Meillä on uusi perheenjäsen, keskikokoinen villakoira Teppo. Teppo on 9 viikon ikäinen ja monessa suhteessa mukava ja erittäin ihmisrakas koira.
Hankalinta Tepon kanssa on yöllä. Teppo ei halua nukkua yksin tyynyllään sängyn vieressä, vaan tyttären on ollut pakko siirtää patjansa toistaiseksi lattialle. Muuten Teppo vinkuu loputtomiin.
Viereen haluaminen ei tullut silti yllätyksenä. Eräs toinen asia tuli.
Viikonloppuna, kun sain päävastuun koiran huolehtimisesta, lähdin Tepon kanssa lenkille.
Mies oli ohjeistanut, että Teppo tekee yleensä noin parit kolmet kakat päivän aikana.
Kun pääsimme Tepon kanssa sopivaan paikkaan, aloin välittömästi ohjeistaa Teppoa: Tee kakka, Teppo. Tee pissa. Tee kakka.
Helpotukseni olikin suuri, kun Teppo alkoi pian kyykistellä. Se kyykistyi nopeassa tahdissa neljästi, mutta ei silti kakannut. Vai kakkasiko?
En ollut tajunnut, että minun pitäisi tarkkailla Teppoa herkeämättä. Saattoiko pikkupentu olla niin nopea, että se pystyi livauttamaan jotakin itsestään huomaamattani?
En tiennyt, joten jatkoin Tepon maanittelua: Tee kakka, tee pissa.
Teppo katseli minua hämmentyneenä, mutta jatkoi mielikseni hääräämistään samoilla huudeilla, tosin kyykistymättä enää uudelleen.
Kun ohitimme yhden ensimmäisistä kyykistelykohteista, huomasin yllättäen maassa kakkaa. Oliko se Tepon?
Vajosin henkisessä hädässäni kirjaimellisesti niin alas, että kyykistyin jätöksen viereen ja olin aikeissa alkaa tutkia sen tuoreusastetta vaahteranlehden avulla, mutta sitten Teppo riuhtaisi ja jouduin jatkamaan matkaa.
Myöhemmin mietin, olinko tosissani voinut kuvitella pystyväni erottamaan Tepon pökäleen jonkun toisen koiran kakasta.
Kaikkeen sitä koiranomistaja alentuu.
Epätoivoista tai ei, vietin saman hermostuneisuuden vallassa koko viikonlopun: Joko nyt, Teppo…
Jokainen kävely oli täynnä stressiä ja suorituspainetta. Ja jos Teppo sitten kyykistyi, olo oli kuin maailmanmestarin äidillä. Hyvä Teppo, sinä onnistuit! Aivan kuin Teppo olisi muninut minulle kultamunia.
Aloin yllättäen ymmärtää työkaveriani, joka on myöhästynyt töistä koiransa tähden. Koira kun ei suostu kakkaamaan, elleivät tähdet ole oikeassa asennossa ja mustikanvarvut tietyssä kulmassa.
Tällaista on siis koiranomistajan elämä: samanlaista huolta kuin ihmislapsenkin vanhemmalla. Ja välissä ihania, onnentäyteisiä pikku palkintoja.
