Poltan puita leivinuunissa. Litteä savupaasi alkaa ryömiä luukun yläreunoista keittiöön. Tiedän mitä odottaa. Vedän raitista ilmaa keuhkoihini. Kai sitä ilmaa sinnekin meni, mutta posket ovat kuitenkin pullollaan.
Aukaisen luukkua sen verran, että voisin todeta vedon olevan kunnossa. Ei ole! Tökin palavia puita peremmälle, jotta haipuisivat savuna ilmaan. Savu lisääntyy ja laskeutuu jo keittiön katosta. Onneksi en laittanut pesää täyteen, puuta ja sytykkeitä on siellä kuitenkin jonkin verran. Avaan ikkunan ja yhden oven, näillä konstein saan yleensä virtauksen vaihtumaan oikeaan suuntaan. Kyllä, pelti on auki ja samat proseduurit on tehty kuin aiemminkin, kun kaikki on mennyt nappiin. Olisikohan savupiipussa linnunpesä, se olisi ensimmäinen laatuaan.
Palovaroittimen patteri on mennyttä, koska tummaa savua on jo metrin verran kahden huoneen katonrajasta alaspäin ja pihaustakaan varoittimesta ei kuulu. Ei leivinuuniin varmaan vettä sovi heittää, vaikka mieleni tekisi. Nyt savua jo vyöryy, sitä tunkee sisälle pienimmistäkin rakosista. Välillä on juostava pihaan hengittämään. Neljän huoneen ovet on suljettu, niiden sisällä olevat eivät tiedä mitään savusta, käyn tarkistamassa, että niissä ollaan vielä virkeitä. Koiraa hätistelen ulos.
Tiedän, että matalapaineella ei ole syytä leivinuunissa puita poltella. Jollain tavoin tuo kevätsää yllätti, se kun tuntui niin viileältä, että en edes ajatellut matalapainetta. Tuuhastelin tämän tulen kanssa viime viikon torstaina, nämä lämpöiset ilmat tekivät silloin tuloaan.
Yleensä tarkistan vedon polttamalla uuninpesässä pieniä paperitolloja, pitämällä leivinuunin luukkua auki ja katsomalla, että savu lähtee kohden uunin takaosaa. Nyt tein toisin. Meillä poltetaan puita leivinuunissa koko talven ajan, hyvin vetää. Nuohoojakin käy säännöllisesti.
Epämiellyttävä yllätys tuli, kun aukaisin kaapin, missä säilytämme muoviastioita. Sieltä lemahti kauhea haju, kuin kissan pissaa, nenään sattui. Täytyi niitä tupperikippoja vielä nenään kiinni viedä ja nuuskia, aivan kuin muuten en olisi uskonut. Jokaiseen muoviastiaan oli tarttunut pistävä lemu. Kymmenet kipot sitten pesuun, en halua savumustikoita, savupuolukoita, enkä ainakaan halua savumansikoita.
Kävin vielä uudestaan tarkistamassa; joka ainut astia haisee kuin ammoniakki. Viisastukaa minun vahingostani ja olkaa tarkkoja sen tulen kanssa siellä sisätiloissakin.
Tuula Uusitalo
