Maanantaina saimme jälleen lukea uutisen, jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa toista vuotta perättäin. Tämä selviää YK:n tuoreesta onnellisuusraportista. Suomessa onnellisuus tuntuu vain kasvavan, sillä ero muihin maihin on kasvanut entisestään, ja ero alkaa olla merkittävä.
Mutta onko tutkimus oikeassa? Koko kansan tasolla kenties, mutta yksilön kohdalla onnellisuus on aina kiinni ajassa.
YK:n onnellisuustutkimuksessa painotetaan erilaisia asioita, kuten bruttokansantuotetta, vapautta ja sosiaaliturvaa. Monelle onnellisuus on kuitenkin paljon muutakin.
Tällä hetkellä onnellisuutta on kerättävä pienistä ja arkisista asioista. Aamun koiralenkillä auringon paistaessa voi tuntea olonsa onnelliseksi, kun unohtaa hetkeksi koronan ja muut murheet. On helppo arvioida, että tällä hetkellä onnellisuutta on varmasti vähemmän kuin normaalitilanteessa. Erilaisia vaikeuksia on monilla, kuten yrittäjillä, lomautetuilla, irtisanotuilla, ystäviään ja läheisiään kaipaavilla ja etenkin sairastuneilla.
Onnea voisi varsinkin nyt etsiä myös haaveista. Etenkin siitä todennäköisestä näkymästä, että vielä tulee se aika, kun koronaepidemia on ohi ja elämä palaa turvallisilta tuntuville raiteilleen.
Onneksi suomalaiset kestävät melko hyvin vastoinkäymisiä. Toki, jos niitä on paljon, se vaikuttaa luonnollisesti onnellisuuden tunteen vähenemiseen.
Edesmennyt radiotoimittaja ja kirjailija Perttu Häkkinen määritteli onnellisuuden seuraavalla tavalla: ”onnellisuus on hetkellistä vitutuksen puutetta”. Suuresti kunnioittamani Häkkinen oli älykäs terävän huumorin mies, eikä sitaattia kannata tulkita kirjaimellisesti. Siinä on kuitenkin totuuden siemen: mitä vähemmän harmeja sitä enemmän tilaa onnellisuuden tunteille.
