Mikä iloinen yllätys. Löysin aamulla keittiönpöydältä miehen kirjoittaman lapun, jossa luki ytimekkäästi: kodinhoitohuoneessa oli hiiri.
Vihaan teitä pikkujyrsijät! Voisitteko jättää meidät rauhaan?
Rakensimme omakotitalomme maalle 12 vuotta sitten. Ensimmäiset kymmenen vuotta saimme olla rauhassa, mutta sitten se alkoi.
Olin eräänä aamuna suihkussa, kun satuin vilkaisemaan sivulleni ja aloin kirkua. Kaksi ruskeaa nappisilmää tuijotti minua kummastuneen näköisenä saunanoven viereltä.
Mies eristi saunan, loukutti sen ja sai saaliiksi kaksi metsähiirtä. Tämän jälkeen saunan katonraja verkotettiin. Hyvästit, te ei-toivotut vieraat.
Mutta ei mennyt kauaa, kun mies alkoi kuulla rapinaa varastosta. Se olikin paha juttu, sillä tila oli täynnä kaikenlaista rojua.
Rojut piti kantaa ulos, mutta koska se ei käynyt hetkessä, hiiri sai aikaan laaja-alaista tuhoa. Yli puolet tavaroista lensi lopulta kaatopaikalle.
Toinen hiiristä jäi kiinni, mutta toinen oli niin ovela, että se oppi napsimaan juustot ilman että loukku napsahti.
Apuun hankittiin vanhempieni kissa ja sen jälkeen sukulaiseni hiiritappajana mainetta niittänyt koira. Mutta mikään ei auttanut. Hiiri pääsi aina luikahtamaan jonkin putken taa piiloon.
Lopulta voiton vei mies ja imuri.
Tämänkertainen hiiriepisodi alkoi, kun mies kertoi kuulleensa yöllä epätavallisia ääniä. Voi ei. Taasko hiiri?
No hiiripä hiiri, ja jälleen kerran saunassa. Se hiiri sai verisen lopun.
Sauna eristettiin, mutta siitä huolimatta toinen hiiri onnistui murtautumaan eristyksistä läpi. Ilmeisesti se yksilö, joka löytyi kuolleena tänä aamuna kodinhoitohuoneesta.
Toivottavasti tämänvuotinen hiiri-invaasio oli nyt tässä.
Sillä sen jälkeen kun olen saanut kodinhoitohuoneen siivottua, minulla on työn alla uusi ongelma: yläkerran kylpyhuoneen jäätyneet putket.
