Kolumnit

Kekkonen näytteli ”punaista”

Jos Suomen lähihistoriasta kiinnostuneiden ihmisten lukulampun alla viime aikoina viivähtäneitä kirjauutuuksia asettaa jonkinlaiseen tärkeys- ja huomiojärjestykseen, ylöjärveläistä sukujuurta olevan Maarit Tyrkön (nykyinen Huovinen) toimittajatytön ja -naisen kasvun kehyskertomus Tyttö ja nauhuri, WSOY 2014, nousee aivan kärkipaikoille. Ahkeralla tempolla tietokirjoja viime vuodet työstänyt Tyrkkö tulee dokumentoineeksi Suomen historiaa kirjelappuviestien vaihdossa helikopterimatkalla Lepikon torpalta ”rääkintöneuvos” Rikhard Sotamaan…

12 tapaa tuhlata aikaansa

Kävin Parisuhdemessuilla. No todella, kävin. Opin siellä, että ihmisiä pitää nykyään opettaa elämään oikein. Ihmisiä pitää myös opettaa rakastamaan ja olemaan läsnä. Tähän tarkoitukseen on aivan järkyttävä määrä kirjallisuutta. En halua kyseenalaistaa yhdenkään kirjan sisältöä sinänsä, koska en ole lukenut kyseisiä kirjoja, enkä koskaan tule lukemaan. Haluan ihmetellä ääneen sitä asiaa, että näitä elämisen oppaita…

”Kuppausta” Singaporessa

Ollessani 1980-luvun lopussa työmatkalla Etelä-Afrikassa ja Namibiassa kuukauden päivät, aurinko paistoi suoraan zeniitistä. Kypsyin sillä reissulla aiempien kohteiden Kiinan, Intian, Saudi-Arabian, Jemenin, Turkin, Israelin ja monen muun maan kiertämisen jälkeen totaalisesti matkustamiseen. +++++ Olen kyllä käynyt vuosittain uskollisesti Maltan saarella syksyllä tai talvella kuukauden, viimeksi jo kuusi viikkoa putkeen, vuodesta 1990 lähtien, muutamaa poikkeusta lukuun…

Poliitikon leipä

Poliittisen toiminnan mielekkyys on tietysti subjektiivinen kokemus. Esitän vain ja ainoastaan omia havaintojani. Eduskunnassa kansanedustajan rahallinen palkka ei ole se perimmäinen motiivi. Tämän voi perustella katsomalla nykyisten parlamentaarikkojen ilmoituksia. Ajat ovat vaikeat, mutta silti hämmästyttävän moni luopuu paikastaan vapaaehtoisesti. Mikäli raha olisi se motiivi, niin eikö kannattaisi pienellä panoksella edes yrittää? Leivän määritelmä ratkeaa lopuksi….

Sananvapauden ritari n:o 1

Pariisin Charlie Hebdo -satiirilehteen tehty kammottava verilöyly sai minut, 45 vuotta sanan säilää heiluttaneen kirjoittajaveteraanin pohtimaan syntyjä oikein syvältä. Sanan- ja ilmaisunvapaus kuuluu ihmisoikeuksiin, mitä Suomessa on totuttu pitämään itsestään selvyytenä, jota tarjoillaan aina – kuin Manulle illallista. Eniten niskani ovat saaneet punoittamaan ihmiset, jotka ovat kirjoittaneet tai sanoneet kasvotusten, että Pariisin tapahtumat saivat kohtuuttoman…

Pilapiirtäjä Kari ”kuolematon”

Pariisin pilapiirtäjien julmien teloitusmurhien yhteydessä on nostettu framille myös Helsingin Sanomien maineikas pilapiirtäjä Kari Suomalainen, joka sai potkut työnantajaltaan kiivasta keskustelua herättäneen somalipiirroksen takia. Satiirikot, kaikille kultaisille vasikoille nauravat piirtäjät ja sananvapauden etulinjan taistelijat saivat kuolettavat luodit Pariisissa. Suomessa heidät on ajettu sivuraiteelle, jokseenkin järjestään. Erno Paasilinnakin nousi vasta ikämiehenä siihen arvoon, jonka hän ansaitsee….

Keskisen uho

Yksi alkuvuoden mediahässäköistä oli kyläkauppias Vesa Keskisen tuohtuminen aluehallintovirastolle. Keskinen väitti saaneensa loppiaisen aukiololupaa koskevan lupapäätöksen aivan liian myöhään. Samalla kertaa Keskinen muisteli aiempien kesien sunnuntaiaukioloja. Niiden perusteluissa ja venäläisasiakkaisen arvioinneissa oli sen verran ristiriitaisuuksia, että kyläkauppias suuttui ja uhosi olevansa ensi kesänä auki miten huvittaa. Sittemmin selvityksen saatuaan Vesa kiltisti tunnusti sekoittaneensa vuosien 2013…

Lähin naapurimaamme on Naantali

Jos lapselta kysyy, missä maissa hän on käynyt, niin vastaus saattaa helposti olla esimerkiksi: ”Virossa, Espanjassa, Levillä ja Muumimaassa.” Kas kun tietynikäiselle lapselle Levi on yhtä ulkomailla kuin esimerkiksi Aspen. Ja tietynikäisen lapsen kanssa Levillä voi tehdä aivan samoja asioita kuin Aspenissakin eli toisin sanoen lasketella lasten rinteessä ja käydä pulkkamäessä. Kalajoen hiekkasärkillä voi tehdä…

Joulun valo kirkastuu

Voi olla ikääntymisen ja nostalgian nousun syytä tai ansiota, että joulun syvimmät sydämenlyönnit ja jouluinen toivon sanoma puhuttelevat vuosi vuodelta yhä enemmän – ja peilautuvat aikaan, jossa nyt elävät sukupolvet vihaavat ja rakastavat. Ensimmäisessä maailmansodassa kuollut ranskalainen runoilija Charles Pèguy kirjoitti kiveen hakatut, ihmisen ikuista toivoa valavat sanansa: ”Kuitenkin toivo, Jumala sanoo, ihmetyttää minua, minuakin./…