Juoksuharrastusta ei suinkaan tarvitse keskeyttää talven ajaksi, vaikka kuinka tulisi metri lunta ja pitäisi napakoita pakkasiakin.
Asiallisella varustuksella ja oikealla mielenlaadulla kilometrejä kertyy sydäntalvellakin niin, että kevään tullen esimerkiksi maratonkunto saadaan oikeaoppisella viimeistelyllä varsin helposti esille.
Kysytäänpä todelliselta konkarijuoksijalta, Teivo Stayersin Jaakko Rouhaiselta, mitä hän pitää talvijuoksun tärkeimpinä varusteina.
– Ensin hankkisin goretex-pinnoitteiset tossut. Ne pitävät loskakeleillä jalat kuivina ja pakkasilla lämpiminä niin, että varsin kylmällä säälläkin pärjää ohuilla sukilla.
– Jos on oikein kunnon pakkanen, laitan mieluummin kahdet ohuet sukat kuin yhdet paksut. Näin jalat eivät hierry. Sen sijaan akillesjänteet kannattaa suojata vaikkapa villasukkien varsilla, koska ne tulehtuvat herkästi, Rouhiainen neuvoo.
Nykytalvet ovat joskus niin oikukkaita, että lämpötila sahaa nopeasti edestakaisin. Se tietää yleensä liukkaita kelejä, jotka ovat juoksijan kannalta pahimpia. Rouhiainen ei ole lämmennyt nastalenkkareille, vaikka moni kehuukin niitä:
– Kyllähän nastakengät pitävät, mutta ne ovat niin jäykät ja kovat, että ainakin minun pohkeeni menevät nopeasti jumiin niillä juostessa. Jokainen voi tietysti kokeilla itse, käykö niin, ja kehittyväthän kengät koko ajan.
– Jos on ihan pakko lähteä liukkaalle tielle juoksemaan, laitan mielelläni irralliset liukuesteet tavallisten lenkkareiden päälle. Ne pysyvät hyvin paikoillaan. Tosin niiden piikit kuluvat yllättävän nopeasti, Rouhiainen kertoo.
– Ylöjärvi hiekoittaa jalankulkutiet niin hyvin, että eipä täällä kovin usein tarvitse tuskailla liian jäisten teiden vuoksi, hän kiittelee.
Viimalta suojautuminen a ja o
Talvijuoksussa oikea pukeutuminen on kaiken a ja o. Suomalaiskuntoilijoiden tapana on vetäistä monta pitkää vaatekertaa ylle jo plusasteilla, kun viisaampaa olisi totutella ilmojen kylmenemiseen ja karaista samalla itseään.
Yksilölliset erot tarkenemisessa ovat suuret, mutta pätevänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että lenkille lähdettäessä pitäisi olon tuntua hieman viluiselta. Silloin vaatetta ei ole liikaa, vaan meno tuntuu jo muutaman sadan metrin juoksun jälkeen miellyttävältä.
Jos pakkasella toppautuu liian paksuihin kamppeisiin, niiden sisällä kylpee hiessä, jolloin juoksemisesta tulee tuskaista taapertamista ja vilustumisen vaara kasvaa.
– Juoksutrikoilla tarkenee hyvin, ja jos käy kova viima, niiden päälle voi vetäistä vaikka ohuet tuulihousut.
Tuuli yhdistettynä pakkaseen onkin talvijuoksijan inhottavimpia seuralaisia. Nykyaikaisten juoksu- ja hiihtoasujen etumus onkin useimmiten tehty tuulen pitävästä materiaalista ja selkäpuoli hengittävästä kankaasta.
– Ikäviltä tulehduksilta välttyy, kun pukeutuu edestä tuulta pitäviin housuihin ja suunnittelee lenkkireittinsä niin, ettei tarvitse puskea pitkiä matkoja viimaa päin, Rouhiainen vinkkaa.
– Jos mahdollista, viimalla kannattaa juosta metsässä. Siellä tarkenee paljon paremmin kuin aukealla, ”Jaska” jatkaa.
Hengitysteiden suojaaminen on tärkeää, ja se onnistuu kerrospukeutumisella. Pään alueen varjelemisessa villapipoa paljon parempi vaihtoehto on ohut kommandopipo tai putkihuivi ja niiden päällä teknisestä materiaalista valmistettu pipo.
Hiihtohanskat tai -rukkaset käteen ja aurinkoisella säällä suojalasit silmille. Sitten vain menoksi!
Juoksumatto hyvä teholenkeillä
Kuntojuoksijan pakkasraja on hänen omassa päässään, eli se on itse kunkin määriteltävissä. Jaakko Rouhiainen jättää juoksulenkin mieluummin tekemättä, jos pakkaslukema alkaa kakkosella.
– Sen ei tarvitse tarkoittaa täyttä lepopäivää, vaan korvaavana harjoituksen voi tehdä kuntosalilla, uimahallissa tai vaikka kotona. Iän kertyessä palautuminen hidastuu, jolloin yksi juoksuton päivä viikossa tekee hyvää, Rouhiainen miettii.
Vesijuoksu on erittäin tehokas mutta hyvin lajinomainen vaihtoehto, joka on lihaksille ja nivelille paljon ystävällisempää kuin jäisillä teillä väkisin vääntäminen. Soutulaitteeseen ja kuntopyörään pätevät samat sanat.
Entäpä käytännössä kaikista kuntosaleista löytyvä juoksumatto?
– Itse en ole siitä oikein innostunut, mutta kyllähän se on tehokas laite, jos haluaa tehdä rankan harjoituksen. Hihnan kun laittaa pyörimään tietyllä nopeudella, sitä on pakko juosta tai lentää sivuun, Rouhiainen naurahtaa.
– Pari kertaa viikossa on hyvä talvellakin juosta kovaa. Itse teen keskiviikkona vauhtileikittelyn ja lauantaisin tv-kovan, hän kertoo.
Yksi tapa ylläpitää tuntumaa vauhdikkaaseen juoksuun on käydä kilpailuissa. Ylöjärvellähän se onnistuu Stayersin perinteikkäässä Teivocupissa, mutta jopa maratoneja on tarjolla talvella Pirkanmaallakin.
Jos keväällä tai kesällä mielii maratonille, viimeistään maaliskuussa pitkät, noin 30 kilometrin lenkit kuuluvat ohjelmaan. Niitä ei tarvitse juosta yksin, vaan Stayersin lisäksi yhteislenkkejä järjestävät näillä kulmin muun muassa Rahola Team ja Tampereen Maratonklubi.
Juoksutuntuma hiihdon lomassa
Hiihto on juoksun sisarlaji, ja mikäli lumitilanne suinkin sallii, innokkaimmankin juoksijan on hyvä käväistä välillä suksilla. Se tuo harjoitteluun monipuolisuutta ja virkistää mieltä.
– Vaikka hiihtäisikin paljon, juoksemista ei pidä täysin lopettaa talven ajaksi, jotta jalat eivät joutuisi keväällä yhtäkkiä liian koville. Vähintään pari juoksulenkkiä viikossa estää sen, Rouhiainen suosittelee.
Myös vähälumisena talvena juoksijan kannattaa ottaa silloin tällöin sauvat käsiinsä ja suunnistaa maastoon. Sauvalenkillä voi kehittää kestävyyttään tai rassata hapenottokykyään erittäin tehokkailla mäkivedoilla.
Juoksijalla on siis paljon vaihtoehtoja Suomenkin talvessa, ja jos budjetti sallii, vaihtelua voi hakea etelän lämmöstä. Ensimmäiset lenkit etelässä kannattaa ottaa rauhallisesti, ja sama pätee kotiinpaluun jälkeisiin päiviin
– etenkin, jos lämpötilaero on erittäin suuri.
– Viikkokin lämmössä katkaisee talven mukavasti, mutta jos suinkin mahdollista, kaksi viikkoa on harjoituksellisesti parempi, Lanzarotelta juuri palannut Rouhiainen sanoo.
– Muistakaa myös käydä säännöllisesti hierojalla, jotteivät lihakset mene jumiin, ja venytellä akillesjänteitänne. Pitäkää huolta myös vitamiinien ja mineraalien saamisesta, Rouhiainen tähdentää.
Kommentointi on suljettu.