Alkusyksyn puhutuin urheilujoukkue Suomessa on ollut Susijengi. Lystikkään lempinimen itselleen antanut miesten koripallomaajoukkue venyi Sloveniassa käydyissä euroopanmestaruuskisoissa sensaatiomaisesti 12 parhaan joukkoon. Menestyksen myötä koris on noussut kansakunnan huulille.
Ylöjärven Pallon koripallojaoston puheenjohtajan Jari Eskolan mukaan lajilla on nyt käsissään kaikki ainekset buumiin. Puutarhakaupungissa kasvun mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset.
– Junioritoimintaa ei ole ollut vuosikymmeniin. Välillä sen vuoksi tuntuu pisto sydämessä, mutta kaikkeen ei pysty näillä resursseilla venymään, Eskola kertoo.
Tällä hetkellä YPA:n miesten edustusjoukkue pelaa kotimaisen koripalloilun pohjimmaisiin alasarjoihin lukeutuvassa IV-divisioonassa. Viime kaudella nousu sarjaporrasta ylemmäs oli enemmän kuin lähellä.
– Tulimme lohkossamme toiseksi, mikä itsessään ei olisi riittänyt nousuun. Ykkössijan vienyt joukkue ei kuitenkaan ottanut III-divisioonan sarjapaikkaa vastaan, ja sitä tarjottiin meille, itsekin YPA-paidassa kentällä esiintynyt Jari Eskola kertaa.
– Päätimme kuitenkin porukalla, että ilman urheilullisia ansioita emme halua nousta. Lisäksi aika ja resurssit olisivat astetta vaativammassa sarjassa joukkueellemme kysymysmerkkejä, hän jatkaa.
Vaikka YPA on menestynyt viime vuosina nousujohteisesti, ei Ylöjärven koripalloilun nykytilannetta voi pitää kovinkaan hohdokkaana. 1970-luvulla kovassa nosteessa ollut pallopeli ei ole enää vuosikymmeniin pystynyt kilpailemaan paikkakunnan lahjakkaimmista nuorista urheilijoista.
IV-divisioonan harrasteryhmä on tänä päivänä kaupungin ainoa koripallojoukkue.
– Laajimmillaan koristoiminta taisi olla täällä 1980-luvun alussa, jolloin YPA:lla oli miehissä sekä edustus- että kakkosjoukkue ja yksi poikien juniorijoukkuekin. Nyt treeneissämme käy säännöllisesti vajaat 15 pelaajaa, Eskola vertaa.
Toiminnan supistumisen lisäksi YPA:n koripallojaosto on päässyt pahasti ukkoutumaan. IV-divisioonassa pelaavan joukkueen nuorimmatkin pallonviskojat ovat iältään jo kolmekymppisiä. 52-vuotias Eskola kuuluu pelaavan kokoonpanon nestoreihin.
– Olosuhteet Ylöjärvellä ovat loistavat, siitä homma ei ole missään nimessä kiinni. Olemme saaneet pelata ja harjoitella loistokunnossa olevalla Urheilutalolla, mistä olemme kaupungille erittäin kiitollisia, korisnestori kumartaa.
Nuoret ohjataan naapurikaupunkeihin
Nuoria ylöjärveläisiä koripalloilu kiinnostaa Eskolan mukaan vaihtelevasti. Pelaamisen aloittamista pohtii hänen arvionsa mukaan vuosittain kymmenkunta paikallista lasta ja nuorta. YPA:n puoleen kääntyvät kyselijät lajin puuhamies ohjaa suosiolla naapuriseurojen suuntaan.
– Yleensä olen lähettänyt kiinnostuneille sähköpostia, jossa kerron Raholan Pyrkivän, BC Nokian ja Tampereen NMKY:n sekä Pyrinnön yhteystiedot. Näillä seuroilla on osaavat valmentajat ja junnutoimintaa lähes kaikenikäisille, Eskola huomauttaa.
Omiin juniorijoukkueisiin Ylöjärvellä tuskin riittäisi nykyisellään pelaajia. Eskola arvioi, että säännölliseen pelaamiseen ja harjoitteluun vaadittaisiin vähintään 15 innokasta ja keskenään samanikäistä harrastajaa. Lisäksi jonkun olisi sitouduttava joukkueen valmentamiseen.
– Omasta junioritoiminnasta kannattaa aina haaveilla, mutta en usko sellaista tulevan Ylöjärvelle ainakaan lähitulevaisuudessa. Taustaorganisaatiota vaaditaan sen verran, ettei moiseen ole nyt järkeä ryhtyä, puheenjohtaja linjaa.
Tampereella ja Nokialla treenaavien täkäläisten pelaajien määrää Eskola ei uskalla arvioida. On kuitenkin selvää, että Ylöjärvellä piisaa potentiaalisia lahjakkuuksia vaikka millä mitalla.
– Jos olet pitkä ja sinulla on hyvä koordinaatio, lähtökohdat tähän lajiin ovat hyvät. Mitä aiemmin lajin pariin päätyy, sitä paremmat mahdollisuudet on nousta huipulle, Eskola tiivistää menestysreseptin.
Kaikki alkaa hengailusta
It-alan näköalapaikalla työskentelevä Eskola on nähnyt elämänsä aikana läheltä niin suomalaisen kuin amerikkalaisenkin koripallokulttuurin. Jälkimmäinen on luonnollisesti monta harppausta kotimaista skeneä edellä.
– Yhdysvalloissa koris on osa nuorison yleistä hengailua. Siellä ei ole ollenkaan tavatonta, että suurten kaupunkien kentille kokoontuu viikonloppuisin yli sata toisilleen tuntematonta kaveria viskomaan koreja tai pelaamaan matseja.
– Luulen, että Suomessakin kipinä lajiin syntyy pihapeleissä. Jopa Ylöjärvellä näkee kesäisin pelaajia kaupungin ulkokoreilla, Eskola innostuu pohtimaan.
Suomen koripallomaajoukkueen taannoinen EM-menestys ei ole Eskolan mukaan mikään ihmeitä tekevä asia, mutta osana suurempaa kokonaisuutta kuitenkin merkittävä juttu. Suomalaisen koripalloilun uuden nousun siemeniä alettiin hänen näkemyksensä mukaan kylvää kaksi vuotta sitten.
– Susijengihän pääsi jatkopeleihin jo vuoden 2011 EM-kisoissa. Silloin kyse oli vielä arpaonnesta, mutta suoritus oli yhtä kaikki loistava, Eskola aloittaa perkaamisensa.
– Viime talvena seurajoukkue Joensuun Kataja eteni puolestaan EuroChallenge-peleissään historiallisen pitkälle. Kun siihen päälle lisää vielä tämän maajoukkueen tuoreen menestymisen, niin aika monta palikkaa alkaa olla buumia ajatellen jo kohdallaan, hän järkeilee.
Mikään urheilulaji ei kuitenkaan nouse kansakunnan kaapin päälle itsestään. Esimerkiksi viime vuosikymmenten suosikki jääkiekko on Suomen suurin ja kaunein urheilulaji pitkälti 1970-luvun oikeiden peliliikkeidensä ansiosta.
Eskolan mukaan koriksen nousu on nyt kiinni junioriseuroista. Kasvanut kiinnostus pitäisi osata ottaa vastaan oikealla tavalla.
– Lajista innostuneille ylöjärveläisille sanoisin, että kannattaa miettiä, miten paljon koripalloon on valmis satsaamaan. Jos matkat Tampereelle tai Nokialle eivät kuulosta liian pitkiltä, niin junnujen kannattaa tulla rohkeasti mukaan kokeilemaan, YPA-aktiivi kannustaa.
