Kirja-arvostelu: Kiira Korven runokirja on kaunis ja herkkä – ”En ole runouden tuntija, mutta tunnen, kun luen”

Koukkaan Tampereen Akateemiseen kirjakauppaan. Haluan käydä lukemassa muutaman runon Kiira Korven kirjasta Hyppää vaan. Olisikohan joku muukin tehnyt näin, hmm? Myyjä ohjaa minut kirjapinolle, sanon vain silmäileväni. Luen, selaan. Kiertelen muilla hyllyillä, tulen toisiin aatoksiin, palaan hyllylle. Ostan. Maksan 24,90 €.

Mitä mä nyt teen? Mitä mä nyt teen??? Auta. Luoja, Universumi, mikä ikinä    

Korkein voima.  Auta nyt perkele!

Näinhän me ajattelemme, pätkissä. Ja näin se runous toimii, se tiivistää olennaisen. En ole runouden tuntija, mutta tunnen, kun luen. Väliin itken, ne kirjojen jutut siis itkettävät. Huumorikirjoja kaipaan, tai sitten en vain osaa löytää niitä. Ensimmäisellä lukukerralla ahmin Kiiran kirjan, toisella lukukerralla huomasin kuvituksenkin, joka oli vallan osuvaa, yksinkertaistettua ja sen vuoksi jollain tavoin runomaista; onnistunutta, runoja tarkoin myötäilevää, kuvaavaa. Hienot eri osien värimaailmat, kiitokset Emmi Kyytsöselle.

Etsin kirjoittajakollegan eilispäiväisen tekstin Ylöjärven Uutisista. Veera Ahlgrén mainitsee runon Vittusaatanaperkele. Veera toteaa, että kyllähän tällaisesta on vääntöä tullut. Itselleen uskollisena Veera puhuu täysin asiaa. Veera ajattelee, sanoittaa monen mielipiteet. On myönnettävä, että minä kyllä voimaannuin tästä runosta, se puhuttelee tuttuna ja hyväksi todettuna ärtyisyyden lieventäjänä. Jo aiemmassakin, OSA 2 MITÄ HELVETTIÄ!? –runossa vajotaan ihmettelemään:

Miten omat tunteet voi vaihdella niin paljon? Välillä ajattelen kyllä tämä tästä, kun taas välillä

EI VITTU TODELLAKAAN! 

Lue myös: Lue vaan – Yllättävän moni on ottanut asiakseen kommentoida Kiira Korven runoteosta joltain kantilta

Kestän mainiosti tällaista runoutta ja voin sitä runoudeksi nimittää. Kuvittaja osasi viimeksi siteeraamaanikin runoon sommitella jotain sopivaa. Oikein odotin kuvitusta, kuvittajan näkemystä. Ja nyt en ole ivallinen tai mitään muutakaan halpamaista.

Mutta onhan tämä kaunista, herkkää: Irtipäästäminen ja  irtipääseminen tapahtuvat sykleissä.

Kuvituksena tässä runossa on voikukan haivenpallosta karkaavat kaksi höytyvää. Kirja koostuu neljästä osasta. Värimuistisille tiedotan, että osat ovat sininen (melkein NATO-sininen), punainen, oranssi ja pinkki. Kirja on painava, yllättävän painava. Toiseen käteeni etsin hyllystäni teoksen Jää, toisessa on Hyppää vaan! Ne tuntuvat samanpainoisilta. Molempien kannet ovat valkoiset.

Hyppää vaan! teoksen viimeisimmistä runoista poimin vielä yhden:

Valitsen luottamuksen epäilyksen sijaan. Valitsen rakkauden pelon sijaan. Valitsen elämän täysillä valoilla puolivalojen sijaan.

Ostakaa perässä, lukekaa ja runoilkaa.

Tuula Uusitalo