66 vuotta. Niin kauan kesti, ennen kuin suuri yleisö alkoi kiinnostua ylöjärveläisen Eino Järvenpään kokemuksista rintamalla.
Lääkintäaliupseerina palvellut Järvenpää koki talvi- ja jatkosodan arkea lähes viiden vuoden ajan. Miehen osuus Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä oli pieni mutta arvokas.
Neljä vuotta sitten Järvenpäähän otettiin yhteyttä. Hänen tarinansa haluttiin tallentaa kirjaan.
– Suostuin heti, totta kai. Minusta on mukavaa, että nykyään ollaan kiinnostuneita muistakin kuin sotasankareista, veteraani hymyilee.
Vaatimattoman oloisen Järvenpään muistelmat ovat osa tutkija Jaana Laamasen kirjaa Unohdetut sotilaat – vaiettuja rintamakokemuksia. Provokatiivisella otsikollaan Laamanen haluaa kiinnittää huomiota siihen, miten Järvenpään kaltaisten miesten tarinat eivät aiemmin kansien väliin välttämättä kelvanneet.
– Tähän asti huomiota ovat saaneet lähinnä kunniamerkeillä palkitut sotasankarit. Myös rivisotilailla on kuitenkin paljon sellaista kerrottavaa, joka on syytä tallentaa jälkipolville, tutkija selvittää.
Eino Järvenpään luo Laamanen löysi tiensä Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piirin kautta. Kun kaksikko kohtasi toisensa ensimmäisen kerran, asui veteraani vaimoineen vielä Ylöjärven Kirkonseudulla. Kirjan valmistumisen aikana osoite vaihtui tamperelaisen veteraanikodin palveluasuntoon.
– Olemme jo vanhoja, joten tämä oli järkevä päätös, 95-vuotias Järvenpää sanoo.
– Kirjan haastattelujen aikaan osasin kertoa sodasta aika tarkkaan, paljon tarkemmin kuin osaisin enää nyt. Hyvä, että muistot ehdittiin saada talteen, hän lisää hieman haikeana.
Mutalasta kohti Tuntematonta
Suojärven tilalta Mutalasta kotoisin oleva Järvenpää astui palvelukseen tammikuussa vuonna 1940. Parikymppinen nuorukainen lähetettiin usean muun pirkanmaalaisen tavoin täydennysmieheksi jalkaväkirykmentti 39:een.
Lähes kylmiltään sotaan joutunut maatalon poika puolusti jo pian maata Kitilän motissa Laatokan koillisrannalla. Siellä vihollistykin ammus oli vähällä päättää nuoren Einon päivät lyhyeen.
– Eräänä iltana olin kuulovartiossa linjojen edessä ja seurasin vihollisten liikkeitä. Asemaamme tuli osuma, ja menetin oikeasta korvasta kuuloni. Jos en olisi mennyt äkkiä maahan, olisin varmasti ollut mennyttä, Järvenpää muistelee.
– Sain kehooni aika paljon sirpaleita, ammus nimittäin osui suoraan kallioon. No, ne sirpaleet nypittiin pois, ja palvelus jatkui. Ei sieltä niin vain kotiin päässyt, hän jatkaa.
Kipeästä korvasta kärsinyt Järvenpää vietti koko talvisodan lopulta Kitilässä. Motti neuvostojoukkojen ympäriltä purettiin vasta, kun välirauha koitti.
Jatkosodassa Ylöjärven miehen palvelus jatkui jalkaväkirykmentti 8:ssa. Siinä samassa, jonka vaiheista Väinö Linna kirjoitti myöhemmin romaanin Tuntematon sotilas.
– Sodan jälkeen 1950-luvulla me JR8:ssa sotineet saimme katsoa Edvin Laineen Tuntemattoman kutsuvierasnäytöksessä Helsingissä ennen muita. Minusta se on ihan hyvä elokuva – Mollbergin versiosta en niinkään pitänyt, teoksen vaiheita itsekin elänyt Järvenpää pohtii.
Huumetabletteja ja sielunhoitoa
Elämä Tuntemattoman sotilaan rykmentissä ei ollut niin siloteltua kuin Linnan kirja antaa ymmärtää. Jaana Laamasen teoksessa Eino Järvenpää puhuu myös sellaisista asioista, joista on aiemmin mieluiten vaiettu.
Yksi niistä on lääkintähenkilöstön laukkujen sisältö. Rykmentin kuudennen komppanian lääkintäaliupseerina palvelleelle Järvenpäälle aihe tuli erittäin tutuksi.
– Lääkkeet olivat pienissä metalliputkiloissa, ja niitä löytyi moneen vaivaan. Kyllä me tiesimme, että ne ovat aika kovia aineita, mutta pitihän niitä antaa, jos tarve oli, Järvenpää tiivistää.
Jos sotilaalla oli yskä, hänelle saatettiin antaa heroiinitabletteja. Ripulin paransi puolestaan oopiumi, ja löytyipä laukusta myös rauhoittavaa lääkettä, luminaalia.
Sotavuosien kovimman huumausaineen, pervitiinin, kanssa Järvenpää ei ollut tekemisissä.
– Ennen tätä kirjaprojektia harva on minulta niistä mitään kysynyt, veteraani toteaa.
Järvenpään mukaan hän kertoi Laamasen kirjaa varten sodasta aivan kaiken, minkä suinkin muisti. Monelle lukijalle uutta tietoa saattaa olla se, mitä kaikkea lääkintäaliupseerin toimenkuvaan joukkosidontapaikalla kuuluikaan.
– Ei se ollut pelkkää kehon vaivojen hoitoa. Joskus kuolevien puolesta piti esimerkiksi rukoilla, kun he sitä pyysivät.
”Kauheudet olivat mielessä pitkään”
Jatkosodan aikana Eino Järvenpää kiersi komppaniansa mukana ympäri nykyisen Venäjän valtion hallussa olevaa Karjalaa. Tutuiksi tulivat muiden muassa Petroskoi ja Syväri.
Monta vuotta kestänyt matka sisälsi paljon taisteluita, kärsimystä ja kuolemaa. Järkyttävimmäksi sotakokemuksekseen Järvenpää mainitsee Mantsinsaaressa tapahtuneen neuvostovankien joukkoteloituksen, jonka hän joutui todistamaan omin silmin.
Rauhan laskeuduttua Järvenpää komennettiin vielä Lapin sotaan. Vuoden 1944 marraskuussa ylöjärveläinen pääsi vihdoin lopullisesti siviiliin.
– Kyllä sodan kauheudet olivat mielessä pitkään. Ne tulivat uniinkin. Joskus silmien eteen ilmestyi niin ikäviä tapauksia, että pahaa teki, Järvenpää sanoo irvistäen.
– Mutta töitä kotitilalla oli niin paljon, että kauheimmat asiat alkoivat unohtua pikkuhiljaa, hän jatkaa.
Iloa sotainvalidin elämään toi sota-aikana kirjeenvaihdolla sattumalta löytynyt vaimo Annikki. Peräti 70 vuotta yhdessä olleelle pariskunnalle on siunaantunut aikojen saatossa kaksi lasta, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia.
Ennen Jaana Laamasen kirjahaastatteluja Järvenpään mielessä on siis ollut muutakin ajateltavaa kuin sota.
– Eivät jälkipolvetkaan ole näistä asioista minulta kauheasti kyselleet. Muiden veteraanien kanssa sotia on silloin tällöin tullut muisteltua, mutta muuten harvoin, Järvenpää kertoo.
Pian käsillä olevaa Suomen itsenäisyyspäivää Järvenpää arvostaa suunnattomasti. Hän itse aikoo viettää juhlapäivää rauhallisesti kotioloissa.
– Aika usein on tullut mentyä erilaisiin veteraanitapahtumiin, mutta vielä en osaa sanoa, jaksammeko tänä vuonna lähteä minnekään, Järvenpää aprikoi.
– Tuntematonta sotilasta en varmaankaan viitsi katsoa. Se elokuva on nähty jo tarpeeksi monta kertaa, hän naurahtaa.
+++++
Suomen itsenäisyyspäivää vietetään lauantaina 6. joulukuuta.
Kommentointi on suljettu.