Lipusta asiaa: Kaupunginvaltuustossa käyty keskustelu Pride-liputuksen järjestämisestä jätti happaman jälkimaun

Kaupunginvaltuuston kokouksessa maaliskuun alussa Pride-liputukseen liittyvä pykälä sai osakseen erittäin pitkän ja ajoittain jopa kärjekkään keskustelun. Aiheesta on kirjoitettu paljon jo ennen kyseistä valtuuston kokousta sekä sen jälkeen.

Koska ihmiskunnalle ja ihmisyydelle on luonteenomaista, että enemmistöjen ääni on monesti se, joka kuuluu voimallisimmin, on elintärkeää, että vähemmistöjen oikeuksista keskustellaan julkisilla foorumeilla ja niiden eteen tehdään työtä. Tästä näkökulmasta asiaa tarkasteltuaan voi hyvillä mielin todeta, että valtuustossa käyty keskustelu oli tarpeellinen ja omiaan muistuttamaan yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tärkeydestä.

Kun kirjoittaa Googlen kääntäjään sanan pride, tulee käännöksenä seuraavat sanat: ylpeys, ylpeyden aihe, lauma, ylimielisyys ja kopeus. Kaksi ensimmäistä käännöstä kuvaavat aitoa, nöyrää ylpeyttä – kaksi viimeisintä pitävät sisällään viitteen uhmakkuudesta.

Pride-liike on tullut tunnetuksi maailmalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustajana ja liikkeenä, jonka tarkoitus on nimensä ensisijaisen merkityksen mukaisesti ilmaista ylpeyttä tehdystä työstä sukupuolivähemmistöjen yhtäläisten oikeuksien puolesta. On ilahduttavaa, että eri vähemmistöjen oikeuksien eteen tehdään Suomessa monella saralla työtä – niin valtakunnan kuin kuntienkin tasolla, ja että monet pitkäänkin kärsimään joutuneet vähemmistöyhteisöt ovat saaneet hiljalleen ääntänsä kuuluviin.

On äärimmäisen tärkeää, että jokainen vähemmistöön kuuluva saa kokea tasavertaisuutta ja oikeudellista yhtäläisyyttä Suomen kaltaisessa modernissa yhteiskunnassa. On itsestään selvää, että kenenkään ei pitäisi tulla eriarvoisesti kohdelluksi, loukatuksi tai syrjityksi sukupuolisen suuntauksen tai minkään henkilökohtaisen ominaisuuden, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, luonteenpiirteen, elämänkatsomuksen, asuinpaikan tai järjestöön tai yhteisöön kuulumisen vuoksi.

Viime kaupunginvaltuustossa käyty keskustelu Pride-liputuksen järjestämisestä jätti happaman jälkimaun. Osassa poliittisia ryhmiä Ylöjärvellä, kuten muuallakin Suomessa, tuntuu olevan vallallaan käsite, että jos et osin jopa uhmakkaasti – ja näiden kyseisten poliittisten viiteryhmien määrittämien tunnusmerkistöjen ja rituaalien mukaan – ole esitetyn arvokysymyksen puolesta, niin olet vastaan. Annetaan herkästi ymmärtää, että jos et esimerkiksi kannata suoraan sitä ajatusta, että Ylöjärvellä nostetaan sateenkaariliput salkoon, asetut automaattisesti vähemmistöjen oikeuksien puolustamista vastaan. Tai jos esität jonkun esitetyn toimintamallin osalta eriävän näkemyksen, saat ymmärtää olevasi suvaitsematon tai yhdenvertaisuuden vastustaja.

Sen lisäksi, että ihmisyyden kannalta keskeisimpien arvokysymysten yksityistäminen ja niiden valjastaminen henkilökohtaisten tai oman poliittisen viiteryhmän tarkoitusperien pönkittäjäksi on vähintään kyseenalaista, aiheuttaa se itse ydinkysymyksen osalta ei-toivotun lopputuloksen: puolesta tai vastaan -asetelma yhteiskunnassa vahvistuu.

Harmikseen joutuu myös toteamaan, että tämä sama asetelma on toistunut muissakin tärkeissä aiheissa, kuten ilmastokysymyksessä, tämän valtuustokauden aikana. Arvokysymysten tuotteistamisen ongelma on siinä, että omasta mielestä kivan näköinen ja itselle soveltuva tuote ei välttämättä miellytäkään kaikkia, ja se palautetaan lähettäjälle, tärkeän sisällön jääden käyttämättä.

Mitä tulee itse lippukysymykseen, niin kuten jo moni kollega totesi kaupunginvaltuuston kokouksessa, on virallinen siniristilippumme mitä mainioin tunnus ilmaisemaan meidän jokaisen oikeutta elää vapaasti itsenäisessä isänmaassamme. Suomen lipussa on tasa-arvon tunnusmerkkinä kaksi hyvinkin erilaista väriä täydellisessä sopusoinnussa keskenään: kirkkaan valkoinen ja syvän sininen. Lauluntekijäkin on niiden merkitystä ilmaissut upeasti: ”Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden!”.

Vastuun tästä vapaudesta kannamme me jokainen sekä ryhminä että ennen kaikkea yksilöinä, omilla sanoillamme, ajatuksillamme ja teoillamme. Toivon, että voimme jokainen jatkossa, kun näemme Suomen lipun liehumassa, muistaa sydämessämme kaikkia vähemmistöjä ja niihin kuuluvia lähimmäisiä. Tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

Keskustan valtuustoryhmä ja kokouksiin osallistuneet varavaltuutetut