Vuorentaustalaisella Ida Kujanpäällä, 15, yllätysten vuosi: röntgenkuvat paljastivat selän rasitusvamman: ” Osasin odottaa tätä siksikin, että Iida venähti vuodessa 12 senttiä pituutta”

Koripalloilun maajoukkuekutsu ilahdutti, mutta selkävamma pani ohjelmat uusiksi.

Vuorentaustalaisen urheilijaneidon Iida Kujanpään tähän vuoteen on mahtunut sekä iloisia yllätyksiä että odottamattomia hankaluuksia.

Korona istutti Iidaa keväällä kotikoulussa ja poissa normaaliharrastuksista. Keväällä Iida, 15, valittiin vuoden 2019 Susi All Stars -leiritysten perusteella koripalloilun tyttöjen varsinaiseen U16-maajoukkueleiritykseen, mutta yleisurheilukesän päätavoitteet jäivät täyttymättä selän rasitusvamman vuoksi.

Iidan ongelmat alkoivat heinäkuussa, johon valmentajaisä Hannu Kujanpään sanojen mukaan koronakevät kasasi liikaa ohjelmaa.

Ensin Iida osallistui Lohjan Kisakalliossa koripalloilun nuorten maajoukkueleiriin. Sieltä isä kiidätti Iidan parin päivän viiveellä Kuortaneelle yleisurheilurippikouluun, ja konfirmaation jälkeen oli vuorossa korisleirin toinen kuuden päivän jakso.

Leireistä hädin tuskin toivuttuaan Iida ahnehti Hämeen pm-kilpailuissa kahtena päivänä seitsemän lajia, joista voitti viisi ja oli kahdessa toinen. Edessä häämöttivät SM-kilpailut Naantalissa, jossa ohjelmassa piti olla edelliskesän mitalilaji seiväshyppy ja 80 metrin aidat, mutta reissu jäi tekemättä selkäkipujen alettua. Kolmiloikan SM-mitalia ei voinut ajatellakaan puolustaa.

Röntgenkuvat paljastivat, että Iidan lannerangan 4. ja 5. nikaman kaikissa haarakkeissa oli rasitusperäinen osteopatia. Se ei tullut yllätyksenä, sillä Iidan isoveli, kansainvälisen tason seiväsmies Urho Kujanpää oli kärsinyt samoista ongelmista kahtena kesänä 16–17-vuotiaana.

– Osasin odottaa tätä siksikin, että Iida venähti vuodessa 12 senttiä pituutta, Hannu kertoo.

Toteen on käynyt ennustus, jonka Iidan telinevoimisteluvalmentaja lausui jo ennen kuin Iida oli täyttänyt kymmentäkään. Nyt hän on 176-senttinen eli kilpavoimistelijaksi liian pitkä, mutta moneen muuhun lajiin ihannemittainen.

Pikkuliikkeillä oikaistaan vinoa lantiota

Fysioterapeutti Peter Halen huomasi lisäksi Iidan lantion vinouden, jota lähdettiin korjaamaan pakkolevon jälkeen keskivartalon ja pakaroiden lihasten pitoa vahvistavilla pienillä mutta tehokkailla liikkeillä.

Syyskuun puolivälissä selkä tuntui sen verran rauhoittuneen, että Iida juoksi Kotkan SM-viesteissä. Kivut alkoivat heti ensimmäisen lajin, aitaviestin alkuverryttelyssä, mutta kovalla sisulla Iida veti kolmen lajin urakkansa läpi. Viime vuoden tapaan pika-aitojen SM-kultaan ei tyttö pystynyt joukkuettaan auttamaan näillä vaivoilla.

Peli piti viheltää poikki ja jatkaa kuntoutusta kovaa iskutusta välttäen. Heittoharjoittelu koristreeneissä sentään onnistui.

– SM-kilpailujen väliin jääminen harmittaa siksikin, että pyrin Sammon urheilulukioon yleisurheilijana. Olen kyllä tehnyt koulun eteen paljon töitä, eikä pääseminen jää keskiarvosta kiinni, mutta toivottavasti aiemmat saavutukset ja tulokset otetaan huomioon, Iida pohtii.

Vielä ei ole lainkaan sanottua, että Iidasta tulee seiväsnainen, sillä moniottelu on yhtä varteen otettava vaihtoehto – jollei koripalloilu vie voittoa. Seivästä hän on hypännyt viitisen vuotta Urhon esimerkin innostamana.

– Jos valita saisin, voittaisin mieluiten seitsenottelun olympiakultaa. Ei minulla ole tiettyä esikuvaa ottelijoissa, mutta seuraan aika paljon somesta huippujen harjoittelua ja kuulumisia, Iida myöntää.

– Ennen tätä vuotta Iidan harjoittelun suhde oli 80–20 yleisurheilun hyväksi, mutta nyt se on 50–50, Hannu luonnehtii.

Koriskentällä Iidan ominaisimmat paikat löytyvät laidalta tai takakentältä. Vähitellen hän on oppinut hyödyntämään nopeuttaan, mutta tilanteisiin reagoimisessa riittää vielä kehitettävää.

– Maajoukkueleireillä kilpailu on kovaa, eikä niillä pärjää, jollei pysty menemään täysillä. Pyrinnössä meidän joukkueellamme on todella tiivis ryhmähenki, kun yleisurheilussa treenataan ryhmissäkin enempi yksilöinä, Iida vertailee.

Musiikki kuuluu kiinteästi jouluun

Urheilullisen perheen joulunaikakin kuluu pitkälti urheilun merkeissä, mutta mahtuu siihen muutakin, kuten musiikkia, se kun onnistuu kaikilta Kujanpäiltä.

Maarit Kujanpää työskentelee Nokian seurakunnassa kanttorina, ja Hannu on laulanut jo 50 vuotta eri kuoroissa. Tänä jouluna Hannu esiintyy vanhemman poikansa Fransin kanssa Mieskuoro Laulajien riveissä Ylöjärven, Pirkkalan ja Tampereen Aleksanterin kirkoissa.

Frans on opiskellut trumpetin, Urho lyömäsoittimien ja Iida huilun soittamista, mutta Iida on ajanpuutteen vuoksi luopunut musiikin harrastamisesta. Molemmilla pojilla on musiikkiopiston päättötutkinnot omissa instrumenteissaan. Perhe onkin kierrellyt Pirkanmaan kirkoissa esiintymässä monena jouluna.

Hannu muistelee, että viime jouluaattona hän ja Iida poistuivat Pirkkahallista minuuttia vaille kello 15 eli juuri ennen sulkemisaikaa.

– Joulupäivänä juoksin Urhon kanssa kympin lenkin, tapaninpäivänä kävimme Kaupinojan saunalla, ja sitten alkoikin nuorten aluemaajoukkueleiri, Iida muistelee.

– Yleensä olemme vain syöneet hyvin ja levänneet joulunpyhät. Emme ole käyneet reissussa emmekä edes mökillä, Hannu kertoo.

– Pitkään ei ole ehditty levätä, kun isä on sanonut, että pitäisi tehdäkin jotakin… Iida virnistää.

– Valmennusideologiani peruspilareihin kuuluu ennen ja jälkeen treenien auton pysäyttäminen ja lasten heivaaminen ulos juoksemaan alku- ja loppuverryttelyt. Lisäksi olen aina osallistanut lapsia paljon halonhakkuuseen, haravointiin ja muuhunkin hyötyliikuntaan sekä myös huolehtinut, että he nukkuvat päiväunet, Hannu sanoo.

– Monipuolinen ravinto on tärkeää. Joka päivä aamuni alkaa kello 6.00 urheilijan aamiaisen rakentamisella, ja kaikki muutkin ateriat syödään oikeaan aikaan, hän lisää.

Tätä joulua varten perhe on jo varustautunut tuhdilla annoksella torttutarpeita, joista Iida leipoo sekä luumu- että omenahilloa sisältäviä herkkuja.

Viime jouluun mahtui suruakin

Kujanpäiden viime jouluun loi varjonsa Hannun äidin menehtyminen viikkoa aiemmin.

– Muistelemme häntä yhdessä kutsumalla isäni meille joulua viettämään. Paistan kinkun aattoyönä sekä laitan paistin ja lipeäkalan valmiuteen.

– Myös aitokiuas on tulilla, jotta pääsemme kaikki jouluaaton saunaan ja joulurauhan julistusta kuuntelemaan. Sitten onkin jo aika palata arkeen ja laittaa lapset urheilemaan! Hannu suunnittelee.

Hannu on valmentanut Pyrinnössä nuorisoryhmiä kaiken kaikkiaan 16 vuotta opastaen muun muassa Reetta Hursketta, Maria Huntingtonia ja Miia Sillmania sekä tietenkin poikiaan Fransia (25) ja Urhoa (23). Nyt hän on siirtynyt pois arjen ryhmävalmennuksesta valmentamaan 1-2 vuotta vanhempien ryhmää, jossa Iida saa treenata mukana.

Leirejä on Iidalla tiedossa jo ennen joulua: moniottelut 20.–22.11 ja koris 7.– 10.12., mutta vasta ensi vuoden puolella mennään täysillä: 5.–7. tammikuuta ottelijoiden ja 8.–10.1. aitajuoksijoiden porukalla. Tähän väliin osuu SM-sarjan koripallopelikin, jossa Iida tietysti toivoo pystyvänsä jo pelaamaan.

Selvää on, ettei Iida kilpaile, toisin kuin Urho, hallissa tämän vuoden puolella, mutta seuraavat viikot näyttävät, kestääkö selkä kilpailemisen vuoden vaihteen jälkeen. Juuri nyt ei kannata hötkyillä yhtään.

Tämä haastattelu tehtiin marraskuun puolivälissä, kun Iidalla oli takanaan ensimmäiset hieman teholiikkeitä sisältäneet harjoitukset, jotka herättivät optimismia: selkään ei sattunut.

– Normaaliarjessa kipuja ei ole juuri ollutkaan, mutta pitkään istuminen tai seisominen on tuntunut väsymyksenä.