Menivätkö yöunet?

Kesäaika alkoi muutama viikko sitten. Sekoittiko se vuorokausirytmisi? Minä en huomannut mitään muuta muutosta kuin sen, että autoni kello näytti jälleen puolen vuoden tauon jälkeen todellista aikaa.
Monen ihmisen keho kuitenkin kapinoi kellonaikojen siirtoa vastaan. Yksi tunti lisää normaaliajan edelle hapertaa unta ja oloa jopa viikoiksi. Se syö niitä hyötyjä, joita siirrolla kai haetaan.
Kesäajasta luopumisen puolesta on esitetty vankkaa tieteellistä näyttöä. Mutta ei siinä vielä kaikki. Suomen pitäisi nimittäin lisäksi kokonaan vaihtaa vyöhykettä eli siirtyä Keski-Euroopan aikaan. Näin ollen – niin kauan kuin pitäydymme nykyisessä – kelloissamme on kesäisin kahden tunnin virhe.
Eikö olisi hienoa, jos aamulla herätessä aurinko olisi jo korkeammalla ja vastaavasti illalla hämärä laskeutuisi jo varhaisemmin? Päivä ehkä alkaisi nykyistä pirteämmin ja illat taas rohkaisisivat lempeästi rauhoittumaan ja menemään aikaisin nukkumaan?
Kannattaisiko kokeilla? Olisimmeko näin rohkeita? Olisiko tämä oikeasti merkityksellinen muutos? En ole aivan varma.
Uskallan joka tapauksessa väittää, että pahimmat univaikeudet eivät johdu kahdesti vuodessa tapahtuvasta kellonaikojen siirtämisestä eivätkä muutenkaan tunnista tai parista sinne tai tänne.
Itse nukun heikoimmin silloin, kun arjen asiat vaivaavat. Niin voi tapahtua milloin ja missä vaan. Lienen silloin ainakin jossain määrin stressaantunut. Olen vastannut myöntävästi moneen pyyntöön ja haasteeseen, joten tekemistä, muistettavaa ja huolehtimista riittää.
En silti tahdo vähätellä kellonaikojen merkitystä. Minuunkin ne vaikuttavat muun muassa siten, että kun tiedän aamuyöllä olevan aikaisen herätyksen ja matkaan lähdön, nukun todennäköisesti erityisen huonosti, vaikka juuri silloin kaikkein eniten tarvitsisin syvää ja palauttavaa unta.
Pitäisikö ihmisten siis vain rauhoittua ja suorittaa vähemmän? Ehkä joidenkin meistä. Uskoakseni ainakin minun voisi olla viisasta joskus kokeilla sellaista elämäntapaa.
Tutkimusten mukaan merkittävin stressin aiheuttaja ei kuitenkaan ole suuri työmäärä, vaan epävarmuus. Se taas liittyy lähes aina muun muassa muutoksiin. Jo siitä syystä moniin ihmisten arkeen vahvasti vaikuttaviin kokeiluihin on lupa suhtautua epäilevästi.
Kaikkein rohkein ei ole hän, joka lähtee ajamaan äänekkäiden kellokkaiden muodikkaiksi mainostamia uudistuksia – ainakaan silloin, kun vanha toimintatapa on varsin kelvollinen. Kaikki muutosehdotukset eivät tarkoita parannusta – ainakaan suurelle enemmistölle. Johdonmukaisuus, ennakoitavuus ja lupausten pitäminen takaavat yleensä myös parhaat yöunet.