Saattohoidon tullessa ajankohtaiseksi moni ylöjärveläinen potilas ja tämän omainen ilmaisevat helpottuneisuutensa ja kiitollisuutensa siitä, että kotikaupungin terveyskeskuksen akuuttiosasto ja kotitiimi antavat kuolevalle yksilöllisesti suunniteltua hoitoa. Osastonlääkäri Marjo Viik ja lähihoitaja Satu Rajala kertovat, että Ylöjärvellä on kehitetty vuosien saatossa oma saattohoitomalli, joka on saanut paljon kiitosta. Kotisaattohoito on viime vuosina kasvattanut suosiotaan.
Ylöjärven terveyskeskuksen akuuttiosaston osastonlääkäri Marjo Viik ja lähihoitaja Satu Rajala sekä kotitiimin kotiutuskoordinaattori Vesa Jormanainen ja lähihoitaja Pirjo Nyman tietävät, että moni saattohoitoa tarvitseva ja tämän läheinen kokevat helpotuksen tunteen kuullessaan, että apu ja palvelu ovat omalla paikkakunnalla.
Marjo Viik ja Satu Rajala korostavat, että saattohoitoa tarvitsevat saavat lupapaikan akuuttiosastolta, jossa saattohoito toteutetaan.
– Käymme potilaan ja tämän nimeämien omaisten, läheisten tai ystävien kanssa saattohoitokeskustelun, jossa potilas kertoo tahtotilansa. Saattohoidossa potilas on aina keskiössä, Viik ja Rajala korostavat.
– Nykyään saattohoitoon tulee ihmisiä, joilla ei ole lähisukulaisia. Nämä voivat ottaa mukaan luotetun henkilönsä, he tarkentavat.
Ylöjärveläiset ovat löytäneet hyvin kotisaattohoidon. Kotiutuskoordinaattori Vesa Jormanainen ja lähihoitaja Pirjo Nyman sanovat, että aikanaan kotisaattohoitoa aloitettaessa oletettiin palvelumuotoa käytettävän pari kertaa vuodessa. Toteutuma on kovin toisenlainen. Yhä useampi saattohoitoon tuleva valitsee kotisaattohoitovaihtoehdon.
– Ylöjärvellä on ollut monta nuorta ihmistä, jotka ovat halunneet nukkua pois nimenomaan kotonaan, Jormanainen ja Nyman kiteyttävät.
– Kotisaattohoito edellyttää, että asiakkaalla on koko ajan vierellään ihmisiä. Kotitiimin henkilökunta on tavoitettavissa ympäri vuorokauden ja läsnä mahdollisuuksien mukaan. Silloin ei katsota kelloa, he sanovat.
Jokaiselle uniikki kohtelu
Ylöjärven terveyskeskuksessa saattohoito on ollut keskeinen kehityskohde jo vuosien ajan. Akuuttiosastolla on työskennellyt niin lääkäreitä kuin hoitajia, jotka ovat halunneet keskittyä kuolevien potilaiden hoidon edistämiseen.
Marjo Viik, Satu Rajala, Vesa Jormanainen ja Pirjo Nyman kiittävät Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella vallitsevaa myönteistä ilmapiiriä, jossa määrätietoisesti kannustetaan edistämään saattohoitoa maakunnan jokaisessa kunnassa. Ylöjärveläiset terveydenhuollon ammattilaiset arvostavat Tampereen yliopistollisen sairaalan palliatiivisen yksikön ylilääkäriä Juho Lehtoa, joka pitää säännöllisesti yhteyttä arjen työtä tekeviin ammattilaisiin kunnissa.
Viik, Rajala, Jormanainen sekä Nyman muistuttavat, että potilaat ja asiakkaat sekä heidän omaisensa ja läheisensä ovat parhaita palautteen antajia.
– Koemme, että olemme onnistuneet tehtävässämme. Kuukausien ja jopa vuosien jälkeen saattohoidossa omaisena tai läheisenä olevat tulevat kauppareissulla kiittämään inhimillisestä ja laadukkaasta hoidosta. Tämä kannustaa, ja tämä on paras palaute tehdystä työstä, he kertovat.
Viik, Rajala, Jormanainen ja Rajala sanovat, että Ylöjärvellä on ollut erinomaiset mahdollisuudet kehittää saattohoitoa.
– Lähtökohtamme on, että akuuttiosastolle saattohoitoon tulevalle potilaalle järjestetään oma huone. Huomionarvoista on, että jotkin saattohoitoon tulevat toivovat, että he saisivat olla muiden potilaiden kanssa samassa huoneessa, Viik ja Rajala kertovat.
– Saattohoidossa olevan potilaan suhteen ei ole esimerkiksi vierailurajoituksia. Yksi lähiomainen saa ruoan osastolta ollessaan potilaan luona. Yöpyminen on mahdollista, ja sitä käytetään varsin paljon. Vuode on samassa tilassa kuin saattohoidettava, Rajala tarkentaa.
Akuuttiosastolla on saattohoitokansio, johon on koottu laajasti tietoa hoidosta ja potilaan kuoleman jälkeisistä hoidettavista asioista.
– Tyypillisin toive saattohoidettavalla on, että läheinen tai läheiset olisivat paikalla kuoleman kohdatessa, Rajala toteaa.
– Moni haluaa nauttia lempiruokaansa, kokea makunautinnon, hän lisää.
Jormanainen muistaa tapauksen, jossa saattohoidossa ollut toivoi pääsevänsä saunan lämpöisiin löylyihin ja nauttimaan oluen.
– Toteutin toiveen.
Omainenkin tarvitsee hoivaa
Saattohoidossa keskitytään oireiden hoitoon.
– Lievennämme muun muassa kipua, limaisuutta ja hengenahdistusta, Marjo Viik ja Satu Rajala sanovat.
– Niin potilas kuin hänen läheisensä saattavat kokea henkistä ahdistusta. Hoitohenkilöstömme tarjoaa tukea myös omaisille, he kertovat.
Yllätyksellisissä, vauhdilla etenevissä saattohoitotapauksissa omaiset tarvitsevat ulkopuolista keskusteluapua.
– Saattohoidossa olevan sairaus on myös omaisten sairaus. Tämä konkretisoituu varsin monessa tapauksessa, Vesa Jormanainen ja Pirjo Nyman tunnistavat.
He tietävät, että nimenomaan kotisaattohoidossa korostuu kuolevan ihmisen läheisten tukemisen tarve.
Viik, Rajala, Jormanainen ja Nyman ovat mielissään siitä, että saattohoitoon tulevat potilaat kertovat hyvin avoimesti itsestään, kulttuuristaan sekä toiveistaan.
– Meille on merkityksellistä, että tiedämme, miten eri kulttuureista lähtöisin olevia ihmisiä käsitellään. Etenkin kotisairaanhoidossa olemme täysin asiakkaan tontilla, Jormanainen kuvailee.
Saattohoidossa olevien potilaiden kunto ja jaksaminen huonontuvat pikkuhiljaa. Voimattomuus ja väsymys ottavat niskalenkin kuolevasta ihmisestä. Puhelias ihminen hiljenee.
”Jokaisella on oma tarinansa”
– Jokaisella saattohoidettavalla ja poisnukkuvalla ihmisellä on oma, täysin ainutkertainen tarinansa, Marjo Viik, Satu Rajala, Vesa Jormanainen ja Pirjo Nyman kertovat kunnioittaen.
Nelikko sanoo tiedostavansa, että kuolema on luonnollinen asia.
– Potilaat, asiakkaat, heidän tarinansa koskettavat. Jokaisen poismenon jälkeen tulee hetki, jolloin käydään hoidetun ihmisen asiaa lävitse, he kertovat.
– Osamme on vahvistaa potilasta ja tämän läheisiä kohtaamaan edessä oleva.
Kotitiimi tapaa omaiset noin kuukauden kuluttua saattohoidetun poismenon jälkeen. Tapaamiset ovat hyvin tärkeitä omaisille.
