Vieläkin onneksi talkoillaan

Mitä se on, kun joukko ihmisiä kokoontuu aamulla, tekee hikisen päivän töitä ja on illalla tyytyväinen, vaikka palkkaa ei makseta?

Asiaan kuuluu, että päivän aikana muutaman kerran juodaan kahvit ja myös syödään hyvin, mutta ei omia eväitä.

Kun oikein hyvin menee, pysyy ahertavan joukon mieliala reippaana ja positiivisena. Vastaus on tietysti: onnistuneet talkoot.

Talkoilla on tässä maassa saatu paljon näkyvää aikaiseksi. On rakennettu vaikka mitä, tehty polttopuita, siivottu, leivottu, korjattu teitä, leikattu matonkuteita, perattu niittyjä ja nostettu perunoita. Pärekattotalkoot ovat päässeet iskelmäänkin. Ilman talkootyötä moni asia olisi jäänyt toteuttamatta. Ei olisi Pengonpohjassakaan omaa kirkkoa ilman asukkaiden hirmuista, vuosikausia kestänyttä talkootyötä.

Lasten harrastukset, partiot ja urheilut, edellyttävät usein myös vanhemmilta talkoisiin osallistumista. Pitää leipoa myyjäisiin ja kuljettaa ihmisiä ja tavaroita. Aikansa sitäkin.

 

Lapsuudesta muistan erityisesti perunannostotalkoot. Kotikyläni kaikissa taloissa kasvatettiin paljon perunoita, koska niitä käytettiin paitsi ihmisten myös eläinten ruoaksi.

Ilman talkoita ja silloisen pienviljelijäyhdistyksen perunannostokonetta olisi potunnosto ollut ainakin meillä kotona monen päivän pituinen kiduttava pakkotyö, johon me lapset olisimme joutuneet osallistumaan koulupäivien jälkeen.

Koulusta saatiin parin päivän perunannostoloma. Isännät kierrättivät nostokonetta talosta taloon ja poimijoita riitti, koska periaate oli: ”Kun teiltä tulee yksi meille, meiltä tulee yksi teille”.

Vaikka perunoita tuli poimittua useana päivänä, se ei käynyt tuskallisen yksitoikkoiseksi, koska ympäristö ja talkookaverit vaihtuivat.

 

Matonkudetalkoot on oiva sosiaalisen kanssakäymisen muoto.

Muutamassa tunnissa ehditään keskustella maailman asiat mallilleen ja tehdä käyttökelvottomista tekstiileistä uusien mattojen raaka-ainetta. Erinomaista kierrätystä.

 

Kyläyhdistyksemme koululla on yleensä keväällä klapitalkoot. Metsäkärryllinen rankoja ja isompiakin puita pilkotaan kylätalomme uunien polttoaineeksi.

Toistaiseksi talkoisiin on porukkaa riittänyt, ei ole tehnyt tiukkaakaan. Klapit on aina saatu pinottua suojaan katon alle sitä mukaa kun kone on saanut niitä pieneksi.

Työn jälkeen on aina mukava katsella valmiita puupinoja. On taas millä seuraavana talvena lämmittää pönttöuuneja ja keittiön leivinuunia.

 

Usein perinteisissä talkoissa tehtävä työ on raskasta ja myös pitkäveteistä. Porukalla tehden työ sujuu joutuisasti, monesti osallistujat ”piiskaavat” itseään ja muita yrittämään parastaan.

Aikanaan, kun vapaa-ajanviettomahdollisuuksia oli tyrkyllä nykyistä vähemmän, talkoitten jälkeen myös huviteltiin, pidettiin talkootansseja, sahtia saattoi olla tarjolla ja kirkasta pulloa käytiin kallistamassa nurkan takana.

 

Ylöjärvellä nimettiin tänä keväänä erityinen ympäristönsiivouspäivä.

Koululaiset keräsivät roskia koulujensa ympäristöistä ja asukkaitakin kehotettiin osallistumaan talkoisiin. Itse keräsin roskia maantien varrelta yhden säkillisen. Olin myöhään liikkeellä enkä nähnyt muita samassa touhussa, mutta jäljistä olen huomannut, että muitakin on liikkeellä ollut, hyvä niin.

Talkoopäivä sekin.

 

Asiat ovat monimutkaistuneet. Kaikki vastikkeeton ja vapaaehtoistyö ei ole talkootyötä ja verottajakin voi kiinnostua joskus asiasta.

Talkootyön teettäjän pitää muistaa vakuutusasiat ja työturvallisuus. Kun asiat ovat kunnossa ja tarkoitettu työ tulee tehdyksi, pitää paikkansa, että talkoisiin osallistumisesta tulee hyvä mieli. Soisin kaikkien saavan sen joskus kokea.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?