Black Friday ja muut suomalaiset juhlapäivät

 

Juttelimme työpaikalla Black Fridaysta ja mietimme, mitkä ovat sen juuret.

Onko Black Friday juhla vai pelkkä kulutusjuhla? Ja miten se liittyi mihinkään – paitsi ostamiseen, Yhdysvaltoihin ja ehkä myös kiitospäivään?

Vastaus löytyi netistä. Black Friday on kiitospäivää seuraava perjantai, jonka alennusmyynnit laukaisevat joulun kulutushysterian. Sen syvällisempää merkitystä päivällä ei ole.

 

On jännää ja vähän huvittavaakin seurata, miten yhdysvaltalaiset perinteet leviävät Suomeen. Muutama vuosi sitten en ollut kuullutkaan Black Fridaysta. Nyt mietin, että silloin kannattaa kurkata kodinkoneliikkeiden nettisivuille.

Eikä siitäkään ole montaa vuotta, kun Halloween rantautui Suomeen, ja pyhäinpäivän vietto alkoi vastaavasti hiipua.

Ensin kaupat täyttyivät pääkallo- ja hämähäkkikrääsästä. Meillä kotona lapsi alkoi käydä alakoulun Halloweendiscossa. Ja sitten me aikuisetkin aloimme vetää noita-asuja päälle.

Olin silti yllättynyt, kun kuulin radiosta, että ainakin pääkaupunkiseudulla lapset kiertävät nykyisin talosta taloon hokemassa ”Karkki vai kepponen”.  En tiennyt, että sekin puoli juhlaa on jo täällä.

 

Mutta vaikka monet juhlat tulevatkin tänne Yhdysvalloista ja usein kaupallisista syistä, niistä voi silti tulla aito osa suomalaista juhlaperinnettä. Ovathan äitien- ja isäinpäivätkin rantautuneet tänne alun perin rapakon takaa. Samoin ystävänpäivä.

Oikeastaan melkein kaikki juhlat ja perinteet ovat ainakin osittain lainaa. Otetaan nyt vaikka pääsiäisperinteet. Esimerkiksi pääsiäisnoidat ovat tulleet meille Ruotsista ja joulukuusi Saksasta tai kenties Virosta.

 

Jossain menee kuitenkin raja.

Oma rajani menee siinä, että alkaisin viettää esimerkiksi kiitospäivää.

Telkkarin katselua, suvun kanssa juhlimista ja kalkkunan syöntiä ilman sen kummempaa syytä? Ei kiitos.

Sen sijaan pidän kovasti siitä, että vanhan suomalaisen sadonkorjuujuhlan eli Kekrin vietto on yleistynyt. Vai liekö sekään alun perin täysin suomalainen perinnejuhla?