Kesän maku kielen päällä – Mitä tapahtuu mansikoiden hinnoille?

Valtioiden rajojen sulkeminen pandemian takia uhkaa jättää myös vakiintuneet mansikanpoimijat rajan taa. Nouseeko kotimaisen mansikan hinta kipurajalle?

Pekka Jokinen viljelee mansikoita ja vadelmia Viljakkalassa. Tänä vuonna jännitetään, kuka poimii tilan liki 40 000 kilon mansikkasadon.

Huhtikuussa ulkona sataa välillä räntää ja lunta, mutta sisällä isossa kasvihuoneessa vehreät mansikkapensaat puskevat tarmokkaasti herkän valkoisia kukkiaan. Vapun jälkeen kukat pyöristyvät pulleiksi marjoiksi, ja toukokuun lopulla kasvihuoneessa kasvaa jo kauniin punaisia kotimaisia mansikoita.

Perinteisesti ensimmäiset mansikat on poimittu ja myyty lakkiaisjuhliin. Tänä vuonna koronavirus saattaa sotkea lakkiaissuunnitelmat, mutta mansikat kypsyvät kasvihuoneissa kuten aina ennenkin.

Kuka noukkii oman maan marjat?

Ylöjärven Viljakkalassa 25 vuotta marjoja viljelleet äiti ja poika, Varpu ja Pekka Jokinen odottavat mansikasta ja vadelmasta hyvää satoa. Vaikka talvi oli lumeton, kovia pakkasjaksoja ei ollut ja mansikat ovat talvehtineet hyvin.

Se, miten sato sitten saadaan kuluttajalle, onkin jo toinen juttu. Jokisen tilalla mansikoita kasvaa neljän hehtaarin alalla. Sitä alaa ei ilman ulkopuolista työvoimaa poimita.

Jos matkustamista rajoitetaan pandemian takia vielä kesälläkin, tilan vakituiset venäläiset poimijat eivät ehkä pääse tulemaan töihin. Työsopimukset on tehtynä, mutta jos rajat pysyvät kiinni, sillä ei ole merkitystä.

– Kevään istutuksiin saimme työvoimaa lainaksi naapurista, mutta kypsyvän sadon poimijat ovat vielä hakusessa, Pekka Jokinen huokaa.

– Meillä on 17 vuoden vuoden ajan käynyt sama marilaissukuinen rouva, joka kerää poimijat. Mukana on yliopisto-opettajia ja muita koulutettuja ihmisiä, jotka tulevat kesäloman aikana tekemään tavalliseen tuloonsa nähden hyvän tilin, Varpu Jokinen kertoo tilan kesäväestä.

Poimijoita tarvittaisiin parisenkymmentä, ja heitä etsitään nyt muun muassa sosiaalisen median kautta. Jokiset kertovat, että lähiseutujen nuoret ovat ilmoittautuneet aktiivisesti remmiin. Se on hyvä asia, sillä mansikkaviljelyksillä nuoret oppivat, miten kovan työn takana on, ennen kuin herkut ovat pöydässä asti.

Vielä kaivataan mukaan joitakin vahvoja ja sitkeitä tekijöitä, jotka jaksavat painaa pitkää päivää silloin, kun marjat kypsyvät tosissaan, eikä kelikään ole parhaimmillaan.

– Plus 20 astetta ja pilvipouta on mansikan kasvun ja kypsymisen kannalta kaikkein otollisin säätila. Silloin myös niiden noukkiminen on helppoa ja mukavaa. Märkien marjojen poimiminen sateessa on sitten ihan toinen juttu, Varpu Jokinen sanoo.

Huhtikuussa kasvihuonemansikka jo aloittelee kukintaansa. Ensimmäiset kotimaiset marjat saadaan myyntiin toukokuun lopulla.

Tuoreet marjat itse poimien

Poimijapula voi hyvinkin nostaa mansikan kuluttajahintaa. Varpu Jokinen arvelee, että tänä kesänä punnitaan, kuinka paljon kuluttaja on valmis maksamaan kotimaisesta mansikasta. Jos oikein huonosti käy, kotimainen mansikka jää kuluttajalta saamatta.

Yksi konsti ei kuitenkaan petä.

– Itse noukkien saa aina taatusti tuotetta marjaa ja vieläpä edullisempaan hintaan. Kerran kesässä poimiminen on mukavaa puuhaa, ja jos ottaa eväät mukaan, jaksaa poimia marjat vaikka naapurinkin pakastimeen, Jokiset kannustavat.

Toukokuun lopulla kypsyvien kasvihuonemansikoiden jälkeen kypsyvät matalissa muovitunneleissa kasvatetut marjat. Juhannuksesta eteenpäin alkaa kypsyä myös avomaalla kasvava pääsato.

Kun avomaan mansikat kypsyvät, pelloilla on tilaa myös omaan käyttöön poimiville. Jokisen mansikkatila kuten useimmat muutkin viljelijät ilmoittaa Facebook-sivuillaan, milloin omien ämpärien kanssa saa ilmestyä paikalle.

Palkatuille poimijoille töitä riittää elokuun loppuun asti. Mansikan pääsadon kanssa samaan aikaan kypsyvät tunneleissa kasvateut vadelmat, ja viimeisenä elokuun lopulla sadaaan vielä yksi sato Malviina-nimistä syysmansikkaa.

Hyvää ja turvallista

Kotimaisen mansikan jääminen peltoon olisi katastrofi viljelijöille ja suuri surku kuluttajalle. Kaikki tietävät, että kotimainen, yöttömässä yössä kasvanut mansikka maistuu ihan toisenlaiselta kuin tuontimarjat.

Suomessa kasvatettu mansikka on myös puhtaampi kuin keskieurooppalaiset verrokit. Jokisen tilalla mansikoiden tauteja torjuvat hyönteisten armeijat.

– Meillä toteutetaan niin sanottua IP-viljelyä, jossa tuholaisia torjutaan luonnonmukaisesti ja  kasvinsuojeluaineita käytetään vain tarpeen mukaan. Esimerkiksi harmaahomeen torjunta-aineen levittävät kimalaiset, jotka vievät aineen kukkaan samalla, kun ne pölyttävät sen. Näin torjunta-ainetta tarvitaan todella vähän, Varpu Jokinen kertoo.

– Mansikkapunkkien aiheuttamia vahinkoja torjutaan petopunkeilla, jotka syövät mansikkapunkit. Taas vältytään torjunta-aineiden käytöltä, Pekka Jokinen täydentää.

 

Kausityövoimaa
• Suomessa työskentelee satokauden mittaan yleensä 16 000 ulkomaalaista kausityöntekijää.
• Iso osa työntekijöistä tulee Itä-Euroopan maista kuten Ukrainasta ja Venäjältä.
• Huhtikuussa Suomeen saadaan erikoisjärjestelyin 1500 ulkomaista kausityöntekijää.
• Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 000 hehtaarilla.
Lähde: Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ry

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?