Haloilmiöt, Pluto, pimeä aine, meteoriitit… Ylöjärven Siivikkalassa käytiin viime viikonloppuna monta korkealentoista keskustelua kosmoksesta.
Torpan leirikeskuksessa järjestetty Cygnus 2015 -tapahtuma kokosi Näsijärven rannelle noin 150 innokasta tähtiharrastajaa kaikkialta maasta. Ohjelmassa oli esitelmiä, kokouksia – ja makkaranpaistoa.
– Tähtitieteen ystävilläkin pitää olla rennot kesäpäivät, järjestelyistä vastannut Satu Mäkelä hymyilee.
Lähes 30 vuoden ajan järjestetty Cygnus ei ole suurelle yleisölle kovinkaan tuttu tapahtuma. Tähtitieteen maallikko saattaa tietää jokavuotiset Tähtipäivät, mutta ei Joutsen-tähtimerkin mukaan nimettyä rentoa kesätapahtumaa.
Satu Mäkelän mukaan asian pitääkin olla näin. Cygnus kun on tarkoitettu puhtaasti harrastajille.
– Tähtipäivät on vakava yleisötapahtuma, Cygnus taas leppoisa kesätapaaminen. Tapahtumilla on täysin erilaiset kohderyhmät, hän selvittää.
Monelle tähtiharrastajalle Cygnus on vuoden kohokohta. Mäkelä tietää monta vakiokävijää, jotka suunnittelevat koko kesälomansa tapahtuman aikataulun ja järjestämispaikan mukaan.
– Samanhenkisten ihmisten tapaaminen houkuttelee! Täällä järjestetään myös harrastusyhdistys Ursa ry:n jaostojen kokouksia, mutta useimmille kävijöistä ne eivät ole pääasia.
Itse jo teini-iässä tähtiin ja avaruuteen hurahtanut Mäkelä muistuttaa, että tähtiharrastus ei ole pelkkää taivaankappaleiden seuraamista. Harrastaa voi monella tapaa.
– Tähtivalokuvaus on juuri nyt nouseva trendi. Tämän lisäksi on harrastajia, jotka ovat kiinnostuneet ilmakehän ilmiöiden kuten myrskyjen tarkkailusta. Heidätkin lasketaan tähtiharrastajiksi.
– Kaiken pohjalla on kuitenkin yleinen kiinnostus tähtitaivaaseen. Ilman sitä harrastusta ei voi aloittaa. Pitää tietää, minne kiikarinsa tai kaukoputkensa oikein suuntaa, Mäkelä tiivistää.
Tekniikan kehitys muuttanut paljon
Viime vuosikymmeninä tähtitieteen harrastaminen on ollut vahvassa murroksessa. Nopea tekniikan kehitys on madaltanut aloittamisen kynnystä huomattavasti.
Harjavaltalainen Kari Laihia naurahtaa, kun hän muistelee oman tähtiharrastuksensa ensimmäisiä vuosia. Tuolloin ei ollut internetiä – eikä nykyaikaisia havaintolaitteita.
– Ennen vanhaan teleskooppikaukoputket piti tehdä itse! Vielä 1980-luvullakin se oli täysin olennainen osa harrastamista, mies hymyilee.
– Nykyään valmiita putkia saa kaupoista niin halvalla, ettei monikaan viitsi alkaa semmoisia rakentamaan. Toisaalta se on hienoa, mutta tavallaan myös sääli, hän miettii.
Cygnus-tapahtumissa Laihia on tavannut pitää kaikille kävijöille avointa havaintovälineiden rakentelutyöpajaa. Siivikkalassa miehen näpeistä syntyi Suomen tiettävästi suurin kromaattinen linssiteleskooppi.
– Johdin pitkään Ursan havaintovälinejaostoa, mutta enää en ole jaksanut olla siinä mukana niin kuin ennen. Jos saan näillä työpajoilla siirrettyä rakentelukulttuuria uudelle sukupolvelle, olen tosi tyytyväinen, 68-vuotias tähtiveteraani sanoo.
Maailman vakain harrastus?
Sekä Satu Mäkelä että Kari Laihia toivoisivat Suomen tähtiharrastuspiireihin uutta, nuorta verta. Harrastajakenttää hyvin kuvaavissa Cygnuksissa kun käy joka vuosi pitkälti samoja henkilöitä.
Mäkelän mukaan orastavaa kiinnostusta on kuitenkin nähtävillä jopa ennätyksellisen paljon. Vaikka piirit ovat pienet, ukkoutuminen ei hänen mukaansa ole aito uhka harrastuksen tulevaisuudelle.
– Esimerkiksi Tampereen tähtitornilla Kaupissa käy nykyään tosi paljon lukiolais- ja koululaisryhmiä. Oppilaitoksissa järjestetään myös tähtitiedekursseja, hän tietää.
Maailmanlaajuiset suuruutiset nostavat tähtitieteen silloin tällöin maallikoidenkin huulille. Mäkelästä tämä on hauskaa, mutta hän ei usko uutisilla olevan vaikutusta harrastuksen suosioon.
– Avaruus ja tähdet ovat kiehtoneet ihmiskuntaa aikojen alusta asti. Ja kiehtovat jatkossakin – tapahtuipa mitä vain.
