Kotityöt pitävät ihmisen kiinni elämässä

Kotitalousopettajat ovat huolissaan nuorten rapautuneista kotityötaidoista. Arkiaskareet pitävät elämänrytmissä kiinni ja estävät syrjäytymistä. Kokkaamisen ja siivouksen taitava nuori  pärjää myös omilleen muuttaessaan. Alan opettajat peräävätkin kotitaloudelle parempaa jalansijaa esi-, perus- ja toisen asteen opetuksessa.
Emilia Finnberg tarttui kauhaan ja kaulimeen jo varsin nuorena, kun hänen mummunsa otti tytön mukaan leivontapuuhiin. Sami Hyle ryhtyi kokkailemaan silloin, kun kotitalouden opiskelu alkoi koulussa. Muut kotityöt, kuten siivous, ovat olleet hänen arkipäiväänsä jo pienestä pitäen.
Emilia Finnberg tarttui kauhaan ja kaulimeen jo varsin nuorena, kun hänen mummunsa otti tytön mukaan leivontapuuhiin. Sami Hyle ryhtyi kokkailemaan silloin, kun kotitalouden opiskelu alkoi koulussa. Muut kotityöt, kuten siivous, ovat olleet hänen arkipäiväänsä jo pienestä pitäen.

Ruoan tuoksu leijuu yhä luokassa, mutta pöydät kiiltävät jo puhtauttaan, kun yhdeksäsluokkalaiset lopettelevat kotitalouden tuntiaan Soppeenharjun koulussa.
Viimeisten siistimisten lomassa Emilia Finnberg ja Sami Hyle kertovat kokkaavansa kotonakin, eritoten silloin, kun vanhemmat eivät ole paikalla huolehtimassa ruoanlaitosta.
– Laitan ruokaa myös muuten vain, jos huvittaa tehdä, Hyle lisää.
Oppilaat osallistuvat myös muihin kotitöihin. Kumpikin siivoaa, ja lisäksi Hyle kertoo muun muassa pesevänsä ikkunoita kesäisin.
– Minä tyhjennän tiskikonetta ja silitän, Finnberg listaa.

Perustaidot kuntoon ensiksi

Kaikki nuoret eivät osallistu kodin askareisiin yhtä pontevasti kuin Hyle ja Finnberg.
Kotitalousopettajien liitto surkuttelee kevätkokouksensa kannanotossa, kuinka nykyään ei arvosteta entiseen malliin ruokaa ja kotitöitä. Liitto toteaa, että tänä päivänä suomalaiset käyttävät yhdessä syömiseen vähiten aikaa OECD (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) -maissa.
Soppeenharjun koulun kotitalousopettajat Sanna Markkio-Hakala ja Mirja Haapanen nyökyttelevät mielikuvalle nuorten köykäisistä kotitaloustaidoista.
– Tuntuu, että hyvä, jos roskat on viety ja sänky pedattu. Astiat jätetään siihen paikkaan, jossa on syöty. Työvälineet eivät ole tuttuja. Kaikesta paistaa läpi, että tuntumaa on vähän, Haapanen kuvailee.
Markkio-Hakala toteaa, että kehno tilanne juontaa juurensa myös yhteiskuntaan ja kodin rooliin.
– Koti on nukkumapaikka, ja elämä eletään sen ulkopuolella. Se on tämänhetkinen trendi, hän sanoo.
– Luin jostain, että nuorten harrastukset saattavat viedä liian suuren osan vapaa-ajasta, jolloin kotitöitä ei ehditä tehdä, Haapanen jatkaa.
– Jos ruokaa laitetaan, se on sellaista hifistelyä, kuten tv-ohjelmissa. Tavallista arkiruokaa, joka on elämän a ja o, ei ruokaohjelmissa ole, Markkio-Hakala tuumaa.
Opettajat muistuttavat, että ensin on osattava perustaidot ja vasta sitten voi ryhtyä kokkailemaan kokeilevalla otteella. Oppilaat olisivat halukkaita tekemään ruokaa esimerkiksi sisäfileestä, mutta tietoa sen käsittelystä ei kuitenkaan ole.
– Kokkienkin pitää ensin osata lukea ohjeita, ja sitten kun ne osaa, voi alkaa soveltaa luovasti, Markkio-Hakala selittää.
Vieressä istuva Haapanen jatkaa, että monella pian pakolliset kotitalouskurssinsa päättävällä seiskaluokkalaisella kyky soveltaa reseptejä on aika hakusessa.
– Jos kotona pitäisi täällä opetellun perusteella tehdä ruokaa siitä, mitä on jääkaapissa, niin en tiedä, onnistuisiko.

Oppimäärää halutaan laajentaa

Kotitalousopettajien liitto vaatii lisää voimavaroja ruokakasvatuksen kehittämiseen kouluissa. Sen mukaan yhteiskunta on muuttunut mutta oppiaineeseen käytetty aika ei.
Peruskoulun tuntimäärästä yksi prosentti on varattu kaikille yhteiseen kotitalouden opetukseen.
Haapasen mielestä pakollinen oppimäärä, kolme viikkotuntia seitsemännen luokan ajan, on varsin lyhyt.
– Jos ajatellaan teoreettisesti, kotitalous on perusyksikkö. Kaikki valinnat, joita siinä tehdään, vaikuttavat maailman talouselämään, Markkio-Hakala maalaa kokonaiskuvaa.
Hänen mielestään oppiaineelle pitäisi varata nykyistä enemmän aikaa, kun asiaa katsellaan taitojen tärkeyden näkökulmasta. Koska perusopetuksen kokonaistuntimäärää ei voi lisätä, jouduttaisiin kuitenkin punnitsemaan, mistä aineista täytyisi nipistää kotitalouden hyväksi. Se ei olisi helppo tehtävä.
Ammattiliiton kannanotossa ehdotetaan, että kotitaloutta tulisi tarjota kaikille oppilaille nykyisten yläkouluun ajoittuvien kurssien lisäksi esiopetusryhmissä, alakoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa.
– Alakoulussa lapset voisivat olla vielä enemmän innostuneita oppimaan näitä taitoja kuin yläkoulussa, Haapanenkin toteaa.
Markkio-Hakalan mielestä makuihin tutustuminen on tärkeää aloittaa jo päiväkodissa. Hän kiitteleekin, että joissakin hoitopaikoissa on jo nyt astioidenkeräys- ja keittiövuoroja. Systemaattinen opetus voitaisiin hänen mielestään aloittaa sitten alakoulussa.
Opettajat toteavat mielissään, että joissakin lukioissakin voi koulia kokkaus- ja kotityötaitojaan. Haapasen mielestä oppiaine on oiva keventäjä muun opiskelun ohessa. Kollega kuitenkin huomauttaa, että lukiossa aine ei ole pelkästään kepeä.
– Esimerkiksi Kalevan lukiossa Tampereella opetus on teoreettista ja korkealaatuista. Siellä moni opiskelija asuu jo poissa kotoa, joten aine on tosi tärkeä.
Kotitalous on hyvin suosittu valinnaisaine. Alan opettajien liitto linjaa, ettei valinnaisuus kuitenkaan riitä, vaan pakollistakin opetusta pitäisi lisätä.
Soppeenharjun köksänopetkin ovat huomanneet aineen suosion. He huomauttavat, että kotitalous vetää puoleensa myös paljon poikia. Tuntiaan paraikaa lopettelevista ryhmäläisistäkin miehenalkuja on yli puolet.

Kodin ja koulun yhteispeliä

Kaikkia kotiaskareita ei ehdi oppia koulun tunneilla. Kotona kertyneet taidot ovat tärkeä korsi keossa.
– Kyllä se on yhteispeliä. Me täällä opetamme yhden tavan toimia, Markkio-Hakala sanoo.
Hänen mukaansa köksän kurssit aloittaessaan oppilaat ryhtyvät yleensä seurailemaan, kuinka koulussa opetettuja asioita tehdään kotona.
– He huomaavat, ettei ruoka tipahda itsestään eteen, vaan sitä varten pitää tehdä töitä.
Opettajat painottavat, että koulussa innostuneen oppilaan olisi annettava puuhata myös kotona; intoa ei saisi rajoittaa. Heidän kuulemansa mukaan kodeissa onkin oltu yksinomaan tyytyväisiä, kun teinit ovat tarttuneet toimeen.
Koulun tärkeä tehtävä on kuitenkin herätellä kaikkia oppilaita askareiden pariin.
– Nuoret innostuvat kotitaloustöistä täällä, vaikka alun perin olisi vähän vähättelevä asenne, Haapanen sanoo.

Arvokkaita oppeja elämän polulle

Kotitalous valmistaa nuoret itsenäiseen elämään.
– Koululaiset oppivat tekemään hyviä valintoja, Haapanen sanoo ja korostaa, että näin kertyy rahkeita omaan taloudenpitoon.
– Oppiaine valmistaa tulevaan elämään, jotta pärjää sitten, kun asuu yksin, Emilia Finnberg pohtii.
– Kotitalouden opetuksesta on hyötyä, kun ei sitten tarvitse käyttää rahaa pikaruokaloihin, Sami Hyle lisää.
Finnberg lisää, että kokkaustaidot auttavat myös ylipaino-ongelmissa.
– Olisi tärkeää osata tehdä terveellistä ruokaa, eikä käytäisi Mäkissä.
Lisäksi opetuksen tärkeää antia on harjaantuminen yhteistyöhön.
– Sosiaaliset taidot konkretisoituvat, kun tuotos on riippuvainen neljän hengen porukasta, Haapanen kuvaa oppituntien ryhmätyöskentelyä.
Markkio-Hakalan mukaan ansioiden listaan kuuluu sekin, että oppiaine totuttaa työntekoon.
– Tuleehan siitä parempi tunne, kun tekee itse, Hyle myöntää.
Arjen pyörittäminen pitää ihmisen elämän raiteilla.
– Silitys, mankelointi, ruoanvalmistus ja muut kotityöt tuovat päivärytmiä. Sillä saataisiin syrjäytymistä vähenemään hirveästi. En nyt sano, että maailma parantuisi, mutta se vaikuttaisi paljon hyvinvointiin, Markkio-Hakala toteaa.

Kommentointi on suljettu.