LVI-Kurikan Jonne Kurikka: ”Amisjonneissa” on tulevaisuus

LVI-alan yrityksensä pääomasijoittajalle myynyt Jonne Kurikka on todistanut, että ammattikoulupohjalta voi ponnistaa vaikka miljonääriksi kolmikymppisenä. Pitää vain olla kova halu tehdä töitä ja oppia lisää.

Jonne Kurikka neuvoo nuoria yrittäjiä purkamaan työpaineita urheiluun. Padel, sulkapallo ja moottoriurheilu pitävät pään kasassa silloinkin, kun jollain työmaalla on kaikki katastrofin ainekset koossa.

– Tässä porukassa alan olla jo vanha ukko, 32-vuotias toimitusjohtaja Jonne Kurikka naurahtaa.

Toimitusjohtaja puhuu LVI-Kurikan työntekijöistä, joiden keski-ikä on kolmenkympin paikkeilla. Iso osa asentajista on siis nuoria ”jonneja”, jotka ovat tulleet alalle ammattikoulun kautta.

– Nuori tiimi on yrityksemme vahvuus. Heillä on kova halu oppia lisää, ja heitä kouluttamalla saamme juuri sellaisia ammattilaisia kuin haluamme. Nuorissa on tulevaisuus.

Itsekin ammattikoulun kautta alalle tulleen Kurikan tarina on käynyt viime vuosina monelle tutuksi. Hän valmistui ammattikoulun putkipuolelta ja perusti armeijan jälkeen oman yrityksen vuonna 2011. Seuraavana vuonna hän palkkasi pari luokkakaveriaan, sitten pari, kolme kaveria lisää joka vuosi, kunnes työntekijöitä oli yli 20.

Siinä vaiheessa vahvan nousun tehnyt yritys alkoi kiinnostaa pääomasijoittajia. Toissa vuonna Jonne Kurikka myi oman osuutensa firmasta yli kahdella miljoonalla eurolla, päätyi Pirkanmaan suurituloisimpien listalle sekä YLE:n ja Ilta-Sanomien haastatteluihin.

Nykyään LVI-Kurikka työllistää 52 ihmistä. Viime vuonna yrityksen liikevaihto ylitti 10 miljoonan euron rajan.

Raakileina työelämään

Jonne Kurikka sanoo, että hänelle ja hänen luokkakavereilleen ammattikoulu antoi hyvät valmiudet alalle. Vielä 15 vuotta sitten koulutus oli ajan tasalla. Sittemmin ammattikoulutuksen määrärahoja on leikattu ja tilanne on huonontunut.

– Nuoret tulevat ammattikoulusta työharjoitteluun tosi raakileina. Vika ei ole opettajien ammattitaidossa, he tekevät kyllä parhaansa niissä puitteissa, jotka heille on annettu. Kun määrärahoja on jatkuvasti kuristettu, oppilaitoksissa ei enää ole edes oikeita työkaluja. Ilman resursseja on mahdotonta saada ketään oppimaan mitään, Kurikka sanoo.

Juuri peruskoulun päättäneenä sisään, ammattilaisina ulos. Jonne Kurikan mielestä LVI-alan ammattiopetus ei enää toimi niin.

– Ala kehittyy koko ajan, tulee uusia laitteita ja työmenetelmiä. Ammattikoulut ovat aika lailla jäljessä tästä kehityksestä.

Kurikka tietää, mistä puhuu, sillä yrityksessä on jatkuvasti kaksi tai kolme harjoittelijaa ammattioppilaitoksista. Työpaikoilla heidän kouluttamisessaan on iso työ, kun osaamisen pohja on niin olematon.

Hän varoittaa, että osaajien puute on iso tulppa alan kehitykselle. Yrittäjien on vaikea ottaa töihin nuorta väkeä, koska heidän opettamiseensa tuhrautuu kallista työaikaa. Valmiita, kokeneita asentajia ei ole vapailla markkinoilla.

Erityisen hankala tilanne on yksinyrittäjillä, joille ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on muutenkin iso ja riskialtis askel.

– Minulle se oli helpompaa, kun saatoin palkata ympärilleni ihmisiä, joiden tiesin osaavan hommat ja joihin saatoin luottaa, Kurikka toteaa.

Valmiiden ammattilaisten täydennyskoulutus ei alalla ole ongelma. Laitevalmistajat järjestävät koulutuksia jatkuvasti, joten ammattitaito on helppo pitää ajan tasalla.

Korjausvelka vain kasvaa

Jos ammattikoulutuksen taso olisi yhtään parempi, LVI-ala olisi Jonne Kurikan mielestä edelleen erittäin houkutteleva tie yrittäjähenkiselle nuorelle. Töitä on Tampereen seudulla yllin kyllin etenkin saneerauspuolella.

Korona ja sota ovat tosin vaikeuttaneet tavaroiden ja koneiden saantia. Korjausvelka kasvaa koko ajan.

LVI-alan työtilanne on tällä hetkellä jopa niin hyvä, että tonttinsa hyvin hoitanut yritys voi käytännössä valita asiakkaansa. Jonne Kurikka on hyvillään siitä, että hänen ei tarvitse lähettää asentajiaan suden suuhun. Jos aikataulu on epärealistinen tai työmaa muuten mahdoton, sinne ei mennä.

– Meidän vahvuutemme on edelleen se, että teemme kaikenlaista hanan tai vessanpöntön vaihdosta isoihin urakoihin asti. Kiinteistönomistajilla on monenlaisia tarpeita, ja me pystymme palvelemaan niissä kaikissa. Osa asiakkaista on ollut mukana ihan sieltä alusta asti, kun vielä tein hommia yksin, Kurikka kertoo.

Juha Lehmuksella on työn alla poistoilmaventtiilille tuleva putki. Kun työtä tehdään aina pää kenossa ja kädet koholla, niska- tai hartiavaivoja ei saa olla.

Yrittäjyyttäkin pitäisi opettaa

Ainoa, mitä 10 miljoonan euron liikevaihtoa tekevän yrityksen toimitusjohtaja olisi omiin ammattiopintoihinsa toivonut lisää, on yrittäjyysopetus. Putkipuolen koulutuksessa ei puhuta halaistua sanaa liiketaloudesta.

– Moni putkimies työllistää itse itsensä ja jossain vaiheessa kavereitakin. Koulutuksessa pitäisi olla edes sen verran yrittäjyysopetusta, että tutkinnon suoritettuaan ymmärtäisi, mitä yrittäminen merkitsee. Yrittäjälle palkka ei kilahda tilille kahden viikon välein, ja hän joutuu tekemään paljon töitä myös työntekijän palkan eteen, Kurikka varoittaa.

Koska talouspuoli jäi ammattiopinnoissa hämäräksi, hän on tarvinnut ympärilleen hyvän verkoston sen alan osaajia. Hyvä kirjanpitäjä ja muiden, kokeneempien yrittäjien tuki on ollut kullan arvoista.

– Kantapään kautta on sitten opittu loput, Kurikka hymähtää.

Nyt hänen tukenaan ovat myös pääomasijoittajan osaaminen ja verkostot. Jonne Kurikka arvioi, että ennen pitkää nekään eivät auta: kun yrityksen toiminta kasvaa yhä uusiin mittakaavoihin, jossain vaiheessa toimitusjohtajaksi tarvitaan liikealan ammattilaista.

– Vielä pari vuotta sitten tein enimmäkseen työnjohtohommaa, nyt johdan työnjohtajia. Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Ison ilmanvaihtokoneen lämmitysputkien välissä on tilaa työskennellä. Aina asiat eivät ole niin onnellisesti.

Oma itsensä saa olla

Yrittäjänä jo kolmikymppisenä huikean uran tehnyt Jonne Kurikka sanoo, että yrittäjäksi lähtevä nuori tarvitsee ennen kaikkea jääräpäisyyttä ja halua tehdä paljon töitä. Vielä pari vuotta sitten hän teki 10–12-tuntisia työpäiviä. Vasta nyt, kun titteli on muuttunut yrittäjästä toimitusjohtajaksi, hän pystyy välillä pitämään jopa lomaa.

Sosiaalisia taitojakin on oltava.

– Ihmisiähän tässä johdetaan. Sillä on iso merkitys, miten toisia kohtelee. Uskallan myös väittää, että meillä viihdytään töissä. Vaihtuvuus on pientä eikä sairauspoissaoloja ole, Kurikka sanoo.

– Koen, että asentajamme arvostavat minua, koska olen itse tehnyt samaa työtä ja tiedän tasan tarkkaan, mitä se on, kun ollaan kädet paskassa. Lähtökohtani on ihan toisenlainen kuin ihmisellä, joka on vain käynyt paljon kouluja.

Myös asiakkaat arvostavat neuvottelukumppania, joka tietää, mistä puhuu.

– Kyllähän neuvotteluissa analysoidaan minuakin ja painetta tulee, mutta ei se haittaa. Aina olen saanut olla oma itseni.

Kun tarjoukset ovat samalla viivalla, yrityksen maine ratkaisee. Hyvin hoidetut työmaat puhuvat puolestaan.

Ilman ammattitaitoista työväkeä ahkerin ja osaavinkaan yrittäjä ei voi menestyä. Siksi Kurikka näkee, että esimerkiksi Ylöjärven kaupungin LVI-Kurikalle tänä vuonna myöntämä elinkeinopalkinto ei ole yksin hänelle vaan koko tiimille tarkoitettu tunnustus.

– Minua on julkisuudessa nostettu esiin liikaa. Ympärilläni on huippuihmisiä, joita ilman yrityksen kasvu ei olisi ollut mahdollista.

Katonrajassa töitä tehdessä aikaa saattaa kulua hukkaan edestakaiseen kiipeilyyn. LVI-asentaja Arttu Hiltunen odottaa, että saa työkaverilta lisää osia ja työkaluja.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?