Ylöjärven Yrittäjät 60 vuotta – ponnekasta jatkoa vireälle kuusikymppiselle!

LAUSUTTAKOON näin aluksi, että Ylöjärvi on minulle – paljasjalkaiselle tamperelaiselle – ehdoton kakkosvalinta lempipaikkakunnaksi.

Etenkin kesäisin Ylöjärvi tuli tutuksi jo pikkukillinä, sijaitsihan mummolani Takamaalla.

Tietysti noista useasti serkkujen kanssa vietetyistä lämpimistä kesähetkistä on jo tovi, mutta kesäylöjärveläinen olen vahvasti tänäkin päivänä.

Ilolla voin todeta, että vanhempieni pian parikymmentä vuotta sitten hankkima kesämökki Ylöjärven Kyöstilässä on itselleni kovin mieluinen.

Ehkä lempipaikkani koko maailmassa.

Suvenakin vietin siellä aikaa perheeni kanssa enemmän kuin varsinaisessa kodissani Tampereella.

Itse artikkelin päätähti on kuitenkin Ylöjärven Yrittäjät ja heidän hieno merkkipaalunsa.  Asiaan siis!

ERITYISESTI ylöjärveläinen yrittäjyys tuli minulle hyvin tutuksi, kun toimin vuoden 2022 marraskuuhun asti sittemmin kuopatun Pirkanmaan Yrittäjä -lehden toimitussihteerinä. Yhteensä ehdin hoitaa tuota toimenkuvaa reilut 13 vuotta.
Pirkanmaan Vuoden yrittäjä 2021 -palkinto tuli ylöjärvelle Lehtovuori Oy:lle. Ville Kulmala teki juttumatkan toimitusjohtaja Eero Ojasen johtamaan kasvufirmaan.

No, tähän ajanjaksoon mahtuu monta juttukeikkaa, yrittäjäpersoonaa sekä tarinaa, joissa allekirjoittaneen Mazdan navigaattoriin tuli valituksi osoite jostain päin Ylöjärven entistä kuntaa ja nykyistä kaupunkia.

Nimenomaan koska lehtemme olemassaolon syynä eli perimmäisenä ajatuksena oli ”Yrittäjyyden ilosanoman edistäminen”, eli muun muassa yrittäjänä toimimisen tunnetuksi tekeminen myös muille kuin yrittäjille, koimme yhdessä silloisten päätoimittajien kanssa parhaaksi keinoksi tämän mission toteuttamiseen oikeiden yrittäjien ja yrittäjätarinoiden metsästämisen. No, Ylöjärvellä heistä ja niistä ei totta tosiaan ollut puutetta. Toimiihan nykyisen Ylöjärven kaupungin alueella edelleen kolme itsenäistä paikallisyhdistystä – ja mikä ilahduttavinta, varsin aktiivista sellaista.

Itse kirjoittamieni lehtijuttujeni myönteisestä vaikutuksesta joko yrityksen tunnettuuteen tai liiketoimintaan oli aina mukava kuulla. Erityisen hienoa oli nostaa esiin yrittäjiä ja yrityksiä, jotka eivät muuten paljon huomiota mediassa saaneet. Juuri niitä riviyrittäjiä, joiden työtä harvoin nostetaan esiin pakollisten juhlapuheiden sijaan missään toisaalla – ainakaan säännöllisesti.

NIIN sanottuna ajankohtaismediana me yrittäjälehtenä emme edes pyrkineet toimimaan. Siihen ilmestymistahtimme, 10 kertaa vuodessa, oli aivan liian harvapuheinen.  En kirjoittanut koko pestini aikana ainoatakaan juttua puhtaan tiedotteen pohjalta, koska tiedossani oli, että meillä kyseinen uutinen olisi ehtinyt loistaa säännöllisimmin ilmestyvien medioiden virrassa jo kauan ennen.
Ville Kulmala teki henkilöhaastattelun esimerkiksi Liisa ja Pekka Tyllilästä, jotka ovat luonto- ja elämysmatkailun uranuurtajia koko Suomessa.

Tästä syystä lehtemme sisältöpolitiikan ydinohjeeksi otettiinkin se, että kun juttu päädyttiin tekemään, mentiin siinä aina astetta syvemmälle joko yritykseen tai yrittäjään, usein molempiin. Tästä syystä lehdessämme olevat artikkelit olivatkin yleensä pitkänpuoleisia. Olimmekin siis oikeastaan sanomalehtipaperimuotoon painettu aikakausilehti.

Uniikki julkaisumme, joka siis ilmestyi minulle tutussa muodossaan viimeisen kerran joulukuussa 2022, oli levikiltään suorastaan valtava. Meidän aviisiamme painettiin aina 150 000 kappaletta. Jonkinlaista vertailukohtaa antanee se, että esimerkiksi Kauppalehden, joka sentään on valtakunnallinen julkaisu, paperilehden levikki oli jo vuonna 2016 laskenut vajaaseen 50 000:een. Tarjolla oli siis melkoisen mukava määrä näkyvyyttä yrityksille, joista juttuja harvemmin tehtiin.

ON hyvä huomioda, että Pirkanmaan Yrittäjiin kuuluu 44 paikallisyhdistystä, ja pidin kunnia-asianani lehden toimitussihteerinä sitä, että juttuja tehtiin joka vuosi vähintään yksi joka ikisen paikallisyhdistyksen jäsenestä.  Tähän velvoitti jo lehden nimikin. Se ei ollut Tampereen Yrittäjät tai Hämeenkadun Yrittäjät. Koska nimessä oli mainittu koko maakunta, piti tälle antaa vastapainoa myös kannen ja takasivun välissä.

Normaalia oli myös, että jäsenmäärältään suuremmista yhdistyksistä, joita siis Ylöjärven Yrittäjätkin edustivat, tehtiin vuosittain juttuja moninkertainen määrä. Uskaltaisin näin hihaheittona väittää, että kaikkiaan kirjoitin Ylöjärveltä vuoden aikana vähintään kuusi juttua. Jo tällä logiikalla minulla lienee kertynyt oman pestini aikana vähintään seitsemisenkymmentä artikkelia ylöjärveläisistä yrittäjistä ja yrityksistä. Todennäköisesti oikea määrä on huomattavasti suurempi, mutta nykyisin itselleni tutulle ydinvoima-alalle tutulla metodilla suosin tässä konservatiivista arviota.

USKALLAN vedota tähän määrään, vaatimattomaan muistikapasiteettiini sekä ajanpuutteeseen, enkä lähde tekemään kattavaa listausta kaikista yrityksistä, joista olen juttuja rustaillut. Mutta kun nyt kuopaisen muistini pintakerroksia, mieleeni juolahtavat yrittäjistä Dynasetin isä Reijo Karppinen sekä Avantin Risto Käkelä. Molemmat eittämättä yrityksiä, jotka varmasti kiinnostaisivat mitä tahansa kuntaa ympäri Suomenmaata.

Takuulla kumpainenkin myös hulppeita esimerkkejä siitä, miten pitkälle – aina maailmaa myöten – laadukasta suomalaista osaamista voidaan päästä viemään.  Itse asiassa jokaisen kunnan lisäksi myös jokainen valtio kaipaisi lisää juuri samanlaisia tarinoita.

Ylöjärven elinkeinoelämälle leimaa antava piirre on muutenkin se, että toisin kuin esimerkiksi naapurikunta Nokialla, joka on rengas- ja paperitehtaineen ollut perinteisestikin suuryritysten valtakuntaa, on Ylöjärvi hyvin vahvasti pk-yritysten aluetta.

Rohkenen sanoa, että tähän Ylöjärvellä on luotu hienot puitteet myös poliittisten päättäjien yritysmyönteisellä asenteella sekä paikallisen elinkeinoyhtiön etupainotteisuuteen pyrkivällä työllä.  Ei taida olla ihan sattumaa, että Ylöjärven lukio on juuri yrittäjäpainotteinen opinahjo.

TÄMÄ kaikki edellä mainittu oli luonnollisesti pk-sektoriin keskittyvän lehtimiehen kannalta erinomainen asia. Kirjoittamista odottavat tarina-aihiot kun olivat työlleni ehdoton edellytys – niin Ylöjärvellä kuin muuallakin Pirkanmaalla. Ja tässä päästäänkin vielä sitten yrittäjäjärjestön puheenjohtajien rooliin tässä palapelissä.
Ylöjärven lukio on maamme toinen yrittäjyyslukio. Ville Kulmala kirjoitti laajan jutun NY-yrityksestä, eli lukiolaisten luomasta firmasta.

Tietysti puheenjohtajat Ylöjärven yrittäjäyhdistyksissä ovat reilussa vuosikymmenessä vaihdelleet, mutta heistä joka ikisen kanssaoli ilo tehdä yhteistyötä. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Anne Juhola, Anu Meuronen sekä Teuvo Hakanen – kaikki pitkän linjan yrittäjiä ja yrittäjäaktiiveja.

Ällistyttävällä tarmolla yhdistyksiään vapaaehtoistyönä johtaneet puheenjohtajat olivatkin oiva kanava juttuvinkkien, eli siis kiinnostavien yrittäjien ja yritysten löytämiseen omilta seuduiltaan.  Ja koska he kaikki hoitivat pestinsä esimerkillisesti, useampi oli jo ennen yhteydenottoanikin kaivanut minulle valmiiksi listan, mistä valita. Kuten todettua, ylöjärveläispuheenjohtajisto on läpi vuosien ollut todellakin tehtäviensä tasolla.

Ja tästä esitän edelleen syvän kiitokseni. Ilman tätä toimivaa yhteistyötä olisin joutunut käyttämään huomattavasti suuremman määrän tunteja erinäistä listojen läpikäymiseen, ja takuulla moni vinkkinä saatu stoori olisi jäänyt julkaisematta.

Äärettömän erityisen kiitoksen ansaitsee tietysti myös koko Pirkanmaan Yrittäjien pitkäaikainen nokkamies Veikko Kiili. Vaikka hänen yrityksensä löytyykin Mouhijärveltä, Kiilin kotikunta on Ylöjärvi – kuinkas muuten. Veikko luotsasi järjestöä läpi hyvällä menestyksellä maksimaaliset kuusi vuotta.

Tosiaan Veikko jos kuka oli ajamassa aidosti sydämensä pohjasta yrittäjien ja yrittäjyyden asiaa. Ei ollut liian pientä yrittäjien tilaisuutta tai juhlaa, etteikö Veikko olisi sinne lähtenyt, olipa kyseessä sitten maakuntamme eteläisin, itäisin, läntisin tai pohjoisin kolkka. Tällaista johtamista oli hieno seurata! 

60 VUOTTA on pitkä aika. Ylöjärvi on takuulla erilainen paikka nyt kuin se oli yhdistystä perustettaessa 1964. Alkaen jo väkiluvun kehityksestä tahti on totta tosiaan ollut huima. Toisaalta juuri yrittäjyys on kannattanut Ylöjärveä myös läpi näiden kasvun vuosien. Ilman yrityksiä kunnalla ei taatusti olisi ollut rahkeita tehdä siitä sitä menestystarinaa, jollaiseksi Ylöjärvi on muodostunut. Tästä on hyvä pitää kiinni myös jatkossa. Ylöjärvellä on tähän työhön kaikki edellytykset myös vähintään ne seuraavat 60 vuotta.

Toivotan omasta puolestani onnea vireälle kuusikymppiselle sekä ponnekasta ja yritteliästä jatkoa Ylöjärven Yrittäjille myös tulevaisuudessa!

VILLE KULMALA