Ei ole minun päänsärkyni

Päänsärky on katala vaiva. Se kuormittaa ja vie parhaan terän toimintakyvystä. Se ei kuitenkaan näy päälle päin. Siksikin sitä on helppo vähätellä.
Toisaalta juuri piiloutuminen erilaisten särkyjen taakse ja niihin vetoaminen, kun työt eivät suju, voi olla ongelma. Jotkut työntekijät esimerkiksi hakevat niin sanottuja pahan mielen sairauslomia: valittavat kipujaan, vaikka oikeasti kyse on työhaluttomuudesta.
Kuinka sitten kiistää toisen särky? Ei välttämättä mitenkään. Eri asia on, voiko työntekoa silti vaatia.
Yleisin päänsärkytyyppi on jännityspäänsärky. Jopa yli puolet ihmisistä kärsii siitä jossain elämänsä vaiheessa. Tällainen päänsärky liittyy esimerkiksi niska-hartiaseudun lihasten jännitystiloihin, vaikka jumit eivät aina yksin selitäkään kipuja.
Loogista kuitenkin on, että esimerkiksi pitkään matkustaessa lihakset jännittyvät. Varsinkin, jos vaikkapa tekee kuten minä: kirjoittelee huonoissa asennoissa. Sieltä se särky hiipii – melko takuuvarmasti, ellen ole aivan erityisen hyvin varustautunut sitä vastaan.
Jännityspäänsäryissä lohdullista on se, etteivät ne johdu mistään hengenvaarallisista sairauksista, kuten aivokasvaimista tai -verenvuodoista. Minulla ei siis ole päässä vikaa, vaikka sitä särkeekin.
Päänsärkyihin löytyy onneksi hyviä lääkkeitä. Reseptittömistä en kuitenkaan ole kokenut saavani riittävästi helpotusta, joten lääkärit ovat saaneet auttaa. Tutkimuksiin kannattaakin hakeutua, jos päänsäryt pitkittyvät ja toistuvat eli alkavat merkittävästi haitata arkea.
Olen vastaanotoilla saanut keskustella eri hoitomahdollisuuksista. Tiedän, että säännöllisesti käytetyt särkylääkkeet voivat aiheuttaa lääkepäänsäryn: noin joka toisena päivänäkin otetut lääkkeet voivat kuulemma alkaa ylläpitää kiputiloja. Lisäksi lääkkeet voivat väsyttää.
Mutta myös liike on lääke – ainakin tyypillisiin jännityspäänsärkyihin. Itse olenkin saanut parhaan avun erilaisista nyrkkeilyliikkeistä. Toisaalta olen nyt jäänyt koukkuun näihin liikuntamuotoihin: jos en käy vähintään pari kertaa viikossa jumppaamassa niska-hartiaseutua, päänsärky on taattu.
En minä silti voi tietää, miltä jostakusta muusta tuntuu. En ainakaan tarkalleen, vaikka sitä kuinka kuvailtaisiin. Kivun muodot ja voimakkuudet lienevät lopulta aina yksilöllisiä.
Mutta sen tiedän, että kipu on raskas taakka – kenelle tahansa. Omat särkyni saattavatkin tehdä minut hieman aiempaa empaattisemmaksi muita kipuilijoita kohtaan. Ainakin silloin, kun omaa päätäni ei särje.