Ylöjärveläinen opettaja otti töistä puoli vuotta vapaata ja matkusti vuorille opettamaan filippiiniläishoitajille ruotsia. Kinnunen ymmärtää, miksi hoitajat tulevat siirtotyöläisinä Eurooppaan, mutta joskus se tekee hänet myös surulliseksi.
Kun Tarja Kinnunen näki netissä työpaikkailmoituksen ruotsin opettamisesta Filippiineillä, ensimmäinen ajatus oli, että onpa mielenkiintoista.
Silti lähtöä piti harkita parin kuukauden ajan. Voisiko hän lähteä noin vain? Viihtyisikö perhe puoli vuotta omillaan?
Lopulta uteliaisuus vei voiton. Ja tarvittiin siihen tietenkin myös työnantajan suostumus.
– Lähdin seikkailunhalusta, halusin jotakin uutta ja erilaista. En ollut käynyt Aasiassa muuten kuin Japanissa ja Singaporessa, mutta Filippiinit on aivan erilainen – kehitysmaa. En osannut odottaa, millaista siellä olisi.
Vuodessa hyvä kielitaito
Kieltenopettaja Tarja Kinnunen vietti Filippiineillä tammi-kesäkuun. Määränpäänä oli vuoristossa sijaitseva Baguio City, jossa on 350 000 asukasta ja mukava ilmasto.
– Noin 25 astetta ympäri vuoden. Muualla maassa saattoi olla 30-40 astetta ja vähän tukalaakin.
Kinnunen lähti Filippiineille suomalaisen yrityksen kautta opettamaan sikäläisille sairaanhoitajille ruotsia.
Ensin Kinnunen opetti ruotsia englanniksi, mutta vaihtoi opiskelijoiden taitojen kartuttua opetuskielen ruotsiksi.
Tunnit olivat vaativia. Noin parikymppisten opiskelijoiden piti saavuttaa vuodessa niin hyvä ruotsin kielen taito, että he selviytyisivät vaivatta erilaisissa työelämän tilanteissa ja että vuorovaikutus ruotsalaisten kanssa olisi sujuvaa.
– Jokainen ryhmä sai opetusta joka päivä 2,5 tuntia ja läksyt päälle. Opiskelijoille pidettiin kirjallisia ja suullisia kokeita. Kielitaito ei voi olla puutteellinen, kun menee töihin esimerkiksi vanhusten hoivakotiin.
Suuri osa Kinnusen opiskelijoista päätyi tai päätyy töihin Ruotsiin. Yhden hän tietää tulleen Suomeen ruotsinkieliseen työpaikkaan.
Lapset jäävät kotimaahan
Filippiineillä on tavallista, että koulutettu työvoima, kuten sairaanhoitajat, lähtee ulkomaille tienaamaan, koska kotimaassa ei ole tarpeeksi töitä.
Päästäkseen ruotsintunnille hoitajilla piti olla jo parin vuoden työkokemus. Osa oli hankkinut sitä esimerkiksi Norjassa tai Saudi-Arabiassa.
Filippiineillä syntyvyys on suuri, ja moni hankkii lapsia nuorena. Siksi opiskelijoissa oli myös paljon äitejä.
Tämä oli asia, joka mietitytti välillä Kinnusta: äitien piti jättää lapsensa.
– Se oli surullista, mutta siellä perhekäsitys on erilainen. Siellä myös isovanhemmat, sedät ja tädit huolehtivat lapsista. Perheeseen kuuluu enemmän ihmisiä, ja lähtijät tietävät, että lapset ovat hyvässä hoidossa. Moni myös sanoi minulle, että mies ja lapset tulevat perässä.
Erilaiseen perhekäsitykseen kuuluu myös erilainen määräysvalta kuin Suomessa.
– Siellä ammatinvalinta ei mene sen mukaan, mitä itse haluaa. Esimerkiksi täti voi sanoa, että tällä alalla on töitä, ja täti maksaa opinnot. Sitten opiskelija menee töihin ulkomaille ja tienaa rahaa koko perheelle.
Filippiiniläiset ovat sydämellisiä ja kohteliaita
Filippiiniläiset olivat Kinnusen mukaan mukavia ja osaavia oppilaita. Ja muutenkin paikalliset olivat hänelle kohteliaita ja sydämellisiä.
– Tykkäsin siellä olosta hirveästi. Opiskelijat olivat ihania, motivoituneita, taitavia ja ahkeria. Opetustyö oli mahtavaa, ja sitä minun on edelleen ikävä.
Filippiineillä on kaksi virallista kieltä, englanti ja filipino, ja muitakin kieliä on runsaasti.
– Kaikki osaavat englantia, osa hyvin ja osa heikommin. Opiskelijani osasivat noin neljää kieltä.
Vahva pohjakielitaito auttoi uuden kielen oppimisessa, ja muutenkin Kinnusella oli ”helppoa”, sillä Filippiineillä opettajalla on vahva auktoriteetti.
Ikävää Filippiineillä oli se, että ihmisiä oli paljon ja liikenne oli kaoottista.
– Siellä ei ollut suojateitä, ja autot olivat isoja. Saasteitakin oli. Minulla ei ollut mitään hinkua vierailla esimerkiksi Manilassa.
”Tarvitsemme filippiiniläisiä hoitajia”
Nyt Kinnunen on palannut Suomeen ja opettaa lapsille ja nuorille kieliä Kauraslammen koulun Moision toimipisteessä.
Filippiineistä jäi hyvät muistot ja ymmärrys siirtotyöläisyyttä kohtaan.
– Mehän tarvitsemme tänne Suomeenkin hoitajia. Filippiiniläiset haluavat itse tulla Eurooppaan ja saavat täällä paremman elämän. Olen nähnyt Facebookissa iloisia päivityksiä Ruotsista.
Ulkomaille menon edellytyksenä on kuitenkin hyvä kielitaito.
– Kieltä pitää osata hyvin, ettei tule väärinymmärryksiä. Filippiiniläiset ovat sillä tavoin hyviä hoitajia, että he osaavat ottaa toisen mukavalla ja lämpimällä tavalla huomioon.
Tarja Kinnusen matkaan Filippiineillä voi tutustua myös Suomen kieltenopettajien liiton sivuilla Sukol.fi kohdassa Blogit: kieltenopettajana Filippiineillä.
