– 18-vuotiaana sanoin, että jokin kaunis päivä laulan täydellä Wembley Stadiumilla Lontoossa. Tuo tavoite on edelleen elossa.
Näin linjaa The Double Brothers -yhtyeen laulaja Henrik Anttila. Kunnioitettava tavoite, kun ottaa huomioon, että bändin ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyy vasta tänä kesänä.
Kahden ylöjärveläissoittajan ja kahden tamperelaismuusikon muodostama The Double Brothers perustettiin vuoden 2010 syyskuussa. Sitä ennen herrat ehtivät soittaa kukin useassa eri kokoonpanossa.
Erikoisen bändistä tekee se, että kyseessä ovat kahdet eri veljekset, joilla jokaisella on vieläpä eri instrumentti. Lisäksi kaikilla bändin jäsenillä on pitkä muusikkotausta.
Ylöjärveläinen Anssi Myllykangas on soittanut kymmenen vuotta eri tanssiravintolabändeissä. Lähes samanlainen tausta on Mikko Myllykankaalla. Veljekset innostuivat musiikista ensimmäisen kerran vuonna 1985, kun heidän isänsä kantoi kotiin Hurriganesin levyn.
– Sen jälkeen halusin ehdottomasti kokeilla rumpujen soittoa. Aluksi hakkasin autotallissa ämpäreitä ja kattiloita. Lopulta isä heltyi ostamaan rummut. Anssi alkoi samoihin aikoihin soittaa kitaraa. Sen jälkeen meillä oli monta bändiä, joilla ei kuitenkaan menty kuuhun saakka, rumpali Mikko Myllykangas selvittää nauraen.
Bändin laulaja Henrik Anttila innostui niin ikään aluksi rummuista.
– Minulla oli talomme takana sijainneessa metsässä muoviämpärit rumpuina. Joulun aikaan vuonna 1984 meille tuotiin kuitenkin piano, johon jäin koukkuun, Henrik Anttila selvittää.
Vaikka Anttila kävi säännöllisesti pianotunneilla, hän ei koskaan jaksanut opetella nuotteja.
– Jäin asiasta kiinni piano-opettajalle. Osasin kyllä soittaa läksynä olleen kappaleen, mutta opettaja ihmetteli, kun nuotit olivat edessäni väärinpäin, Henrik Anttila nauraa.
Veljen pianonsoitto innosti puolestaan bändin basistin Krister Anttilan laulamaan. Nuorena hän lauloi usein Henrikin säestäessä. Jo kuuden vanhana Krister lauloi täydelle kirkkosalille.
– Laulamisen ohella halusin tehdä biisejä. Innostuin siitä niin paljon, ettei koulu kiinnostanut enää yhtään. Kaveritkin kysyivät, mitä teen kotona, kun ei mua näy enää ollenkaan koulussa. Väänsin tuntikausia tietokoneella biisejä, bändissä taustoja edelleen laulava Krister Anttila selvittää.
Rautaista rock-musiikkia
Vaikka koko yhtyeen nelikkö on soittanut kaikenlaista musiikkia, on rock ollut aina lähimpänä herrojen sydäntä.
– Soitin pianollakin useimmiten kitararokkia. Sellaiset bändit kuten Van Halen, Aerosmith ja Mötley Crüe ovat antaneet paljon vaikutteita, ja se kyllä kuuluu meidän soitossamme. Olemme siirtäneet 1980- ja 1990-luvun hardrock-meiningin tämän päivän soundimaailmaan, Henrik Anttila linjaa.
Keikoilla The Double Brothersin biisilistaan kuuluvat muun muassa seuraavat suurteokset: I Don’t Wanna Miss A Thing (Aerosmith), Two Minutes to Midnight (Iron Maiden), Love’s a Loaded Gun (Alice Cooper), Smoke on the Water (Deep Purple), Still Got the Blues (Gary Moore), Unchain My Heart (Joe Cocker), Smooth Criminal (Michael Jackson), Lithium (Nirvana), Black Hole Sun (Soundgarden) ja Foxy Lady (Jimi Hendrix).
– Olemme tehneet aika selkeän linjauksen siitä, että ihan perushumppaa emme soita. Toisaalta emme mene toiseenkaan ääripäähän, eli emme soita mitään death metalia. Melodinen rock on se meidän juttu. Itse asiassa me ylensyömme rockia, Henrik Anttila linjaa hymy suupielessään.
Levylle omia kappaleita
Vaikka The Double Brothers on toistaiseksi luonut maineensa lainakappaleilla, on herrojen pöytälaatikossa runsaasti myös omaa tuotantoa.
Tästä on saatu ensimmäinen maistiainenkin, kun yhtye julkaisi tulevan pitkäsoittonsa ensimmäisen singlelohkaisun Sex In The City.
– Tuo biisi on soinut jo muun muassa saksalaisella ja brittiläisellä radiokanavalla. Olemme saaneet kappaleesta paljon myönteistä palautetta, Mikko Myllykangas kertoo.
Bändin jäsenet odottavat jo kiihkeästi alkavaa kesää, sillä bändin ensimmäinen levy tulee pian uunista ulos. Levyllä kaikki kappaleet ovat ryhmän omaa tuotantoa.
– Meille on kertynyt omaa materiaalia 1980-luvun lopulta alkaen aina tähän päivään saakka. Niistä aineista on hyvä ammentaa. Tulevasta levystä puolet alkaa olla kasassa, Krister Anttila selventää.
Bändin jäsenten mukaan yhtyeen soitto on kehittynyt reilussa parissa vuodessa erittäin paljon. Palaset loksahtivat aikoinaan nopeasti paikoilleen, kun kenenkään soittajan ei tarvinnut muuttaa tekemisessään mitään.
– Kaikilla oli valmiiksi hyvä perusosaaminen taustalla, ja sen vuoksi bändin yhteiselo lähti helposti käyntiin. Soittomme on jalostunut kuin vanha viini, rumpali Myllykangas sanoo.
Ensimmäisen levynsä bändi tekee omakustanteena. Jatkossa toimintaa helpottaisi, jos levy-yhtiöt kiinnostuisivat The Double Brothersin musiikista.
– Haemme kestävää menestystä, emmekä halua olla pelkkä tähdenlento. Mennään sitten mieluummin vaikka hitaasti edeten kuin nopeasti ylös ja alas. Soittomme kuitenkin pysyy rosoisena, mutta melodisena. Karvanohuet kitarasoundit ovat mennyttä maailmaa, laulaja Henrik Anttila päättää
Kommentointi on suljettu.