Neuloosi eli lähes pakonomainen tarve neuloa ajasta ja paikasta riippumatta leviää myös Ylöjärvellä. Työväenopiston Islantilainen villapaita -kurssi täyttyi hetkessä kokeneista ja aloittelevista neulojista.
Täyteen buukattu kurssi on samalla malliesimerkki sopeutumisesta korona-aikaan: lähiopetukseen suunniteltu kurssi taipui muutaman käänteen jälkeen etäkurssiksi Teamsiin. Osallistujat ovat tyytyväisiä: neulepaidat valmistuvat kotioloissa ja verkossa saa tukea opettajalta ja muilta opiskelijoilta. Ilmoittautessaan kurssille tamperelainen Melisse Jarske iloitsi, kun alkuperäinen kurssipaikka oli Ylöjärvellä työpaikan lähellä.
– Nyt se on vieläkin lähempänä – kotona, hän kertoo Teamsin välityksellä.
Kurssia ohjaa vesilahtelainen Miia Kinnari, joka hurahti islantilaisten villapaitojen neulomiseen joitakin vuosia sitten ensimmäisellä matkallaan Islantiin. Kinnari ihastui siellä neulemekkoon, jonka kallis hintalappu hirvitti niin, että hän marssi paikalliseen lankakauppaan, hankki langat ja ohjeet ja neuloi itselleen mekon – islanninkielisten ohjeiden avulla.
– En osaa islantia, mutta halusin mekon ja päätin, että teen sen.
Tämän jälkeen hän on neulonut jo 50 islantilaispaitaa.
Kauniin ulkoasun lisäksi islantilaisneuleet suojaavat jonkin verran tuulelta ja vedeltä.
– Harrastan retkeilyä ja kalastusta ja siinä olen todennut, että villapaita on paras käyttövaate. Se pitää lämpöä vaikka olisi kosteaa, kertoo suosittua riddari-mallia kurssilla neulova Toni Koskinen.
Hän osallistui syksyllä opiston villasukkakurssille, ja opettaja rohkaisi jatkamaan harrastusta islantilaispaitojen parissa.
Kestää käyttöä
Kinnari kertoo, että oikein hoidettuna paidat ovat kestäviä. Kinnarilla on edelleen käytössä hänen äitinsä 1990-luvun alussa neuloma islantilaispaita.
– Olin silloin lapsi ja sanoin äidille, että tee siitä vähän isompi, että se mahtuu minulle aikuisenakin.
Villapaita on ollut hänellä tallipaitana eikä sitä ole pesty 30 vuoteen pesty.
– Lumisina talvina pyörittelen sen kerran talvessa ulkona ja tuuletan, Kinnari sanoo.
Moni islantilaispaitaa neulova on saanut havaita, että islantilaisten lankojen saatavuudessa on viime aikoina ollut ongelmia niiden suuren suosion vuoksi. Esimerkiksi Koskinen joutui tilaamaan paitaan tulevat neljä eri väristä lankaa eri kaupoista.
Kinnari suosisi mielellään suomalaista lampaanvillaa, mutta islantilaisen lampaanvillan päällimmäinen kerros on säänkestävämpää kuin kotimaisen.
– Kun se on kehrätty langaksi, se pitää pienen vesisateen. Ensimmäiseksi lanka tuntuu karkealta käteen. Kun se on neulottu villapaidaksi, viimeistelty kunnolla ja sitä on pidetty vähän aikaa, se on yllättävän pehmeän tuntuinen.
Loppusilaus valmiiseen villapaitaan tehdään – ehkä hieman yllättäen – vesipesulla, ja siihen Kinnari suosittelee pesukoneen villaohjelmaa. Linkoukseen kannattaa valita isot kierrokset, että paita pyörii vinhasti rummun ulkokehällä. Käsin kastellessa, kuten myös hitaassa linkouksessa villapaita saattaa venyä.
Aloita hihoista
Kinnari korostaa oman käsialan testauksen tärkeyttä mallitilkulla, ettei työtä tarvitse hyvän matkaa neulottuaan purkaa. Neulomisen hän suosittelee aloittamaan hihoista. Anne Korkala on saanut molemmat hihat lähes valmiiksi. Hän ei ole neulonut sitten kouluvuosien.
– Oikean silmukan osasin tehdä, mutta nurjan silmukan olen opetellut kirjasta tekemään. Kirjoneulekaan ei ollut kauhean monimutkaista. Toki kun kaarrokkeessa tulee useampi lanka, saattavat sormet mennä sotkuun, mutta kyllä siitäkin selvitään, Korkala luottaa.
Myös Johanna Koivu lähti rohkeasti kurssille vaikka ei ole neulonut pitkään aikaan ja on vasenkätisenä vieläpä opetellut neulomaan oikeakätisesti.
Yksi islantilaiseen villapaidan neulomisen etuja on, että paitaan ei tule saumoja, koska se neulotaan pyöreänä neuleena.
– Luulen, että suosio on osittain siinä, että kun saa neuleen puikoilta pois, se on melkein valmis. Ainoastaan pienet reiät tulee kainaloihin ja ne pitää kiinnittää ja paita on valmis, Kinnari sanoo.
Käsitöitä ahkerasti tekevä Tuulikki Junttila näyttää tietokoneen ruudun välityksellä lähes valmista Metsän peitto -malliin neulomaansa paitaa, josta on enää kainaloiden reiät kiinnittämättä. Paidan neulomisen hän aloitti kurssin alussa neljä viikkoa aiemmin.
– Osallistuminen kurssille on paras tapa saada kaikki pienet niksit ja vinkit, mitä ei pysty ohjeesta löytämään, Junttila sanoo.
Useille työväenopiston käsityökursseille osallistunut Terhi Kinnunen on porukan ainoa, joka tekee villatakkia.
Hän toivoo, että vastaisuudessakin ylöjärveläiset löytäisivät käsityökurssit, jotta kurssit täyttyvät ja hän pääsee itsekin oppimaan uusia taitoja.