Räikän tulet -tapahtumassa perinneleluja esittelevä leluvalmistaja Aarre Lehtimäki: Leikkivälineitä tarvitaan nyt ja aina

Ensi lauantaina Räikän tulet -tapahtumassa nähdään joukko perinneleluja, joita esitellään juuri avatun Vanhan Räikän toisessa kerroksessa. Esittelijänä toimiii lelurakentaja, 51 vuotta puutöitä harrastanut Aarre Lehtimäki.

Tämänkin hevoslelun Aarre Lehtimäki on tehnyt itse.

– Sanotaan, että leikki on lapsen työ. Lapsen työnä on harjoittelu ja valmentautuminen tulevaa aikuisikää varten. Siten myös leikkikalu on lapsen työkalu. Hyvä leikkikalu on sellainen, että se kiinnostaa, panee lapsen osallistumaan, aktivoi, opettaa, antaa aivotyötä, sekä oivaltamisen iloa. Omatekoisessa lelussa ja ennen kaikkea sen tekemisessä on eräs tärkeä piirre, se voidaan tehdä yhdessä, Lehtimäki luettelee.

Lehtimäki alkoi harrastaa puutöitä vuoden 1968 syksyllä Ylöjärven työväenopistossa.

– Menin puuseppämestari Alvi Härkösen ohjaamalle Könninkello-kurssille ja jatkoin Ylöjärven Työväenopistossa vielä pari vuotta muovipuolella tehden optimistijollan ja soutuveneen. Kaverien innostama ilmoittauduin sitten Tampereen Työväenopiston puupiiriin Tesomalle optimistijolla isä–poika -kurssille. Tämä jolla tehtiin puusta ja kurssin vetäjänä oli ylöjärveläinen metallityönopettaja Aarne Luopajärvi, Lehtimäki kertoo.

Jollan valmistuttua hän jatkoi seuraavina vuosina lelujen parissa. Ne olivat lyhytjännitteisempiä valmistaa ja työn tuloksen näki nopeammin.

– Työväenopiston isännyydestä siirryttiin myöhemmin Tampereen seurakuntayhtymän alaisuuteen kurssipaikan ja vetäjän Luopajärven pysyessä samana. Niin kuin yleensä, ryhmäämme muodostui aikoinaan niin sanottu sisäpiiri, ja tämän ryhmän kanssa olemme jatkaneet puutyöharrastustamme reilut viisi vuotta itsenäisenä ryhmänä.

Tuon puutyöryhmän vetäjänä toimii eläkkeellä oleva nuohooja Ismo Lento. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa kolmeksi tunniksi Kuusikon perhetukikeskuksen entisessä veistosalissa.

Lehtimäen leluinnostus on alkanut pienenä lapsena.

– Mummulassa, Tottijärven Joenpohjassa, keittiön lattialla ja pöydän alla istuen, suutani päristellen sekä maitotonkan tai kattilan kantta rattina pitäen ajoin Rautalin Kaunon linja-autoa linjalla Tampere–Hinsala (Laukko).

Myöhemmin, kun Lehtimäen perhe muutti Ylöjärven Soppeenmäkeen, hän muistelee rakentaneensa naapurin Juhan kanssa puisia autoja.

– Niillä tuli leikittyä armeija-aikaan asti. Kuorma-autoissa oli kipit, hinausautossa nostokampi puurattaineen ja yhdessä ”Mersu”-linja-autossa oli suuntaviitat, jotka nappia painamalla nousivat ylös. Mekaniikasta en silloin tiennyt mitään, mutta autoissani sitä jo kuitenkin siihen aikaan oli. Kaikki autoni tein ilman piirustuksia. Nykyään leluja tehdessäni pitää ensin tehdä piirustus ja vasta sen jälkeen alkaa valmistaa niitä, Lehtimäki kertoo.

Kokemusta kartutettava

Monessa Lehtimäen tekemässä lelussa on paljon mekaniikkaa.

Kun Lehtimäen omat lapset olivat leikki-iässä, hänen itse valmistamiaan leluja oli vielä aika vähän.

–Isä–poika-kurssilla tein poikani Esan kanssa optimistijollan ja kävimme yhdessä siihen tarkoitetun purjehduskurssin Tampereen Jänissaaressa. Optimistijolla olikin automme katolla aina, kun matkustimme Lapin suuntaan muun muassa Posiolle. Tyttärenikin Kirsi ja Mari toki ehtivät jo nukkekodilla leikkimään, Lehtimäki kertoo.

Lehtimäen lapsenlapset ovatkin sitten saaneet testata itse tehtyjä leluja paljon.

– Heidän päiväkodissaan kävin leikittämässä muitakin lapsia. Ajan myötä tuli pyyntöjä myös muihin Tampereen ja Ylöjärven päiväkoteihin. Myös vanhusten hoitokodeissa ja erilaisissa muissa tilaisuuksissa olen käynyt ihmisiä leikittämässä, Lehtimäki selvittää ja jatkaa:

– Tiiu, joka edustaa jo neljättä sukupolvea, on innokas leikkijä. Erityisesti nukkekoti kalusteineen ja lelut, joissa on kuularata, ovat kolme ja puolivuotiaan mieleen. Tämän hetken viimeisin leluni, ksylofoni soitin, saa hänen sielunsa soimaan.

Lehtimäen valmistamia leluja voi tehdä hyvillä puuntyöstökoneilla kansalais- ja työväenopistojen puupiireissä sekä muun muassa yläkoulussa ja kotona.

– Käsistään kätevät vanhemmat voivat valmistaa puusta leluja ja käyttöesineitä itselleen tai lapsilleen sekä tietysti alasta kiinnostuneille nuorille, Lehtimäki sanoo.

Yhden varoituksen hän kuitenkin antaa.

– Älä koskaan ryhdy valmistamaan esineitä, jotka ovat niin vaikeita tehdä, että ne jäävät keskeneräiseksi. On parempi aloittaa yksinkertaisista ja rakentaa vaikeat esineet vasta sitten, kun kokemus on lisääntynyt ja käsi harjaantunut.

Katso tästä videot siitä, miten Lehtimäen lelut toimivat: Hevonen ja ratsastaja sekä Balettiryhmä

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.