Pirkanmaan säätiö 60 vuotta – Vanhassa Räikässä järjestetyssä juhlaseminaarissa muisteltiin vanhoja vaikuttajia ja palkittiin tulevaisuuden tekijöitä

Pirkanmaan säätiön 60 vuotista taivalta juhlistettiin lauantaina Vanhassa Räikässä. Tapahtuman avasivat musiikkiesityksellä Pirkanmaan Musiikkiopiston opiskelijat: Seela Nissinen säesti pianolla komeaäänistä Janrik Häkkistä.

Seminaarin avauspuheessa Pirkanmaan säätiön hallituksen puheenjohtaja Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen kertoi säätiön historiasta. Toukokuussa 1961 talousneuvos Toivo Kuoppala, toimittaja Viljami Puntanen sekä agrologi Eino Helminen allekirjoittivat säädekirjan, jolla he hakivat opetusministeriöltä lupaa perustaa Pirkanmaan säätiö. Säätiö merkittiin säätiörekisteriin 9.9.1961, ja sillä on perustamisestaan lähtien ollut kiinteä yhteys Maalaisliittoon ja Keskustaan. Sen tavoitteena on kasvattaa yhteishenkeä sekä vaalia ja tukea sivistystoimintaa Pirkanmaan talousalueella.

Matti Vanhanen ja Pirkko-Liisa Kastari (oik.) saivat lahjaksi Jouni Koskelan (vas.) kirjoittaman teoksen Kun Kaipiossa elettiin Rajaloiden aikaa. Kirjat luovutti Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen.

Juhlapuhujaksi oli kutsuttu entinen pääministeri, kansanedustaja Matti Vanhanen, jonka isä professori Tatu Vanhanen toimi säätiön hallituksessa 1970–1980-luvuilla. Vanhasen puhe oli otsikoitu ’Maakuntien miehet ja naiset Suomen ja maakuntien kehittäjinä’. Puhe käsitteli erityisesti yhteisten asioiden hoitamista eduskuntatasolla. Vanhanen peräänkuulutti maakuntien edunvalvojilta pitkäjänteisyyttä, avarakatseisuutta ja yhteistyökykyä eduskunnassa, jotta he voivat saavuttaa sellaista luottamusta, jolla saadaan aikaan ratkaisuja, joista maakunnat aidosti ja pitkäjänteisesti hyötyvät.

– Moni nousee eduskuntaan hyvin rajatuilla, kapeilla teemoilla, jotka puhuttelevat ainakin osaa äänestäjäkunnasta hyvin voimakkaasti. Valinnan jälkeen pian huomaa, että eduskunta on työyhteisö siinä missä muutkin työyhteisöt, eikä kukaan saa tulosta pelkästään vaatimalla tai nyrkkiä pöytään lyömällä, vaan joutuu tyytymään siihen, että hyviä, tarpeellisia tie- ja ratatarpeita on muissakin maakunnissa, hän sanoi.

Katse historiaan ja tulevaisuuteen

Juhlaseminaarin mielenkiintoisissa henkilöhistoriaesitelmissä nostettiin esiin kaksi edesmennyttä pirkanmaalaista vaikuttajaa. Filosofian tohtori Pirkko-Liisa Kastari esitelmöi sedästään, 1907 Kurussa syntyneestä Paavo Kastarista, joka oli yksi säätiön perustajista ja toimi muun muassa Helsingin yliopiston valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina 1956–1973, ministerinä sekä Valtiollisen poliisin päällikkönä. Kastari ystävystyi Urho Kekkosen kanssa jo 1930-luvulla opiskellessaan lakia Helsingissä ja kirjoitti tälle puheita ja lakiesityksiä.

Säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Jouni Koskela puolestaan kertoi agronomi ja poliitikko Filip Saalastista. Saalasti toimi tilanhoitajana Tampereella Hatanpäällä ja oli muun muassa perustamassa Tampereen ensimmäistä siirtolapuutarhaa Hatanpäälle vuonna 1916. Saalasti nousi Maalaisliiton puheenjohtajaksi vuonna 1917, jolloin puolueen kannatus oli voimakkaassa nousussa. Eduskunnassa hän äänesti puolueensa kannasta poiketen niin sanottua valtalakia vastaan.

– Santeri Alkion päiväkirjamerkintöjen mukaan Saalastilla oli vahva itsenäisyystahto, sillä hän muun muassa käytti ”irti ryssistä”-puheenvuoroja, Koskela kertoi.

Pirkanmaan Musiikkiopiston opiskelijat Seela Nissinen ja Janrik Häkkinen esiintyivät seminaarissa.

Saalasti vietti elämänsä viimeiset kuukaudet Hatanpään alueella Vapaussodan melskeissä. Hän vilustui punaisilta piileskellessään ja kuoli keuhkokuumeeseen 51-vuotiaana 5.4.1918 – ollen ainoa suomalainen puoluejohtaja, joka kuoli sodassa.

Tapahtumassa katsottiin myös tulevaisuuteen. Vaikka Pirkanmaan säätiö on niukkavarainen, se jakaa avustuksia ja stipendejä. Se on tehnyt lahjoituksia muiden muassa sotainvalideille sekä lupaaville pirkanmaalaisille keihäänheittäjille. Lauantain seminaarissa stipendit ojennettiin kahdelle kurulaiselle Ylöjärven lukion oppilaalle, Sanni Loposelle ja Pihla Alaselle, jotka ovat osoittaneet edistyksellisyyttä historian ja yhteiskuntaopin opinnoissa.

Tärkeä Pirkanmaa

Pirkanmaalainen maakuntatoiminta on Jouni Koskelan mukaan tärkeää, koska Pirkanmaa ei ole historialtaan heimomaakunta vaan talousalue.

– Meistä osa on hämäläisiä, osa on satakuntalaisia, osa on pohjalaisia ja iso osa on muualta muuttaneita. Talousalueajattelusta maakunta-ajatteluun siirtyminen on tarvinnut tehdä sekä viranomais- että järjestötyössä, hän sanoo.

Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen ojensi Ylöjärven lukion oppilaille Pihla Alaselle ja Sanni Loposelle (oik.) stipendit.

Koskela toteaa, että nykyisin moni tietää Pirkanmaan olevan Suomen toiseksi suurin maakunta, mutta vielä 15–20 vuotta sitten omassa työssään Pirkanmaan liitossa hänen piti kertoa ihmisille mikä Pirkanmaa oikein on. Pirkanmaa on kehittynyt voimakkaasti ja sen rajat ovat eläneet. Tänä vuonna se täydentyi Kuhmoisilla, joka kuului aiemmin Keski-Suomeen.

Mikä Koskelalle on pirkanmaalaisuuden ydin?

– Joillekin se saattaa olla tamperelaisuutta. Minulle se on kasvavan alueen osaamista, tulevaisuutta ja kehittymistä.

Kansanedustaja Matti Vanhanen oli tapahtuman juhlapuhuja.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?