Soittimen ja kaupungintalon salin ilmoille kuorima konserttisarja on osoittautunut osumaksi maalitauluun.
Tarina alkaa flyygelistä. Nimittäin suositun Salin klassiset -konserttisarjan tarina.
– Kun kaupungintalo oli rakennettu, huomattiin, että kyllähän tänne soitin pitää hankkia, kulttuurisihteeri Minna Vallin muistelee kaupungin kymmenvuotiaassa päämajassa.
Itsestään selvää oli valita kosketinsoitin, sillä se on pätevä säestyspeli ja runko useissa kokoonpanoissa.
Soittimesta ja uutukaisen talon salista Vallinille heräsi ajatus, että niiden ympärille olisi syytä rakentaa kulttuuritarjontaa.
– Halusin vakituisen sarjan enkä vain joitain satunnaisia konsertteja, hän taustoittaa ja ynnää, että talvikausi valikoitui tarpeeseen tapahtumien täyttämän kesän rinnalle.
Klassinen musiikki taas oli luonteva soittimen ja miljöön kannalta.
– Ja kai siinä oli jotain kauneuden kaipuuta. Mutta toki meillä on ollut muutamia syrjähyppyjä: olemme tulkinneet klassista laajasti.
Vallin myös koki, että vaikka musiikkiopisto ja kirkko tarjoavat toisinaan klassista musiikkia, ei sarja kilpailisi niiden kanssa tai astuisi kenenkään varpaille.
Tarina saattoi alkaa.
Suosio saanut jalansijan
Tarina on ollut menestyksekäs. Yleisöä on siunaantunut. Toki joskus on jääty vain parinkymmenen kuulijan määrään, mutta toisaalta joskus tupa on täyttynyt yli 200:sta musiikin ystävästä.
Vallinia miellyttää keskiverto vakiomäärä.
– Siitä tulee olo, että okei, tämä on ihan riittävä tähän. Sen jälkeen jokainen ihminen muuttuu vain riemuksi, hän sanoo nöyrästi.
Vuosien mittaan kävijämäärä on sen kuin kohoillut. Edes viime vuonna käyttöön otettu pääsymaksu ei syönyt kävijäkuntaa – päinvastoin tuohon aikaan tapahtuma alkoi vakiinnuttaa asemaansa.
– Nyt ihmiset kyselevät jo konserttipäiviä merkitäkseen ne allakkaan.
Yleisö on Vallinin mukaan pääasiassa aikuiskuuntelijoita.
– Keski-iän ehkä hiukan ylittäneitä. Mutta kun on nuoria soittajia, heidän mukanaan tulee nuoria kavereita. Se on hauskaa, sihteeri toteaa ja lisää, että toisinaan piipahtaa perheitäkin.
Iso pala yleisön palapeliä ovat vakikävijät. Silti tasatahtiin ropsahtelee ensikertalaisiakin, vaikkapa sellaisia, jotka tulevat katsomaan esiintyviä ystäviään. Kerran tangokonsertti houkutti innokkaan tangofanin varta vasten Tampereelta.
– Tällaiset ovat kivoja pilkahduksia.
Yleisö on Vallinin mukaan myös kiiteltyä.
– Poikkeuksetta esiintyjät ovat sanoneet, että täällä on kauhean kiva tunnelma.
Esiintyjät vaikuttavatkin yleisön ohella tyytyväisiltä. Tästä kielivät esimerkiksi konsertoineiden pyynnöt uusista keikoista.
– Eikä kukaan ole sanonut ”ei”, vaikka olen esimerkiksi kertonut, ettei meillä ole konserttisalin akustiikkaa.
Kysely avaa palautehanat
Kertaalleen toteutettu palautekyselykin tukee oletusta hyvästä vastaanotosta. Laariin sateli näet kiittävää palautetta, esimerkiksi esitysten laadukkaasta tasosta ja monipuolisesta tarjonnasta.
Nyt kysely uusitaan, kevään viimeisen konsertin yhteydessä.
– Nythän on trendinä, että näitä kyselyitä täytyy tehdä joka paikkaan, Vallin naurahtaa selitykseksi mutta toteaa sitten, että tietysti tarkoituksena on saada tietoa niin kohdilleen osuneista kuin parannustakin kaipaavista asioista.
– Onko esimerkiksi kellonaika hyvä? Ja mistä tieto konsertista on saatu, eli mihin mainontaa tulisi suunnata? hän antaa esimerkkejä ja kertoo, että esitettyjä toiveita on jo onnistuttu toteuttamaan.
Vaikkei kysely ole suoranaisesti mikään johtoportaan edellytys konserttisarjan jatkolle, toteaa Vallin, että se toki tavallaan todistaa ja perustelee sarjan tarvetta. Onnistumisesta kertova palaute on ollut hänelle itselleenkin ilo.
– Paatunuttakin virkamiestä lämmittää, hän veistelee hymyillen.
Romantiikan päälle tyhjä takki
Aivan käsillä oleva kevään viimeinen konsertti lipuu romantiikan ajan säveliin. Konsertti valikoitui minkäpä muunkaan kuin soittimen perusteella: tiedossa oli harpun sointuja. Teeman valitsivat esiintyjät itse.
Ja istuupa teema kieltämättä ajankohtaan.
– Voisiko olla ihanampaa kuin heleä harppu? Siitä tulee mieleen soliseva vesi, sellainen kepeys ja soljuvuus. Linnutkin jo laulavat ulkona, ihanaa. Tähän aikaan romantiikan konsertti on parempi kuin tammikuun pakkasille, Vallin huomaa.
Vallin povaa myös koskettavia ja tunnistettavia tunnelmia.
– Soitetaan nimittäin esimerkiksi Merikantoa ja Järnefeltiä.
Konserttisarjan kevätkauden järjestelijänainen lopettaa tyytyväisin mielin.
– On ollut vaihtelua muttei kuitenkaan mitään liian eriskummallista. Kaikissa konserteissa on myös ollut jokin liikuttava momentti.
Syyskauteen katse saa kääntyä sitten aikanaan, joskin mieltä huojentaa, että suuntaviivoja on jo valmiina.
– Tässä vaiheessa on takki tyhjä, mutta kyllä se syyskausi sieltä aina tulee.
Kevään viimeinen Salin klassiset -konsertti: Romanttisia kaikuja menneisyydestä 26. huhtikuuta klo 15 Ylöjärven kaupungintalossa.