Arvokkaat kalat

Jos japanilaisilla olisi Suomen järvet, he ruokkisivat koko Euroopan. Tämän toteamuksen alkuperää en muista, mutta tärkeämpää on itse ajatuskulku. Ovatko japanilaiset niin yritteliästä kansaa, että he tunnistavat markkinaraon. Vai onko kenties kala heidän kansallinen intohimonsa ja sama asenne yhdistettynä järviimme tosiaan tuottaisi ruokaa sadoille miljoonille. Joka tapauksessa Suomessa on parantamisen varaa ja paljon.
Suomen hallituksen ministereistä kolme on jakkarallaan olematta kansanedustajia. Yksi remmiin pyydetty on Jari Koskinen. Hänellä oli maa- ja metsätalousministerin postiin pari selkeää meriittiä. Oman viljelijätaustan lisäksi ministeriydestä oli vajaan vuoden verran aiempaa kokemusta Paavo Lipposen toisesta hallituksesta. Tällä kohtaa ei ole tarkoitus kehua yksittäistä poliitikkoa millään muotoa, vaan tuoda pidemmän aikavälin taustoja esiin.
Lähiruokatilaisuudessa Mouhijärvellä vuoden 2011 kesällä Koskinen muisteli edellistä ministerikauttaan. Pohjoisessa lohet herättävät intohimoja. Jossain tilaisuudessa ministeri sai kuulla puhetta lohipolitiikasta. Jälkikäteen nyittiin hihasta ja kiellettiin uskomasta yhtään mitään äskeisestä puheenvuorosta.
Vaelluskalojen elämä on peräti romanttista. Nisäkkäisiin verrattavaa äidinrakkautta pienokaisilla ei emoonsa nähden ole. Tilalla on kuitenkin ehkä jotain jopa vielä vaikuttavampaa. Kalanpoikanen saa vaellusvietin takaisin juuri siihen samaan synnyinvesistöönsä. Vesistö on laaja sana ja voi kalalajista riippuen tarkoittaa isohkosti virtaavaa jokea tai sitten yläjuoksujen pientä puroa. Lohet viihtyvät kovissa virtauksissa ja taimenet sitten vähän sivummalla.
Pienet kalat siirtyvät muualle kasvamaan. Taimenet järviin ja lohet meriin. Välimatkaa saattaa siten olla satoja kilometrejä. Jalokalat voivat kasvaa aika isoiksi. Lopulta vaisto ajaa uimaan kohti synnyinseutuja. Elleivät sitten jää ennen aikojaan kalastajan koukkuun, tai vielä pahempaa, verkkoon. Uhkia kalan elämässä on valitettavan monta.
Ensimmäinen kiirastuli on talvi ennen kuoriutumista. Teoriassa virtaava vesi tuo pohjasorassa olevalle mädille arvokasta happea koko ajan. Happamat virtaukset voivat olla hengenvaarallisia. Nykyään ensimmäinen este kudulle on se, että koskea ei patoamisen takia ole edes olemassa. Ihminen tarvitsee edelleen megawatteja ja takavuosina koskia perattiin uittojen takia.
Historia tietää jopa Kruunulla olleen ammattimaisia kalastajia 1500-luvulla. Jo niin aikaisin kuin 1800-luvun lopulla on paikka paikoin alkanut vaelluskalojen merkittävä väheneminen. Istutukset ovat tulleet tutuiksi 1920-luvulla. Järviloheen verrattuna taimenella on joustava luonteenpiirre, kun se voi jäädä kotivesistöön paikalleen eikä näin mahdollinen patoaminen vaikuta siihen niin totaalisesti.
Verkko on iso ongelma monessa mielessä. Se on tehokas pyyntiväline ja sillä kalastaminen tapahtuu ennen vaelluskalojen tuikitärkeää kutemista. Kalan kilohinta sillä kohtaa ei päätä huimaa, joten taloudellinen merkitys kohdistuu harvahkolle joukolle. Sen sijaan ylempänä joissa vapaa-ajan kalastajia on paljon. Heidän päiväsaaliinsa lasketaan yhden käden sormilla ja luvilla määriä voidaan vielä erikseen rajoittaa. Tällä kohtaa kala jalostuu kummasti ja kaikki himokalastajan kustannukset mukaan laskien lopputuote on hyvin arvokasta. Lisäksi alueen vapaa-ajan asuntojen arvo nousee. Tärkein asia on tietysti se, että kala pääsee kutemaan.
Mikäli jonkun elinkeinoa rajoitetaan, tässä tapauksessa siis verkkokalastajien, niin heille kuuluu yhteiskunnan maksaa oikeudenmukainen korvaus. Velkaantumista se ei Suomelle aiheuta. Taloudellinen toimeliaisuus ylempänä joella kasvaaenemmän. Vastaavasti ei-ammattimaisesti kalastavien  pitäisi muutaman vuoden ajan toimia maltillisesti. Jokainen voi tilapäisesti olla ilman lempiruokaansa ja -harrastustaan. Lopussa se kiitos seisoo, kun kalakannat elpyvät. Luonnonkala on kyllä niin hyvää, että ymmärrän eron tuskan.
Voimalaitosten kohdalla eurot ja siten myös ongelmat ovat isompia. Toisaalta perustuslaki takaa omaisuuden suojan. Toisaalta kaikki on myynnissä, kunhan hinnasta sovitaan.