Ylöjärveläinen Lauri Veittikoski elää pian yhtä unelmaansa todeksi. Ensi maanantaina hän istuu lentokoneessa ja matkaa ystävänsä kanssa parin välilaskun hidastamana kohti eksoottista Saint-Martinin saarta. Tämä Karibianmeressä sijaitseva pieni trooppinen saari tunnetaan alueen lentoliikenteen solmukohtana, ja juuri siksi Veittikoski saarelle haluaa.
Pilkingtonin Tampereen tehtaalta vuorotteluvapaalla oleva 37-vuotias Veittikoski on melkoinen maailmanmatkaaja. Kahdeksan viime vuotta ovat vierähtäneet enemmän tai vähemmän lentokoneessa istuen.
Veittikosken viime vuosien matkakohteiden lista on melko mykistävä: Australia, Hongkong, Macao, Singapore, Thaimaa, Uusi-Seelanti, Argentiina, Brasilia, Chile, Uruguay ja Yhdysvallat.
– Kenties Uusi-Seelanti on noista jäänyt voimakkaimmin mieleen. Se on todella upea paikka. Myös Macao on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Siirtomaahenki on siellä edelleen vahvasti vallalla. Myös Chile oli todella myönteinen yllätys. Ja ehdottomasti myös New York, jonka maisemat oli nähnyt televisiossa tuhat kertaa, Veittikoski miettii.
Reissaaja ei juurikaan pysy aloillaan. Palattuaan Saint-Martinilta Veittikoski suuntaa heti Serbiaan. Molemmilla reissuilla matkakumppanina on ystävä Timo Törmä, jonka kanssa Veittikoski on aiemmin vieraillut muun muassa Las Vegasissa.
Vaikka puutarhakaupunkilainen on nähnyt paljon maailmaa, löytyy yhä matkakohteita, joihin reissumiehen mieli halajaa.
– En ole vielä käynyt Afrikassa, koska en laske Egyptiä tai Marokkoa Afrikaksi. Pitää päästä syvälle mustaan Afrikkaan, esimerkiksi safarille. Lisäksi Kanadassa voisi käydä, sillä siitä olen kuullut pelkkää hyvää. Ja jollain kierolla tavalla minua kiinnostaisi käydä Moskovassa, Veittikoski kertoo.
Alligaattoreita ja siltoja
Veittikosken mukaan matkustaminen on helppoa. Matkan tekeminen ei vaadi kuin aikaa ja rahaa.
– Toki melko usein minulla on vain sitä toista, matkamies nauraa.
Lentoliput Yhdysvaltoihin ja Saint-Martinille maksoivat 1 300 euroa. Kun summaan lisätään majoitus- ja käyttörahat, puhutaan jo melkoisen isosta matkakassasta.
Nyt käsillä olevan matkan valmistelut alkoivat viime vuoden loppupuolella. Sen jälkeen alkoi mahdollisimman edullisten lentolippujen metsästys.
– Hieman mokasimme, kun jäimme odottamaan lentolippujen hintojen tippumista liian pitkään. Jos olisimme tarttuneet aikaisempaan tarjoukseen, olisimme selvinneet muutamaa satasta halvemmalla, Veittikoski kertoo.
Lentoliput ovat nyt joka tapauksessa taskussa ja enää odotetaan lähtöpäivää.
Lentokone nousee Helsinki-Vantaalta siis ensi maanantaina 25. maaliskuuta. Helsingistä kone suuntaa Berliniin ja Chicagon kautta Miamiin, josta on seuraavana päivänä vielä kolmen tunnin lento Saint-Martinille.
Paluu Suomeen alkaa lauantaina 6. huhtikuuta, jolloin lentoreitti on Miami–Chicago–Lontoo–Helsinki.
Sitä ennen Veittikoski ja Törmä ehtivät viettää neljä päivää Saint-Martinilla ja muun ajan Miamissa.
Saint-Martin on erittäin pieni saari, eikä siellä ole juuri muuta kuin pitkiä hiekkarantoja ja maailmankuulu lentokenttä. Sen vuoksi saarelta ei välttämättä löydy mielekästä tekemistä kuin muutamaksi päiväksi. Miamissa ja sen läheisyydessä sen sijaan riittää enemmän nähtävää.
– Emme ole miettineet juurikaan tekemisiämme etukäteen, mutta ainakin Evergladesissa pitää käydä. Myös Key West olisi hieno nähdä, Veittikoski suunnittelee.
Everglades on Etelä-Floridassa sijaitseva subtrooppinen, alligaattoreistaan tunnettu rämealue, jonka kansallispuisto on nimetty UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.
Key West on puolestaan Yhdysvaltain eteläisin kaupunki, johon kulkeva tie kiemurtelee 32 saaren ja 42 sillan yli.
Kaksiosainen pikkusaari
Kuusi viime vuotta espanjaa opiskelleen Veittikosken ja matkakumppani Törmän päämatkakohde on kuitenkin jo monesti edellä mainittu Saint-Martin.
Saari sijaitsee noin 240 kilometriä Puerto Ricosta itään ja sen pinta-ala on vain 93 neliökilometriä.
Saari on jaettu Ranskan ja Alankomaiden kesken. Ranskalle kuuluva saaren pohjoinen osa on nimeltään Saint-Martin.
Saaren eteläinen, Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva autonominen alue on nimeltään Sint Maarten. Koko saarella on asukkaita noin 70 000.
Lentokonehullun paratiisi
Saint-Martinilla Veittikoskea odottaa Princess Julianan lentoasema, jota pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista. Erittäin lyhyt kiitotie ( 2 180 metriä) alkaa käytännössä merestä ja toisella puolella vastassa on vuoristo.
– Kiitotien päässä on
Maho Beach -uimaranta, jonka ylitse lentoasemalle laskeutuvat lentokoneet lentävät. Koneet ylittävät rannan vain 10–20 metrin korkeudelta, joten niiden renkaita voi melkein koskettaa.
Tämän vuoksi lentoasema on erityisen suosittu lentokonespottereiden keskuudessa. Sellaiseksi Veittikoskikin itsensä lähes tunnistaa.
– Aina kun näen lentokoneen, muutun melkein pikkupojaksi. Lapsena vietin paljon kesiä mummolassa, jonka ylitse laskeutui koneita Helsinki–Vantaan kentälle. Ehkä kiinnostus lentokoneisiin ja lentämiseen on sieltä lähtöisin, Veittikoski selvittää.
Veittikoski ei muista, kuinka monen erilaisen lentokoneen kyytiin hän on päässyt. Muutama lentomatkoista on kuitenkin jäänyt muita paremmin mieleen.
– Ehkä hienoin kokemus oli lentää Singapore Airlinesin jumbojetillä Australiasta Uuteen-Seelantiin. Lisäksi mieleen on jäänyt Air New Zealandin lento Hongkongista Helsinkiin. Lennolla oli stuertti, joka hauskuutti matkustajia upeasti koko matkan ajan.
Veittikoskella on vielä yksi lentämiseen liittyvä haave, joka on ylitse muiden.
– Olisi uskomatonta päästä joskus Hornetin kyytiin, mutta se ei taida olla kovin todennäköistä.
Veittikoski ei osaa selittää, mikä lentokoneissa ja lentämisessä häntä viehättää. Hänen mukaansa lentokone on insinöörityön taidonnäyte, vaikka koneen pysyminen ilmassa onkin helposti selitettävissä fysiikan laeilla.
– Aina kun lentokone lähtee kiihdyttämään kiitotien päästä, kasvoilleni muodostuu typerä virne. On vaikea selittää, miksi se on niin hienoa.
Veittikoski kuitenkin ymmärtää jotenkin myös ihmisiä, jotka kärsivät lentopelosta.
– Pelko on ihmisessä pinttyneenä, eikä se ole koskaan kovin rationaalista. Joillekin ahdistusta voi aiheuttaa myös ahtaus siellä rautaputken sisällä.
Lentokoneissa satoja tunteja istunut ylöjärveläinen haluaa kuitenkin muistuttaa, että lentäminen on maailman turvallisin matkustusmuoto.
– Koneessa pitäisi istua 17 000 vuotta putkeen ennen kuin onnettomuus sattuisi tilastollisesti omalle kohdalle. Pitäisi siis olla paljon huolestuneempi, kun lähtee autolla liikenteeseen.
Toisaalta Veittikoski myöntää, ettei hänkään ole aina nauttinut lentämisestä.
– Kyllähän pitkät lennot ovat joskus melko kyllästyttäviä. Viimeksi aloin puutua, kun lento Madridista Buenos Airesiin kesti 13 tuntia.
Ensi maanantaina Veittikoski ei kuitenkaan puudu. Hän on siihen aivan liian innoissaan, sillä Saint-Martinin saari lähestyy silloin hyvää vauhtia.
Ylöjärven Uutiset kertoo huhtikuussa, miten maailmanmatkaaja Lauri Veittikosken matka sujui.
Kommentointi on suljettu.