Kevät tuo vipinää polkupyöräkorjaamoihin. Urpo Mäkinen huoltaa menopelit ajokuntoon vuosikymmenten tuomalla varmuudella, ammattitaidolla ja tyyneydellä.
– Fiksu ennakoija olisi tuonut pyöränsä huoltoon heti kauden päätyttyä viime syksynä. Lumien sulaessa fillari odottaisi täällä kiitäjää jo valmiina, Urpo Mäkinen tokaisee.
Jos ei ole hätähousu, ehtii hyvin vähän vartoakin korjaussesonkina.
– Kiireemme alkavat maalis–huhtikuun taitteessa ja jatkuvat pitkälle alkukesään.
Kun menopeli tulee UM-Pyörän sisälle, se puhdistetaan ensin kurasta ja pölystä.
– Putsaus on minun hommaani, Urpo Mäkisen vaimo Pirkko Mäkinen mainitsee.
Eikä aikaakaan, kun hänen miehensä jo tarkastaa polkupyörän toimintojen kunnon.
– Jarrut täytyy tsekata, samoin vaihteiston toimivuus sekä ketjut ja renkaat, Mäkinen luettelee esimerkkejä.
– Mutterit ja ruuvit ovat saattaneet löystyä. Ne pitää kiristää. Tarvittaessa myös vaihdan uusia osia epäkunnossa olevien tai rikki menneiden tilalle.
Ketjujen öljyäminen on oma tarpeellinen lukunsa.
– Itse käytän ketjuille varta vasten tarkoitettua suihkutettavaa öljyä. Olen kuullut joidenkuiden hyödyntävän ruokaöljyä ja jopa vaseliinia. Kaipa nekin toimivat. Tosin jälkimmäinen kerää helposti likaa ketjuihin, korjaaja huomauttaa.
– Mutta auton moottoriöljyä ei ainakaan kannata käyttää. Se on aivan liian paksua näihin hommiin, Mäkinen tietää.
Säädöt haastavat
Näppäräsorminen ja kukkaronnyörin kiristäjä huoltavat polkupyöränsä mielellään itse. Taitava vaihtaa jopa renkaan.
Mutta missä menee raja, jolloin urakka alkaa mennä vaikeaksi?
– Käsijarrun ja vaihteiden säätö ei välttämättä onnistu kaikilta. Jos homma menee mönkään, ketjut voivat niin sanotusti heittää yli, Urpo Mäkinen vastaa.
Entä kannattaako renkaita paikata?
– Itse en tee paikkauksia, koska paikat tahtovat pysyä huonosti kiinni.
Mäkinen kertoo, että hyvälaatuinen rengas jaksaa tuhansia kilometrejä ajoa.
– Myös laadukas vaihteisto kestää käyttöä, hyvällä huollolla jopa 10–15 vuotta.
Polkupyörän perushuolto kustantaa muutamia kymppejä. Lisää hintaa kertyy osien vaihdoista.
– Sisärengas maksaa noin 7–8 euroa ja ulkorengas 15–40 euroa. Napavaihteiston uusiminen on jo kalliimpi noin 160–170 euron tikki, Mäkinen laskeskelee.
Älä haksahda halpaan
Polkupyöräkuume iskee useimmiten keväällä. Silloin myös tarjonta on runsainta. On vara mistä valita.
Halpa hinta houkuttaa monen lankeamaan menopeliin, joka ei välttämättä kestä pitkää ja kovaa käyttöä.
– Vaarana on, että huokeasta tulee kallis hankinta loppupeleissä, Urpo Mäkinen sanoo.
– Itse en lähtisi ostamaan parinsadan euron hintaista tai sitä halvempaa. Jos kulkuneuvo maksaa yli 600 euroa, niin silloin voi jo alkaa puhua laadusta.
Mikä niissä pyörissä sitten maksaa?
– Laadukkaat ja hyvin sekä huolella tehdyt osat, korjaaja vastaa.
No, mistä sen tietää, että ne ovat laadukkaita?
– Siitä, että niistä löytyy valmistajan tarra tai kaiverrus merkkeineen ja numeroineen. Tässä esimerkiksi lukee Shimano, Mäkinen näyttää.
– Lisäksi mustat osat on yleensä tehty kestävästä materiaalista. Esimerkkiksi kirkas kartioakseli on usein pehmeämpää tekoa kuin vastaava tumma.
Mummonpyöräkin kokoelmissa
Joskus työ laajenee myös harrastukseksi ja tulee kotiin.
– Meidän autotallimme yläkertaan on kertynyt lukemattomia polkupyöriä, joista osa on jo museokamaa, Pirkko Mäkinen virnistää.
– Ainakin yksi nyt niin muodikas mummonpyöräkin löytyy.
Kiinnostus pyöriin näkyy Mäkisen perheessä myös keräilyharrastuksena.
– Olen hankkinut näitä vanhoja polkupyörien keulamerkkejä esimerkiksi rompetoreilta. Monessa merkissä lukeva Kone ja Terä Oy valmisti muuten polkupyöriä Tampereella, Urpo Mäkinen kertoo.
– Toinen kiinnostuksen kohteeni ovat olleet museopyörien valot. Niitäkin on minulla hallussani useita.
Yksi aarre on ylitse muiden. Se on saksalaisvalmisteinen Kettler-merkkinen lastenpyörä olympiavuodelta 1952.
– Lapseni ja lastenlapseni ovat saaneet ajaa sillä vain valvotusti sisätiloissa ja talon kulmilla, Mäkinen hymyilee.
– Vanha mies antoi sen minun huostaani sellaisella ehdolla, että en saa hävittää sitä. Tämän menopelin hän oli tietääkseni ostanut aikoinaan jälkikasvulleen, hän taustoittaa.
UM-Pyörä rantautui Ylöjärvelle Soppeenmäen teollisuusalueelle niin sanottuun Toikkosen kiinteistöön vuonna 1993.
– Kolmisen vuotta myöhemmin muutimme tänne Soppeenmäessä sijaitsevalle Soppeentielle kerrostalon katutasoon.
Kaikki sai alkunsa Tampereella Korkinmäessä silloisessa Mäkisten autotallissa.
Eikä aikaakaan, kun firmalla oli liike Nekalassa ja sitten Hervannassa. Miehelle tuli 30 vuotta täyteen alalla maaliskuussa.
