Ylöjärven koulujen syyslukukausi starttaa huomenna. Kesä tuntuu vasta alkaneen, mutta kalenterista tarkastettuani huomaan koululaisten lomailleen lähes 10 viikkoa. 10 viikkoa! Elämä tuntuu vain kiihtyvän vuosi vuodelta, juurihan se kesä alkoi.
Peruskouluaan jatkavalle alakoululaiselle kesäloma on todennäköisesti kestänyt ikuisuudelta tuntuvan hetken. Työkaverini lapsi oli kuulemma jo kuukausi sitten puuskahtanut, että alkaisivatpa koulut jo.
Itse olen pystynyt pitämään kesälomaa vain yhden kerran sitten peruskouluaikojeni. Opiskelijana lomakaudet toki jaksottavat elämää, mutta monellakaan ei ole mahdollisuutta todelliseen lomailuun. Aina on joko kesätyötä, opinnäytetyötä, harjoittelua tai vähintään kesäopintoja.
Silti olen ehtinyt matkustelemaan paljon. Matkalle lähtö on aina asennekysymys, sillä en muista, koska olisin viimeksi matkustanut niin, etten olisi työskennellyt tien päällä. Jos en ollut ulkomailla opiskelemassa, oli kalenterissa aina kovaa vauhtia lähestyvä deadline, etätöitä tai viimetinkaan jättämiäni asioita.
Kesä tuntuu toki aina kesältä, vaikkei lomaa olisikaan. Tänä vuonna “lomani” on vierähtänyt uudelle paikkakunnalle muuttaessa, uuteen työhön totutellessa ja opintojen viimeisiä raportteja yömyöhään työpäivien jälkeen väkertäessä. Etenkin viime viikko kului kouluhommien parissa, ja vuorokauttani rytmitti päivisin työ, iltaisin koulu, lyhyet yöunet ja seuraavana päivänä tapahtunut toisto.
Tänä syksynä se sitten viimein koittaa: valmistuminen! Ensimmäistä kertaa elämässäni en yhtäkkiä olekaan sidottuna vuosia kestävään projektiin. Ennen seuraavaa työrupeamaa ja Ugandaan lähtöä ehdin jopa lomailla vajaan kuukauden. Uskomatonta.
Olen aina rakastanut oppimista, opiskelua ja koulua, eivätkä ne itsessään koskaan vaatineet minulta tavattomia ponnistuksia. Sen sijaan iltavirkun jaksamista verottivat marraskuun pimeät ruuhkabussiaamut ja ainainen tunne siitä, että taas ollaan jostain myöhässä.
Haluan kuitenkin nyt koulutieni päättävänä Suomen kansalaisena nostaa hattua maamme harvinaisen toimivalle koulutusjärjestelmälle. Olen ikuisesti kiitollinen monipuolisesta opintotarjonnasta, luvasta kyseenalaistaa auktoriteettien ja oppikirjojen ajatuksia sekä mahdollisuudesta tehdä virheitä. Suomalaisille koulutus on ilmaista ja siitä jopa maksetaan. Näin ei ole lähes missään päin maailmaa.
Toivotan koulupolkunsa intoa puhisten aloittaville ekaluokkalaisille onnea ja menestystä, mutta myös kestävyyttä. Hyödyntäkää mahdollisuus oppia ja kasvaa yhdessä maailman parhaiten varustelluista koulujärjestelmistä.
Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.
Viimeisimmät kommentit