Kolumnit

Haluan viettää torstain torstaina!

Suunnittelevat siirtävänsä pari arkipyhää sunnuntaille. Tässä kohtaa tekisi mieli kysyä: ”KENEN idea?!?” Tekisi mieli huudahtaa se vähän kimeästi, niin kuin opettaja, joka pitelee sormiensa välissä tuolilleen asetettua nastaa. Koska onhan tuo nyt vain täysin vatipäinen ajatus. Luulevat, että me emme muista, mutta me muistamme. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Keskikesän juhlaa eli juhannusta on joskus…

Kirkon vaivaisista huutolaisiksi

Suomen rikkain – ja paljolti omilla saavutuksillaan isiensä perintöä kasvattanut hissimiljardööri Antti Herlin on Ciceronsa lukenut, kun hän löysäksi valahtanutta Suomea epätoivoisesti pystyyn kammenneessa selkärankaseminaarissa päätti puheenvuoronsa roomalaisen juonittelijan, mutta tolkun ajattelijan sanoihin: ”Ei ole mitään elämänalaa, jossa ei tulisi kysymykseen vastuu. Koko elämämme kunniallisuus riippuu siitä, noudatammeko velvollisuuksiamme.” +++++ Valtion ja kuntien pitäisi olla…

Talous kirkastuu

Talouspolitiikassa tehdään päätöksiä koko ajan. Osa asioista on suuruusluokaltaan pienehköjä ja osa vastaavasti huomattavasti merkityksellisempiä. EU:n finanssikriisin yhteydessä poliittisia päätöksiä on tehty useita kertoja. Aikataulu on saattanut olla hyvin rajallinen. Esimerkiksi viikonloppu on kovin lyhyt aika hankalissa asioissa. Mutta kun pörssit aukeavat seuraavana arkipäivänä, niin valmista on tultava. Jälkikäteen ajatellen poliitikkojen lausunnot kriisikokouksien jälkeen ovat…

Megatrendejä ja mustia joutsenia

Quo vadis? Minne menet? Mihin menet maailma, mihin menet Suomi? Uuden armon vuoden A.D. 2014 alkajaisiksi kristallipallo kertoo, jos on kertoakseen. +++++ Mielenkiintoisia ainespuita maailmanlaajuiseen tulevaisuuden ennakointiin tarjoaa Yhdysvaltain tiedusteluneuvoston ennakointiraportti, joka tarkastelee maailmaa vuonna 2030. Kotikutoisempaa tulevaisuuden verhoa puolestaan raottaa uunituore Sitran raportti, joka kuvailee paikoitellen inhorealistisesti vuoden 2080 Suomea. +++++ Ennen kuin avaan…

On taas ilmoja pidellyt

Nykyajan sääilmiöt ovat mielestäni vahvasti ylimarkkinoituja. Odotin esimerkiksi itsenäisyyspäivän hurjaa talvimyrskyä. Ajattelin talvisotahengessä, että kyllä Kollaa, tai siis Karhe, kestää. Aikataulutin päiväni niin, ettei minun ole pakko mennä enää ulos sitten, kun siellä ei ole enää turvallista liikkua. Lämmitin takat ajoissa, koska oletin, että myrskytuuli imee halotkin piipusta pihalle, kun se iskee.  Olisi vienyt vaikka…

Anna minulle omantunnon rauha

Zacharias Topelius kirjoitti vuonna 1887 ruotsin kielellä Joululaulun (Julvisa), jonka Jean Sibelius sävelsi kahdeksan vuotta myöhemmin. Kauneimpien joululaulujen suosituimpiin ikivihreisiin kuuluvan En etsi valtaa loistoa -joululaulun suomensi opettaja Martti Korpilahti vuonna 1909 jokseenkin vapaalla kädellä, kun hän kirjoitti: ”Suo mulle maja rauhaisa, ja lasten joulupuu…” Sanatarkasti Topelius pyytää joululaulussaan näin: ”Anna minulle asunto, jossa vallitsee…

Virastot sivummalle

Ihminen ei voi nostaa itseään ilmaan. Niin se vain on. Samalla tavalla kaikki suomalaiset eivät voi olla valtiolla töissä. Ensin kansantalouteen pitää tulla rahaa yritystoiminnan luomasta arvonlisästä. Sen jälkeen julkinen sektori tuottaa palveluita, joista demokraattinen järjestelmä päättää. ”Perusasiat, rakas Watson”, sanoo Sherlock Holmes. ”Perusasiat.” Suurien linjojen totuudenpuhujia löytyy pikemmin tutkijoiden kuin poliitikoiden keskuudesta. Ensin Tuomas…

Kun helvetti jäätyi Raatteen tiellä…

Itsenäisyyspäivän alla lueskelin tietokirjailija Mika Kuljun kiitettyä teosta (Raatteen tie – jäätynyt helvetti. Gummerus 2013). Tämä kirja julkaistiin vuonna 2011 englanninkielisenä tablet-tietokoneen iPad-versiona nimellä Frozen Hell – ja nyt ensi kertaa suomalaisena tietokirjana. Kirjan ainutlaatuinen kuvitus puhuu puolestaan. Mustavalkoisista kuvista paljastuu sekä pienen maan legendaarinen, jopa ihmettä lähenevä kyky torjua jättimäinen vihollinen että sankarillisen historian…

Tääll´ on toki tilaa kaikillen

”Me oltiin kolipallitta, tiä oli neekeli”! Silloin elettiin 1970-luvun loppua, kun siskontyttö kertoi innoissaan tämän uutisen. Hän oli ensimmäistä kertaa elämässään käynyt isänsä kanssa Tampereen Pyrinnön koripallo-ottelussa, jossa oli ollut myös musta pelaaja, ensimmäinen jonka Sanna oli koskaan nähnyt. Se oli lapselle tyypillinen reaktio, joka ei sisältänyt mitään arviointia eikä erityistä asennetta. Se oli vain…

Matti Ranin – viimeinen ateria

Armoitettu näyttämötaiteilija, teatterineuvos Matti Ranin oli suuri Ylöjärven ja erityisesti Näsijärveen pistävän Äijännokan kesäpaikan ystävä jo 1930-luvulta elämänsä loppuun saakka. Vaikka en tuntenut 87-vuotiaana edesmennyttä taiteilijaa läheltä, marraskuisen sunnuntain sanomakellot pysäyttivät. Välillemme syntyi vuonna 2005 yllättävä sidos, joka jätti pysyvän muisti- ja kuulojäljen mieleeni. +++++ Tietysti olin vuosikymmeniä sitten katsellut henkeä pidätellen Edwin Laineen jylhän…