Lumikenkä kantaa kumpuilevaan tiheikköön

Lumikenkäily on helppoa mutta kuntoa kasvattavaa puuhaa. Lajiin voi myös lisätä haastetta sukeltamalla polveilevaan maastoon tai kokeilemalla uusimpia hittivälineitä, liukulumikenkiä.

 

Lumikengillä voi liikkua luonnontilaisessa ja epätasaisessa maastossa, jonne tavallisilla suksilla ei ole asiaa.  Tämä onnistuu myös liukulumikengillä, jollaiset Tapio Tyllilällä on jalassaan.
Lumikengillä voi liikkua luonnontilaisessa ja epätasaisessa maastossa, jonne tavallisilla suksilla ei ole asiaa. Tämä onnistuu myös liukulumikengillä, jollaiset Tapio Tyllilällä on jalassaan.

Aku Ankallakin on ollut sellaiset. Lumikegät nimittäin, joskin tennismailoista kyhätyt. Viime vuosina noita kapistuksia on tavannut yhä useammin muuallakin kuin sarjakuvalehden sivuilla.
Lumikengät ovat ikivanha keksintö. Muun muassa Keski-Aasian asukkaat, intiaanit ja inuiitit ovat talsineet niillä usean tuhannen vuoden ajan. Eurooppalaiset siirtomaa-asukkaat toivat keksinnön vanhalle mantereelle, joskin Alpeilta löytyneellä, muumioituneella Ötzilläkin arvellaan olleen lumikengät jo 5 000 vuotta sitten.
– Aikanaan lumikengät olivat puurunkoisia. Kehikon ympärillä oli nahkasta punottu verkko, kuvailee ylöjärveläisen ohjelmapalvelyrityksen Hiking Travelin ohjaaja Tapio Tyllilä.
Nykykengät näyttävät tyystin toisenlaisilta. On muovia ja metallia, piikkiä ja sidettä. Tuorein hittituote on liukulumikenkä, joka yhdistää suksen ja lumikengän ominaisuuksia. Tai no, tuorein ja tuorein, väline on ollut käytössä jo tuhansia vuosia Altain vuoristossa Aasiassa. Modernina versiona se on kuitenkin uusinta uutta. Pohjassa olevan nousukarvan ansiosta ylämäkeen kipuaminen sujuu lipsumatta, mutta alas voi lasketella vauhdikkaasti kuin suksilla.
Kenkiä  myydään yhä useammissa urheiluliikkeissä ja isoissa marketeissa, mikä on tuonut lajille näkyvyyttä. Lajin suosio on kasvanut myös liikuntaretkiä ja muita elämyspalveluita tarjoavien yritysten ansiosta, kun ne ovat ottaneet lumikenkäilyn repertuaariinsa 1980- ja 1990-lukujen taitteesta lähtien.

Luonnossa liikkujien laji

Lumikenkäilystä innostuvat yleensä ihmiset, jotka viihtyvät muutenkin luonnossa ja erämaamaisemassa. Usein he harrastavat myös kesäulkoilulajeja, kuten retkimelontaa tai kiipeilyä.
– Sellaisia, jotka haluavat vapautta liikkumisessaan. Joitakuita ladut rajoittavat. He haluavat asettaa itse omat jälkensä luontoon.
Myös lumilautailijat ovat löytäneet lumikengät. Ne ovat loistava apu huollettujen rinteiden ulkopuolella kapuillessa. Laskun ajan kevyet ja varsin pienet kengät kulkevat näppärästi reppuun kiinnitettyinä.
Hiking Travel, kuten moni muukin elämysyritys, tarjoaa lumikenkäilyretkiä. On viikoittain tarjottavaa ohjelmaa, johon riittää ilmoittautuminen, sekä ryhmille räätälöitäviä, tilattavia tilaisuuksia vaikkapa firmoille tai polttariporukoille.
Laji soveltuu hyvin myös ummikoille tai vaikka ulkomaalaisille, joille talviliikunta on vierasta. Lumikenkä ei nimittäin luista kuten suksi, joten jalat eivät luiskahda alta tai mene kovin helposti solmuun.
Lajia suosivat lähinnä aikuiset.
– Lapsille on kyllä malleja, mutta menekki ei ole iso.
Lumikenkäilyinnostus on vielä kiitoradallaan. Korkeuksiin se ei ole vielä pinkaissut, vaikka suosio onkin kasvamaan päin. Tästä kielii esimerkiksi se, että Tyllilän ryhmissä on yleensä yksi tai kaksi aiemmin kenkäilyä kokeillutta tai välineet itse omistavaa osallistujaa.

Kunto kasvaa ja tasapaino paranee

Kenkäilyreissulle kannattaa varata hikiliikuntaan sopivat vaatteet.
– Usein ihmiset pukeutuvat liian tukevasti. On toppatakkia ja muuta.
Ennen liikkeelle lähtöä kengät kannattaa kiinnittää tukevasti jalkaan. Muuten kulku käy hankalaksi.
Siteitä on kahta perustyyppiä. Luonnollisesti joustavissa siteissä päkiän alla on jäykkä osa ja kantapää on tyhjän päällä. Nämä siteet ovat nopeat säätää jalkaan, mutta toisaalta ne irtoavat jalasta jäykkiä siteitä helpommin. Jäykässä mallissa kiinteä osa on koko jalkapohjan alla. Side on hivenen hidas säätää, mutta se kestää jalassa hyvin. Suomessa käytetään lähinnä jäykkää mallia.
Liikkeelle ei auta lähteä liian kapeasti askeltaen. Asentoon kuitenkin tottuu varsin helposti.
– Kovalla alustalla kengät tuntuvat hassuilta. Ne ovat omimmillaan pehmeällä alustalla.
Tyllilän mukaan lumikenkäily on aika raskasta. Hän suosittelee alkuun maltillista tahtia, jottei liikkuja uuvuttaisi itseään heti.
Laji kasvattaakin kuntoa ja lisää hapenottokykyä. Toki riippuu reippailun kestosta sekä maastosta, kuinka rankkaa homma on. Lisäksi jalkojen lihakset saavat treeniä, ja sauvojen kanssa myös ylävartalo pääsee töihin.
– Se tekee hartiaseudulle hyvää.
Kenkäilyllä voi petrata myös tasapainoa. Varsinkin liukulumikengillä liikkuessa kyky pysyä pystyssä paranee.
Lumikenkäily ei vaadi roimaa varustearsenaalia. Jopa pelkät kengät riittävät. Sauvat ovat hyvä lisä varsinkin hankalassa maastossa.
– Liukulumikenkien kanssa ne ovat melkein ehdottomat. Sauvojen tulee olla tarpeeksi lyhyet. Kun sauva on kädessä, kyynärtaipeen pitäisi olla 90 asteen kulmassa.
Lisämausteita halajaville on tarjolla myös erilaisin nousemista helpottavin piikein tai hammastuksin varustettuja kenkiä. Jyrkässä rinteessä liikkuvat voivat hankkia kantapään alle korokeosan. Se loiventaa nilkkaan muodostuvaa kulmaa ja höllentää jalkaan kohdistuvaa rasitusta.

Lumikengät vievät vaikka rämeikköön

Lumella kävelyyn tarkoitettujen kapineiden suola piilee siinä, että niillä pääsee sellaiseenkin maastoon, jonne jalan tai suksilla ei parane pyrkiä.
– Suosin pienipiirteistä maastoa, kumpuilevia mäkiä ja tiheää metsää. Siellä lumikengät ovat hyvät verrattuna suksiin.
Tällaista maastoa on paljon Pirkanmaallakin. Esimerkiksi Ylöjärven harju sopii mainiosti kenkäilykohteeksi.
– Hiihtoladuille ei kuitenkaan sovi mennä. Se pitää muistaa.
Moni varmaankin mieltää lumikenkäkävelyn Lapin lomakohteiden lajiksi, mutta tällainen mielikuva ei pidä kutiaan. Etelässä maastot ovat jopa paremmat kenkäilyyn, sillä aava tunturi sopii parhaiten suksille.
Hurjan jyrkät mäet eivät ole mukavia lumikengillä kuljettaviksi. Jos jyrkkään mäkeen lähtee, on alas tultaessa muistettava nojata riittävästi taakse, jottei päädy nenälleen pöheikköön.
Hakkuuaukeilla on syytä varoa kantoja ja puiden versoja. Niihin voi kompastua, varsinkin jos ohut oksa sujahtaa lumikengän rakosiin.
Maksimaalinen hyöty lumikengistä on hangessa, jossa tavallinen kenkä ei kanna mutta lumikenkä pitää pinnalla. Tyllillä itse tarpoo mielellään myös syvässä ja upottavassa hangessa.
– Riippuu siitä, mitä hakee, liikkumisen helppoutta vai treeniä.
Sopiva keli on silloin, kun maassa on tarpeeksi lunta. Kevyt suojasää ei menoa haittaa, mutta kovin märällä kelillä lumi nuoskaantuu ikävästi kengän päälle ja hankaloittaa liikkumista.
Vaikka viime viikkoina vesi on sen kuin litissyt, ovat olosuhteet Tyllilän mukaan olleet vielä ihan hyvät lumikenkäilyyn. Näillä säillä paikan valinta on valttia. Auringon pehmittämän rinteen sijaan kannattaa valita varjoisia ja pohjoisen puoleisia rinteitä.