– Lastenmusiikin ensisijainen tehtävä on koskettaa lasten kokemusmaailmaa, osin ylöjärveläisen lastenbändin Orffien rumpali kiteyttää. Bändi selvästi tuntee asiansa, sillä Leijassa 27. syyskuuta koittavan keikan liput varattiin heti loppuun.
Lastenmusiikki. Kaikkihan termin tietävät. Mutta mitä lastenmusiikki oikeastaan on? Mihin sitä tarvitaan erikseen? Kas, määritelmä ei olekaan helppo.
Mutta on yksi asia, jonka lastenbändi Orffit nostaa kuvastamaan kaikkea lastenmusiikkia: annetaan lapsille lasten omaa maailmaa.
– On arvokasta laulaa niistä asioista, jotka ovat pienen ihmisen arjessa ja mielikuvituksessa läsnä, bändin puheliain kaveri Hannu Sepponen avaa.
Kyse on siis ennen kaikkea sanoituksista. Ei vellota parisuhdekriiseissä vaan katsotaan maailmaa lapsen silmin.
Tämä ei tarkoita, että lasten musiikkia olisi olemassa, jotta lapsille tarjottaisiin vain sitä. Slayeriakin voi vekaroiden kanssa kuunnella, mutta kyse on siitä, että lapselle pitäisi ainakin välillä antaa mahdollisuus oleilla muusiikinkin saralla omassa omintakeisessa maailmassaan. Ja siten vähin erin oppia aikuisten musiikin maailmaan.
Ominaista tai ei
Sitten on lipsuvampia määritelmiä – lastenmusiikille jokseenkin tyypillisiä muttei ehdottomia eikä liioin vain lastenmusiikkiin kuuluvia.
On musiikillisia elementtejä, jotka vieraskielisellekin paljastavat kappaleen lastenlauluksi ja jotka jotenkin tuntuvat vetoavan lapsen mieleen.
– Toistettavuus, yltiöiloisuus, soitannollinen akustisuus, Sepponen listaa tuttuja mutta Orffeilta uupuvia piirteitä.
Vaihtelevuuskin on eduksi, jotta lapsen mielenkiinto pysyisi. Orffeilla se näyttäytyy eri musiikkityyleinä. Mutta on vaihtelu aikuistenkin mieleen.
Myös kasvattavuus liitetään lastenmusiikkiin. Orffeille se ei kuitenkaan ole lähtökohta, eikä bändi puhuisi suoranaisesta opettamisesta. Sitä paitsi aikuistenkin laulut voivat olla kasvattavia, saatella ymmärtämään maailmaa yhä paremmin.
Tähän kaikkeen liittyy käsitys lastenlaulujen yksinkertaisuudesta. Bändi hyväksyy sen sikäli, että lapsi ei toki vielä hahmota kaikkea mutkikasta. Mutta toisaalta yksinkertaisuus ei tarkoita ”hölmöä simppeliyttä”, kuten Sepponen muotoilee. Sinänsä yksinkertaisia elementtejä voi näet käyttää kekseliäästi. Ja toisaalta lapsellakin on oma omintakeisesti mutkikas ajattelutapansa.
– Niskakarvani nousevat pystyyn, jos lauletaan vain: ”Traktori ajaa, traktori ajaa.” Voisi aikuinen perehtyä lapsen kekseliäisyyteen, Sepponen huokaa.
Hän myös huomauttaa, että mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sitä mutkikkaampaa lastenmusiikkia tai useampia tasoja lastenbiisistä tämä voi oivaltaa. Ja kaiken kukkuraksi moni aikuistenkin biisi nojaa yksinkertaisuuden kauneuteen.
Kokeillen, opetellen hyvää
Orffien mielestä hyvä lastenmusiikki siis yrittää oikeasti tavoittaa lasten maailman. On uskallettava ottaa riskejä, kokeilla ja sietää epävarmuuksia, on hiottava, puntaroitava.
– Joskus lastenmuusikot sortuvat liian yksinkertaisiin ratkaisuihin, ja silloin lopputulos ei ole kovin kohottava. Kyllä lapset huomaavat, jos joku feikkaa. Enkä pidä aikuisnäkökulmasta, että aikuinen puhuu lapselle kuin tämä olisi jokin koira, että hän on etukäteen päättänyt, miten asiat menevät.
Ja kaikkea tätä, hyvän lastenbiisin tekoa ja lastenmusiikin määrittelyä, bändi opettelee vielä itsekin.
– Voi myös sanoa, että ainoaa kunnon lastenmusiikkia on se, mitä lapset itse tekevät.
Silloin bändi tietää onnistuneensa, kun se itse tuntee jossain valmistelemassaan biisissä taikaa tai kun lapsiyleisö ottaa musiikin vastaan innostuen ja koko keikan jaksaen, pyytävätpä vielä lisää.
Pala aikuisille
Lastenmusiikki ei kuitenkaan ole vain lapset sytyttävää. Orffeilla on bändin pariin jälkikasvun aikuistuttuakin jääneitä aikuisfaneja ja vaikkapa bändin biisejä baarissa toivovia kuulijoita. Onpa pumppu esiintynyt aikuisille rokkifestareillakin.
– Lauluissamme on toinenkin taso, jokin aikuisia puhutteleva juttu, kuten tarina – jotta aikuisetkin jaksaisivat kuunnella levyä koko automatkan, Sepponen selittää.
Bändi uskoo, että aikuiset voivat nauttia myös Orffien kipaleita tyypillisempien lastenlaulujen yksinkertaisuudesta, koska niitä kuunnellessa on helppo olla, ikään kuin leijua, aikuisten maailmaa miettimättä.
Lisäksi aikuiset saavat mielihyvää musiikista, kun näkevät lastensa nauttivan tästä.
Niinpä Leijan-keikkakaan ei ole yksin lasten kauraa.
– Ensisijaisesti esiinnymme lapsille mutta itse asiassa myös aikuisille – jos he tahtovat huomata sen.