”Lääkärintyö on salapoliisintyötä”, sanoo Jari-Vesa Isokotamäki, sairauksien Sherlock Holmes

50 vuotta täyttävä Jari-Vesa Isokotamäki pitää terveyttä ykkösasiana ja etsii asiakkaansa oireiden syytä pilkunviilaajan tarkkuudella. Tällä hetkellä lääkäriä surettaa erityisesti diabeteksen yleisyys.
Pihlajalinna, Jari-Vesa Isokotamäki, kuva: Iiria Lehtinen
Jari-Vesa Isokotamäki pitää vuodessa yleensä vain viisi lomapäivää, jotka ovat raskaampia kuin työpäivät, koska lomiin kasaantuu paljon hoidettavia asioita. Isompia lomia Isokotamäki ei kaipaa, koska ”nauttii työstään täysin siemauksin”.

Jari-Vesa Isokotamäellä on päällään puvunhousut ja loistavansininen liivi. Kädenpuristus on jämäkkä.

Yleis- ja työterveyslääkärissä mikään ei anna tuntumaa minkään sortin peruspertistä. Ja sen hän myöntää itsekin.

Isokotamäki pääsi lääketieteelliseen tiedekuntaan ensimmäisellä yrittämällä, opiskeli ahkerasti ja jätti biletyksen väliin, tekee hartiavoimin töitä ja suorastaan rakastaa kutsumusammattiaan yhä edelleen.

– Sanon usein, että olen kuin Sherlock Holmes. Lääkärintyö on salapoliisintyötä, Isokotamäki kuvailee.

Lääkitys kerralla kohdilleen

Isokotamäki kuuntelee ja haastattelee aina potilastaan tarkasti, ratkoo arvoituksia väsymättä. Toisinaan oireiden syyn ratkomiseen tarvitaan testejä, välillä myös useampia käyntejä, mutta periksi Isokotamäki ei anna.

Isokotamäki on työssään tinkimätön: kun oireiden syy on selvillä, potilaan pitää myös saada paras mahdollinen hoito. Sitäkin hän miettii huolella ja myöntää olevansa jopa pilkunviilaaja. Potilaalla ei leikitä.

Esimerkiksi verenpainelääkitys laitetaan kohdilleen kerralla.

– Jos määrään potilaalle verenpainelääkityksen, se toimii kerralla, enkä viilaa sitä. Tätä ovat potilaat ihmetelleet.

Isokotamäki ei myöskään sano koskaan, että ”kattellaan” ja jätä potilasta ja diagnoosia roikkumaan. Se ei olisi oikein.

–Terveys on tärkein, mitä ihmisellä on. Jos ihminen suo terveytensä käsiini, käsittelen sitä niin hyvin kuin pystyn.

Kuin vanhanajan perhelääkäri

Mutta palataan vielä Isokotamäen vaatetukseen. Miehen puvustakin voi tulla mieleen kuulu salapoliisi, mutta asu kertoo myös muusta.

– Kukaan ei ole vielä nähnyt päälläni lääkärintakkia.

Isokotamäki ei kaipaa ylleen vitivalkoisena liehuvaa lääkärin aseman vahvistajaa, koska arvelee, että asiakkaat tietävät ilmankin, kuka huoneessa on asiakas ja kuka lääkäri.

Työterveyslääkärillä on sitä paitsi useita ennestään tuttuja asiakkaita, joista osaa hän on palvellut jo 24 vuoden ajan.

Isokotamäki pitää siitä, että hän saa hoitaa samoja ihmisiä uudestaan ja uudestaan.

– Kai minä olen aika sosiaalinen. Ja kun tuntee ihmisen historian, diagnoosi osuu helpommin oikeaan. Suhdekin on parempi: potilas uskoo paremmin lääkärin sanaan, jos lääkäri on tuttu.

Isokotamäki kuvailee itseään vanhanajan perhelääkäriksi.

Titteli pätee siinäkin mielessä, että ne ihmiset, joita hän hoiti vauvoina, tuovat nyt omaa jälkikasvuaan vastaanotolle.

Se on mukava palkinto perhelääkärille.

Paino ja diabetes käsikädessä

Jari-Vesa Isokotamäki kokee usein onnistumisia, oikeastaan päivittäin.

– Onnistuminen voi olla jonkun mielestä ihan mitätönkin, mutta onnistuminen on onnistuminen, kun pystyy ratkaisemaan jotakin.

Sekin on voitto, kun potilasta pystyy auttamaan vaikkapa vain flunssan oireiden lievittämisessä.

Isokotamäki kykenee auttamaan myös esimerkiksi diabetespotilaita, mutta se ei estä häntä olemasta huolissaan tästä kansantaudista.

Diabetes on sairaus, joka häntä mietityttää ja surettaa tällä hetkellä eniten.

– Minulle tulee jatkuvalla syötöllä diabetespotilaita, nuoriakin.

Lääkäri piirtää käyrän. Siinä alempi ja ylempi viiva ovat identtiset. Toinen viivoista kuvaa painoa ja toinen kakkostyypin diabeteksen esiintyvyyttä.

– Ihmisten keskipaino ja diabeteksen esiintyvyys menevät aivan yksi yhteen.

Sata vuotta mittariin

Isokotamäki miettii, miksi esimerkiksi limujen ja hedelmien arvonlisävero on aivan sama, elintapasairauksiin kun pystyisi vaikuttamaan myös yhteiskunnallisilla ”porkkana”päätöksillä, joilla ohjataan syömään terveellisemmin.

Isokotamäki tähtää itse korkeaan ikään. Se on mahdollista siksi, ettei hänellä ole mitään kansantautia ja siksi että suvussa on pitkäikäisiä jäseniä.

– Lähden siitä, että sata rikotaan. Sata vuotta sitten suomalaisten keski-ikä oli 47 vuotta, mutta nykyään on helpompi elää täyteen ikäänsä.

Jari-Vesa Isokotamäki viettää 50-vuotisjuhliaan potilaiden ja asiakkaiden kanssa tarjoamalla kakkukahvit perjantaina 23.3. Hämeenkyrön Pihlajalinnassa kello 09–13 ja Ylöjärven Pihlajalinnassa kello 14–16.