokatin Vetoa vastaan.
– Kaupissa pelaamme ensin me, minkä jälkeen kentälle astuvat Sotkamon Jymyn ja Kouvolan Pallonlyöjien miehet. Siitä tulee hieno tapahtuma, Antikainen vinkkaa.
