Maailman kolmesta tuhannesta Glen of imaalinterrieristä paras asustaa peltojen keskellä Viljakkalassa. Kassu-glenni aloitti näyttelyuransa jo pienenä poikana ja sen palkintokaappi vain täyttyy täyttymistään.
– Näyttelykehässäkin vedämme Kassun kanssa kaiken leikiksi. Se tapa toimii meillä.
Viljakkalalaisen omakotitalon pihamaata pitkin juoksee vastaan kaksi iloisesti haukkuvaa pörröpäätä. Glen of imaalinterrierit, tutummin glennit, Kassu ja Tellu toivottavat vierailijan tervetulleeksi kotiinsa, jossa nautitaan nyt mitalikahvit.
Vaikuttaa tosin siltä, että itse juhlakalulla ei taida olla harmainta aavistusta, ketä tässä nyt juhlitaan – tai sitten Kassu suhtautuu vain nöyrästi meriitteihinsä.
Ylpeyteen olisi kyllä syytä.
Kolmisen viikkoa sitten Kassu, kennelnimeltään Highlanders Dream Casper, pakkasi kymmenen glennikaveriaan ja yhden mäyräkoiran bussiin ja otti suunnaksi Hollannin pääkaupungin Amsterdamin ja siellä järjestetyn Maailman voittaja -koiranäyttelyn.
Reissu ei ollut turha. Parivuotias glennipoika päihittikin näyttelykehässä kaikki 40 kilpakumppaniaan ja palasi kotiin Viljakkalaan rotunsa maailman voittajana.
Spesiaali tapaus
Kassun kasvattajan, Kennel Gleann’ia pyörittävän Tiina Assisen mukaan voitto ei tullut mitenkään kovin suurena yllätyksenä. Alkujaan Saksasta kotoisin oleva Kassu kun on ollut aina melko spesiaali tapaus.
– Kassussa yhdistyvät juuri ne jutut, mitkä glennipojissa puhuttavat: suuri pää, vahva luusto ja hyvä rakenne. Lisäksi se on valtavan iloinen koira ja oikean ohjaajan käsissä mitä mainioin esiintyjä, 25 vuotta glennejä kasvattanut Assinen kertoo.
Myös Kassun perheellä oli luottoa pojan esiintymistaitoihin. Anne ja Teuvo Hakasen mukaan koira esiintyi Assisen kanssa kehässä kuin tanssien.
– Kyllähän meillä oli ihan alusta alkaen sataprosenttinen luotto Kassuun. Näin, kun koira oikein syttyi kehässä ja teki parhaan mahdollisen suorituksen, koiran isäntä kehuu.
Järkevää jalostusta
Mutta ei kehään kylmiltään astuta. Pohjatyötä on tehty siitä asti, kun Kassu oli pentu. Ennen tuoreinta maailman voittaja -meriittiään koira on kiertänyt kasvattajansa kanssa ympäri ämpäri Eurooppaa. Viime vuonna Kassu valittiinkin voittojensa perusteella kotimaassa vuoden glenniksi.
Assinen sanookin, että näyttelymenestyjäksi tähtääminen vaatii omat juttunsa.
– Se on vähän kuin huippu-urheilijan valmentamista. Kotona koiraa liikutetaan ja ruokitaan ja se saa elää tavallista perhearkea. Kasvattajana minä taas hoidan turkin, näyttelyt ja jalostukseen liittyvät asiat, myös Suomen glennit ry:n puheenjohtajana toimiva Assinen kertoo.
Mannekiiniuran pääpointtina ei ole kuitenkaan pelkkä meriittien keruu. Assisen mukaan näyttelyissä menestyminen mahdollistaakin harvinaisen rodun järkevän jalostamisen.
– Intohimoisena glenniharrastajana näen kaikkein tärkeimpänä sen, että risteytämme keskenään vain terveitä koiria. Esimerkiksi Kassu on meriittiensä puolesta todella hyvä ja haluttu koira jalostukseen, mutta jos sillä ilmenee tutkimuksissa vaikka lonkkavikaa, ei sitä jalosteta, Assinen sanoo.
Pörröpäinen perhekoira
Kassu on yksi Suomen 400:stä ja maailman 3 000 glennistä. Suomi kuuluukin harvinaisen rodun kasvattajamaiden kärkikastiin.
Assinen kertoo, että irlantilaisrotu on jalostettu alun perin maajussien navettakoiraksi, jonka tehtävänä oli pitää rakennukset siistinä tuholaisista.
Persoonallisen näköistä terrieriä on käytetty myös luolakoirana mäyrän metsästyksessä.
– Glennin on kuvailtu näyttävän karkeakarvaiselta, metrin pituiselta koivunhalolta, jolla on töppöjalat. Sympaatisesta ulkonäöstään huolimatta glenni on metsästyskoirana todellinen peto, jolla on brutaali tapa ottaa saalis hengiltä, Assinen naurahtaa ja lisää, että glennin käyttäminen metsästykseen on Suomessa kielletty.
Pörröpäinen glenni on kuitenkin kotioloissa mitä mainioin perhekoira.
– Se on hirveän hyvä lasten kanssa ja tykkää osallistua kaikkeen sata lasissa. Kotona se kuitenkin pötköttelee mieluiten. Glenni on kuin iso koira pienessä paketissa ja vie ihmisten sydämet mennessään, viisi glenniä omistanut Anne Hakanen toteaa.
