Jopa alakouluikäiset lapset polttelevat vesipiippua sekä tupakkaa, ja kannabistakin saa helposti, kun vain tietää, mistä kysyy. Alkoholin ja nuuskan saantihan ei ole koskaan tuottanut alaikäisillekään ongelmia, sillä välittäjiä kyllä piisaa.
Painajaismaista, mutta valitettavasti arkipäiväistä elämänmenoa myös Ylöjärvellä. Minkä sille mahtaa, hymähtää joku, vaikka kyllä mahtaa, jos haluaa.
Joukko ylöjärveläisiä urheiluihmisiä on kyllästynyt katselemaan lasten ja nuorten ajautumista päihteiden ja muun hölmöilyn pariin yhä nuorempana. Urheilijaporukka järjestää kesäkuun alkupuolella tapahtuman, jossa nuorille tuodaan esiin ja kokeiltaviksi eri urheilumuotoja.
– Metsäkylän koulun sali on kesäkuun alusta juhannukseen asti arkipäivisin käytettävissä, ja suunnittelemme sinne muutaman päivän kestävää tilaisuutta, jonka tarkempi ajankohta selviää lähiaikoina, Ryhdissä vaikuttava lentopallovalmentaja Jari Rantanen kertoo.
Soppeenharjun koulun opettaja Markku Sointu on tehnyt jo vuosia lentopalloseura Isku-Volleyn järjestämiä ja Pispalan rukoushuoneyhdistyksen tukemia kouluvierailuja. Hän pitää Rantasen ja kumppanien hanketta erittäin kannatettavana.
– Urheiluseurojen pitää keskittyä siihen, missä ne ovat hyviä, eli terveiden elämäntapojen edistamiseen. Se on kuitenkin parempi tehdä positiivisuuden avulla kuin saarnaamisella ja pelottelulla, Sointu sanoo.
”Kaikkea mahdollista on myynnissä”
Jari Rantasen mukaan Metsäkylä on tyypillinen nopeasti kasvanut kaupunginosa, jossa nuoret saavat aivan liian usein viettää aikaansa kylillä ilman minkäänlaista kontrollia.
– Karu totuus on, että Metsäkylän päiväkodin nurkilla pyörii alakoululaisia sähkötupakoineen ja vesipiippuineen, joissa poltetaan ties mitä. En tiedä, kaupitellaanko siellä kovia huumeita, mutta vanhemmat pojat myyvät miedommista kaikkea mahdollista, mitä markkinoilla on.
– Kaupan on myös varastettuja mopoja ja polkupyöriä. Pelkään, että suunnitellusta moponkorjauskerhostakin tulee varastetun tavaran kierrätyskeskus, Rantanen kuvailee Metsäkylän tilannetta.
Metsäkylä sopii siis erittäin hyvin urheiluväen alkukesäisen tapahtuman pitopaikaksi, vaikka samanlaisia ongelmia esiintyy muillakin alueilla, muun muassa Asuntilassa. Ylöjärven asukaslautakunnan jäsenen Tuija Hirsimäen mukaan kyseessä ei ole pelkästään pikkupoikien kotkotus.
– Tytöt hölmöilevät ihan samalla tavalla, mutta asialle ei haluta näköjään tehdä mitään. Taannoisessa Vuorentaustan asukasillassakin puhuttiin kyllä kaikesta muusta paitsi nuorten asioista, Hirsimäki ihmettelee.
Sointu on nähnyt opettajan urallaan todella karmaiseviakin tapauksia varsinkin Tampereen puolella, mutta eipä ole Soppeenharjukaan harmiton lintukoto.
– Edellisessä työpaikassani koulun pihaan ajoi säännöllisesti autolla siisti nuori mies, joka esitteli välitunnilla lapsille, mitä huumeita hänellä oli tarjolla. Niin moni yhteiskunnan taho puuttui siihen, että se loppui, mutta kyllä Soppeenharjunkin koulun pihalla on silloin tällöin outoja autoja kurvaillut.
– Tilanne on kuitenkin juuri nyt parantunut, mutta koskaan ei tiedä, milloin ammattimaiset huumekauppiaat palaavat, Sointu sanoo.
Kaikki muutkin haastetaan mukaan
Ryhdin lentopalloilijoiden ja voimailijoiden lisäksi tempaukseen ovat jo lupautunut lähtemään ainakin Vuorentaustan Voiman nyrkkeilijät ja karateseura Shotokan.
– Kaikki marginaalilajitkin ovat lämpimästi tervetulleita mukaan, sillä mitä monipuolisempi urheilumuotojen kirjo saadaan esille, sitä parempi. Esimerkiksi frisbeegolfrata on ihan lähellä metsäkyläläisiä, ja rennon luonteensa vuoksi se sopisikin nuorille oikein hyvin, ja tyttöjen luulisi innostuvan vaikkapa kuntokaratesta, Rantanen sanoo.
– Tärkeintä on nimenomaan tuoda nuorten tietoon Ylöjärvellä olevat aktiviteettimahdollisuudet, ettei täältä tarvitse lähteä Tampereen keskustaan notkumaan, Voiman nyrkkeilyvalmentaja Janne Heinonen muistuttaa.
Rantanen heittää haasteen lapsista ja nuorista huolehtimaan lähtemisestä muillekin kuin urheiluväelle.
– Esimerkiksi musiikki-ihmisten toivotaan tulevan kertomaan, miten ja missä Ylöjärvellä voi alkaa vaikka opetella kitaransoittoa ja kukaties perustaa sitten bändin. Onko täällä ylipäänsä yhtään bändiä enää? Rantanen kysäisee.
– Heitämme pallon myös Metsäkylän omakotiyhdistykselle ja koulun vanhempainyhdistykselle. Tarvitsemme talkoolaisia muun muassa tapahtuman ruokahuollon järjestämiseen. Mitä enemmän sinne tulee nuorille tuttuja metsäkyläläisiä aikuisia hommiin, sitä parempi, Hirsimäki houkuttelee.
– Sinne voi tulla myös tarjoamaan ruohonleikkuun tai aidanmaalauksen tapaisia pikkutöitä nuorten tehtäväksi. Kun urakasta vielä maksaa sopivasti, nuori tuskin kehtaa tehdä työn teettäjän omaisuudelle ilkivaltaa, Rantanen vinkkaa.
Kilpaura ei ole ainut vaihtoehto
Tuija Hirsimäki arvelee, että nimenomaan aika moni urheileva lapsi ja nuori toivoo pystyvänsä tekemään vanhempansa ylpeiksi. Kun hän onnistuu siinä, vaara sivuraiteille ajautumisesta pienenee merkittävästi.
– Isä tai äiti voi kuitenkin tuntea ihan samanlaista ylpeyttä ja iloa minkä tahansa muunkin harrastuksen ansiosta. Jokainen lapsi on jossakin asiassa lahjakas, Hirsimäki muistuttaa.
– Niin, ja sekin tulee tapahtumassamme varmasti selväksi, että urheiluseurassa aloitettu harrastus voi tarjota paljon muutakin kuin kilpauran, jolleivät rahkeet riitä kovin pitkälle. Voi edetä valmentajaksi tai tuomariksi, ja seurassahan riittää aina toimitsijatehtäviä, Jari Rantanen jatkaa.
Hirsimäki harmittelee, että talkoohenki on vähentynyt urheilupiireissäkin.
– Kun pelasin koripalloa, järjestimme pikkujouluja ja muita tempauksia, joissa kaikki olivat valmentajia myöten innokkaina mukana. Ei esimerkiksi asuinalueilla järjestettävä, ongelmia ehkäisevä urheilutoimintakaan tarvitse välttämättä hienoja puitteita, vaan se saadaan alkuun pienillä investoinneilla, Hirsimäki painottaa.
– Vetäjän innokkuudestahan se on eniten kiinni. Monesti on käynyt mielessä esimerkiksi Teivo Stayersin juoksuporukan tulevaisuus. Miten sen käy sitten, kun Rouhiaisen Jaska lopettaa? Janne Heinonen pohtii.
Urheilu on hölmöilyä halvempaa
Rantanen ja Heinonen harmittelevat urheilupaikkojen käyttömaksujen ja harrastuksiin liittyvien muiden kustannusten nousua, joskin urheilu on siitäkin huolimatta verraten edullinen tapa pitää jälkikasvu kaidalla tiellä.
Alaikäisten touhuilu päihteiden kanssa ja pitkäkyntiset iltariennot tulevat vanhemmille huomattavasti kalliimmiksi, kunhan käry käy. Yhteisöllisyyden voimistuessa se myös käy entistä helpommin.
– Aina samat kaverit tulevat mopoautoistaan ulos kaljatölkki kädessään. Sellaiselle pitää yhteisvoimin tehdä loppu, Heinonen sanoo.
Lasten rahankäyttöä tulee tarkkailla, sillä aineiden kauppiaat kiskovat rikollisesta välitystoiminnastaan kovan hinnan – yleensä sitä kovemman, mitä selvemmin alaikäisestä ostajasta on kysymys.
– Asioihin on päästävä hyvissä ajoin kiinni. Kannattaa säännöllisesti vilkaista lapsen kännykkätietoja ja pitää pistotarkastuksia internetin käytöstä sekä tietenkin tutkia taskut, Rantanen patistaa.
Ehkäisevän nuorisotyön ammattilaiset puhuvat aikuisen läsnäolon merkityksestä; ei riitä, että aikuinen on kotona, vaan hänen on myös oltava läsnä lapsen elämässä. Urheiluharrastuksen tiimoilta tämäkin asia yleensä hoituu, sillä siitä keskusteltaessa tulevat yleensä koulu- ja kaveriasiatkin päivitettyä useita kertoja viikossa.
Urheiluväen nuorisotempauksesta antaa mielellään lisätietoa Jari Rantanen, jonka numero on 045 894 8515.
