Viime sunnuntaina oli jälleen aika kiskaista noidan tai pupun kostyymi ylle ja kiertää ovelta toiselle heiluttamassa virpomavitsaa. Kyläsepän päiväkodissa pajunoksat koristeltiin torstaina. Hoitopaikka juhlii pääsiäistä monin muinkin tavoin parin viikon ajan.
Palmusunnuntaita edeltävänä torstaina Kyläsepän päiväkodin huone tulvii höyheniä, koristepalleroita sekä kiilto- ja silkkipaperia. Kuusivuotiaiden ryhmä Sateenkaaret askartelee virpomavitsoja viikonloppua varten. Pajunoksat haettiin lähistöltä jo torstaina.
– Haimme ne kävelymatkan päästä, Sanni Kultala tietää kertoa.
Hänen suosikkikoristeitaan ovat kiiltävät pallot, jotka on helppo kiinnittää oksaan paperisesta, tikkumaisesta varrestaan.
Hoitokaveri Liisa Manninen tuumii, että parasta vitsojen teossa on se, kun saa itse päättää, millaisen luomuksen oksasta taiteilee.
Päiväkotimummo ja -vaarikin virvotaan
Ympäri huonetta kuuluu myöntäviä hihkaisuja kysymykseen, menevätkö lapset virpomareissulle. Pari kieltävääkin vastausta erottuu hälinästä.
– Aion mennä isosiskon ja yhden kaverin kanssa, Manninen intoilee.
Kultala aikoo pukeutua noita-akaksi ja Ilona Koskenniemi pääsiäispupuksi.
– Minulla on oikein huivi ja mekkokin, Manninen sanoo tohkeissaan.
Piitu Perkola kertoo esittävänsä noitakania, mikä moinen veikko sitten mahtaakaan olla. Atte Stranius miettii epäröiden, voiko hän pukeutua miksikään, noita-akka kun ei oikein taida käydä lukuun. Toiset lohduttelevat, että ainahan hän voi olla velho.
Askartelun lomassa Sateenkaaret suunnittelevat, että suuntaavat palmusunnuntaita edeltävänä perjantaina virvontakäynnille naapurin vanhan pariskunnan, Lepistöjen luo. Se on perinne.
Raimo ja Ulla Lepistö on nimetty päiväkodin mummoksi ja papaksi. Heillä on hoitopaikan vieressä talo ja kaunis puutarha. Siellä lapset vierailevat muulloinkin kuin virpoma-aikaan.
– Käymme siellä kiipeilemässä puissa, Manninen kertoo.
Uskonto on osa yleissivistystä
Kyläsepän päiväkodissa on vahvat pääsiäisperinteet, kertoo johtaja ja lastentarhanopettaja Ulla Rautanen.
Juhla näkyy talon elämässä parin kolmen viikon ajan. Ohjelmassa on muun muassa askartelua ja laulua. Ruoassa kevättalven pyhä ei näy niin selkeästi kuin joulu. Mämmiä saattaa tulla, hoitajat arvelevat.
Pääsiäisviikon keskiviikkona hoitopaikan väki viettää hartaushetken, jonka puhujaksi saapuu pappi.
Viime vuosina uskonnollisten perinteiden yhdistäminen kasvatustyöhön on kirvoittanut kipakkaakin keskustelua. Vastustajia on löytynyt niin jouluevankeliumin esittämiselle kuin Suvivirren laulamiselle kouluissa ja päivähoitopaikoissa. Kyläsepän päiväkodissa uskonnollisten asioiden esiintuonti ei ole ollut ongelma.
– Täällä lapsilla on sellaisia vanhempia, jotka tykkäävät perinteistä ja ovat nähneet niiden arvon, Rautanen sanoo.
Joillakin aiemmilla työpaikoillaan hän on joutunut olemaan varovainen uskonnollisten aiheiden kanssa.
– Olen sitä mieltä, että lasten on tärkeää tietää, miksi pääsiäistä vietetään. Se on yleissivistystä. Vakaumuksellinen uskonto on erikseen, ja se on perheiden asia.
Uskonnon piirteet eivät ole ainoita, jotka on pantu joissakin paikoissa pannaan. Lastentarhanopettaja Riina Salonen kertoo tietävänsä erään päiväkodin, jossa vastustettiin noita-akkojen askartelua.
Kamera ikuistaa virpomavitsat
Askartelijoiden lomassa häärii Alpo Mikkola kamera kourassaan. Hän tallentaa sen uumeniin muistoja vitsojenkoristelutuokiosta.
Otosten nappailu on osa Kyläsepän päiväkodin mediakasvatusta.
– Eskarilaiset kuvaavat omaa esiopetusympäristöään, Rautanen selittää.
Lasten kuvaustaidot olivat aloitushetkellä vaihtelevat. Jotkut eivät olleet aiemmin käyttäneet kameraa lainkaan, toisille puuha oli tuttua.
– Nopeastihan tämän ikäiset oppivat, Rautanen toteaa.
Hoitotädit kertovat, että lapset löysivät ihan itse videotoiminnonkin kameran valikkoa selailemalla.
Mediakasvatustuokioissa lapset ovat myös tarinoineet blogiin, tehneet ja tutkineet mainoksia sekä tarkastelleet tuomiaan lehtiä.
– Olemme harjoitelleet kriittistä kuvan katsomista. Lapset esimerkiksi valitsevat, mitä kuvia säästävät.
Itäisen ja läntisen perinteen yhdistelmä
Virpomisen historia ei ihan jokaiselle vitsan viuhuttajalle ole tuttu.
Nykyisen kaltainen lasten harrastama virvonta syntyi, kun läntinen pääsiäiseen kuulunut trulliperinne sekoittui karjalaiseen tapaan toivottaa virpomalla onnea, kasvua ja terveyttä lapsille, karjalle, kummeille, sukulaisille ja naapureille.
Kyläsepän päiväkodissa historiaa käydään läpi vaihtelevasti: toisinaan paljon, toisinaan vähän. Hoitotädit toteavat, että menneisiin aikoihin syvennytään etenkin silloin, kun lapset itse alkavat kysellä.
– Voimme käyttää myös Googlea. Olemme esimerkiksi etsineet sieltä, minkä väriset hampaat majavalla on, Salonen kertoo.
Kyläsepän päiväkodissa perinne ja moderni maailma tuntuvat totisesti elävän virkeinä rinnan.
Kommentointi on suljettu.